Joel Kankaan jännityssarjan avaus iski lukijalta ilmat pihalle. Kaltio jatkaa siitä, mihin Kaamos jätti lukijan haukkomaan henkeään.
Poliisimurhaaja on pakosalla. Tämän kynsistä täpärästi pelastunut poliisi Mikkal Moilanen ottaa hermolomaa ja lähtee pohjoiseen siskonsa Sunnan luo. Tunnelmallinen eräretki katkeaa verisesti. Olisiko Mikkalin pitänyt kertoa Sunnalle salaisuutensa? Onko nyt liian myöhäistä?
Vuosia aiemmin Sevetissä paikallinen timpuri rakastuu etelästä tulleeseen biologiin. Mikään ei kuitenkaan mene kuten hän toivoi, ja pian kuolema vaanii hänen kannoillaan.
Erämaa, eristyneisyys, luonto ja luottamus. Mitä käy, kun ne kaikki rikotaan?
Joel Kankaan Kaltio jatkoi inarilaissyntyisestä poliisista, Mikkal Moilasesta kertovaa dekkarisarjaa yhtä hyytävän kylmäävään tapaan, kuin ensimmäinen dekkari Kaamos, joka valittiin Suomen dekkariseuran vuoden esikoisdekkariksi 2025.
Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat Lapin perukoille Inariin ja Jäämeren rannalle Pohjois-Norjaan. Talviolot olivat ankarat, paljon lunta ja kaamosaika loi oman pimeytensä. Silti Mikkal oli matkalla hiihtoreissulle siskonsa Sunnan, tämän miesystävän ja erään kaverin kanssa.
Joel Kangas on itse syntynyt Inarissa, ja nautin suuresti hänen tarinoinnistaan ja paikkatuntemuksestaan. Lappilainen elämänmeno tuli hienosti esille Kaltion sivuilta. Olipa mahtava olla mukana dekkarimatkalla Inarissa.
Kaltio on Joel Kangas toinen teos, ja se osoittaa selvästi kirjailijan kehittyneen esikoisestaan Kaamos. Siinä missä Kaamos haki vielä muotoaan, Kaltio on varmempi, jännitteeltään tasaisempi ja kokonaisuutena huomattavasti onnistuneempi.
Romaanissa Kangas rakentaa synkän ja paikoin painostavan tunnelman, joka kantaa tarinaa eteenpäin tehokkaasti. Kielenkäyttö on aiempaa hiotumpaa, ja tapahtumat etenevät luontevammin ilman turhaa rönsyilyä. Erityisesti juonen rytmitys toimii hyvin: tarina pitää otteessaan ja saa lukijan jatkamaan eteenpäin luvusta toiseen.
Hahmoissa on enemmän syvyyttä kuin esikoisteoksessa, ja heidän motiivinsa tuntuvat uskottavammilta. Tämä tekee tarinasta myös emotionaalisesti vaikuttavamman. Kangas onnistuu tasapainoilemaan jännityksen ja henkilökuvauksen välillä niin, että kumpikaan ei jää toisen varjoon.
Pienenä miinuksena voidaan pitää sitä, että osa juonenkäänteistä jää avoimeksi. Kaikki kysymykset eivät saa selkeää vastausta, mikä voi jättää lukijalle hieman keskeneräisen tunteen. Toisaalta tämä on helppo tulkita myös tietoiseksi ratkaisuksi: avoimet langat vihjaavat vahvasti tarinan jatkuvan tulevissa osissa.
Kaltio on selkeä askel eteenpäin Joel Kankaan tuotannossa. Se tarjoaa vahvaa tunnelmaa, toimivaa juonenkuljetusta ja kiinnostavia hahmoja. Pienistä puutteistaan huolimatta teos jättää lukijan odottamaan jatkoa – ja se on usein merkki siitä, että kirjailija on onnistunut tehtävässään.
Olipas tätä pitkitetty hitaalla kerronnalla. Kun joku sytyttää takkaa, ajaa moottorikelkkaa, tappelee tai mitä tahansa, on kuin katsoisi Sergio Leonen länkkärien hidastusjaksoja. Hetkittäin tuo yksityiskohtaisuus toimisi, mutta jatkuvana tyylikeinona muuttuu piinalliseksi. Paljon oli myös sivuviisasteluja, joihin Kankaan taidot eivät vielä kanna oikein uskottavasti.
Päätarina sisaruksista, Mikkel ja Sunna, etenkin heidän menneisyyden taakasta on teennäisen epäuskottava. Lukijalle on myös pian selvää kuka siellä perimmäinen vainoaja on. Kirjan porukalle se ei tunnu selviävän koko aikana. Kovin epäuskottava on myös Sunnan poikaystävän mukana juoksu poliisin mukana koko ajan.
Alkupuolen tilanteet oli rakennettu hyvin poliisin näkökulmasta. Lukija on pitkään poliisin paikalla, ei näe rikoksia, vaan näkee niiden jäljet. Poliisin työn kuvauksissa asiantuntemus näkyy. Samoin Lapin paikallistuntemus ja luontokuvaukset ovat hyviä.
Lyhentämällä ja tekstiä napakoimalla olisi parantunut paljon.
Joel Kankaan Kaltio on edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja helppolukuisempi romaani, mikä tekee lukukokemuksesta aiempaa sujuvamman. Tarina etenee selkeämmin, eikä lukijan tarvitse taistella pitkien ja raskaiden rakenteiden kanssa. Vaikka pintatasolla teos on melko selkeästi etenevä kertomus, sen todellinen kiinnostavuus syntyy pintatarinan alla olevista useista kerroksista. Henkilöhahmojen motiivit, vihjauksina esiin nousevat teemat sekä tarinan vähitellen avautuvat merkitykset pitävät lukijan otteessaan koko matkan ajan.
Yksi kirjan vahvuuksista on Lapin vahva läsnäolo. Maisemakuvaukset tuovat kertomukseen oman tunnelmansa ja toimivat lähes itsenäisenä elementtinä tarinan rinnalla. Karu mutta kaunis ympäristö luo tapahtumille uskottavan ja omaleimaisen näyttämön. Samalla Kaltiossa on selvästi vähemmän puuduttavia yksityiskohtien kuvauksia kuin edeltäjässään. Tämä tekee rytmistä napakamman ja antaa tilaa juonelle sekä teemoille.
Kakkososa Mikkal moilassarjaan Murhaaja jäi vapaaksi ykkösosassa ja Mikkal lähtee hermolomalle pohjoiseen Samalla tarinassa joku joka rakastunut etelän biologiin. Miten tarinat yhdistyvät ja miten turvassa Mikkal on siellä kaukana erämaassa...