Toisen kokemuksia, haaveita ja vaikeuksia ei voi nähdä päällepäin. Vaikuttava tarinakokoelma nuorille.
Alexin tyttöystävä Aino on kuollut. Hän etsii lohtua päihteistä, ja pikkusisko Hilla on huolissaan. Toisaalta Hillalla on oma murheensa: yksinäisyys, jota helpottaa vain upean Mandyn seuraaminen somesta.
Hadi on pahoissa veloissa. Ne kuitatakseen hänen on tehtävä jotain, mitä hän ei todellakaan haluaisi. Hän joutuu vetämään mukaan myös viattoman sivullisen.
Nämä ja muut tarinat kietoutuvat yhteen kokoelmassa, joka panee lukijansa ajattelemaan. Kirjan lopussa on kysymyksiä itse tai muiden kanssa pohdittavaksi.
Painava ja kevyt, suuri ja pieni. Sitä tämä kirja on. Se on musta kirja toivosta.
Paretskoi kutoo yhteen erilaisten nuorten rosoiset tarinat, jotka eivät ole sitä, miltä päälle päin ehkä näyttävät. Jokaisella on haavansa ja salaisuutensa, unelmansa ja pelkonsa. Kirjailija marssittaa näyttämölle erilaisia mielen taakkoja ja elämän ongelmia. Paikoin haiskahtaa aikuinen opettavaisuus, jonka romaanin eleetön lämpö kuitenkin antaa anteeksi. Silti jään miettimään, paistaako tästä liikaa läpi jokin aikuisten agenda. Aion testata tämän ysiluokkalaisilla lukijoilla.
Kytkeydymme toisiimme. Aitous ja hymy parantavat. Olemme yksin ja silti yhtä. Mikä on sinun pieni tekosi, joka voi pelastaa jonkun päivän ja avata jollekin uuden näkökulman ja tuoda toivon säikeen - siihen elämään, josta ulospäin emme voi tietää mitään?
Jos tämä kirja olisi laulu, se olisi Pete Parkkosen Voimaa ja valoa.
Jk. Ysiluokkalainen lukija piti tästä todella paljon! Kirja kosketti häntä, eikä hän pitänyt sitä liian synkkänä. Hän kiitteli myös lopussa olevia yhteystietoja, mistä voi hakea apua. Henkilöissä meni välillä sekaisin, mutta se ei haitannut kokonaisuutta. Häneen teki vaikutuksen se, miten henkilöt tukivat toisiaan.
Irralliset ja lyhyet tarinat kietoutuvat ovelasti toisiinsa, mutta henkilöitä on paljon ja sivuja vähän. Niinpä henkilökuvaus jää sangen pinnalliseksi ja monen kohtalo lähes täysin auki. Oikeassa elämässäkin käy tietty niin, että satunnaiset kohtaamiset jäävät irrallisiksi, mutta jonkinlaista loppukatharsista kaipasin.
Ensimmäiset tarinat ovat hyvin realistisia ja lohduttomia. Loppupuolella taas tuntuu, että nuorten suuhun on pantu aikuisten hyvää tarkoittavia sanoja ja ilmauksia. Liian opettavaista minun makuuni.
Ehkä tarinat silti nuoriin uppoavat. Toivottavasti joku saa nopealukuisesta kirjasta itselleen voimaa ja uskoa elämään sekä vaikeisiin valintoihin.
Kohderyhmä? Koska päähenkilöt ovat enimmäkseen jo aikuisuuden kynnyksellä, onko kirja tarkoitettu vähän lukeville amiksille/lukiolaisille?
Muuta: Kirja toi mieleeni Asko Martinheimon Mestarilaukaus ja muita novelleja (1983). Siinäkin tarinat ja henkilöt limittyvät ja tulee yllättäviä paljastuksia samoista henkilöistä. Muistaakseni Martinheimo ei vain sorru yhtä selkeästi opettamaan.
Onpa oiva kirja tää, Jyri Paretskoin uusin. Paretskoi kirjoittaa taitavasti nuorista, jotka ovat elämässään jotenkin hukassa. Osa heistä on menettänyt jotakin, osa ei usko itseensä. Kuten kirjan nimikin sanoo, sinä et tiedä minusta mitään. Se mitä näemme sosiaalisessa mediassa, se mitä kuvittelemme toisesta päälle päin, se ei ole totta. Kaikilla meillä on oma ristimme kannettavanamme. Mutta kun toinen on syvissä vesissä, voi sinun lohduttavat sanasi ja hymysi auttaa.
Romaanin lopussa on hyvällä pedagogisella silmällä valmisteltuja sisältöaiheisia kysymyksiä, joita lukemisen yhteydessä lukijan olisi hyvä pysähtyä miettimään. Olisipa hienoa saada tämä kirja luokkasarjana kirjastoon tai koululle.
Paretskoi on muutenkin pidetty kirjailija koulullamme. Muutama ysiluokkalainen on tänä lukuvuonna Shell's Anglesit löytäessään ollut kiitollinen siitä, että tuli viimein kokeiltua näitä kirjoja. Lukeminen jää heillä harvoin yhteen, vaan koko sarja on luettava loppuun. Eli kun näet seuraavan kerran sellaisen kirjan, niin kokeilepa. Tämä voisi olla myös toinen vaihtoehto.
Tässä helppolukuisessa nuortenkirjassa tarkastellaan joukkoa nuoria, joiden elämät kietoutuvat toisiinsa. Kirja koostuu noin viidestätoista pienestä kertomuksesta, joissa esiintyvillä nuorilla on vaikeuksia elämässään. Alex suree tyttöystävänsä kuolemaa ja hoitaa suruaan päihteillä, Hadilla on vaikeita rahavaikeuksia, Oona on ison päätöksen äärellä ja niin edelleen.
Tarinat ovat hyvin lyhyitä katkelmia, eli kirjassa on aika hengästyttävä tahti. Vain 128 sivussa käydään läpi monta vaihetta ja kohtaloa. Lukijalla voi alussa olla vaikeuksia pysyä kärryillä henkilögallerian kanssa; lista henkilöistä on piilotettu kirjan loppuun. Osa tarinoista menee syvemmälle, osa jää aika nopeiksi raapaisuiksi. Osa tarinoista on niin ytimekkäitä, että niiden olisi toivonut jatkavan vielä syvemmälle.
Kokonaisuutena Sinä et tiedä minusta mitään on kuitenkin vauhdikkaasti etenevä ja sisällöltään koskettava nuortenkirja, jossa Jyri Paretskoi kuvaa hyvin ja ajatuksia herättävällä tavalla vaikeuksia, joita nuoret kohtaavat elämissään. Kirjaan on pakattu tiiviisti paljon asiaa ja monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta se tuntuu silti uskottavalta ja vakuuttavalta.
Kirjan lopusta löytyy Jälkikaiku-osio, jossa jokaisesta eri tarinasta on muutama kysymys, joiden kautta kirjan tapahtumia ja niiden merkitystä voi pohdiskella. Kysymyksissä on epäilemättä ajateltu kirjan käyttämistä vaikkapa yläkoulun äidinkielenopetuksessa, mihin se sopiikin hienosti. Helposti luettava kirja toimii heikommillekin lukijoille, mutta Paretskoin kuvaamien nuorten tarinat kiinnostivat kyllä ainakin tätä paljon lukevaa aikuistakin.
Toistan itseäni, mutta mielenterveysongelmaisista nuorista ei voi olla ikinä liikaa kirjoja. Aihe on valitettavasti aina ajankohtainen ja se yksikin samaistuttava hahmo voi olla jollekin lukijalle elintärkeä, kirjaimellisesti.
Teos kertoo peräti 14 nuoresta / nuoresta aikuisesta, joiden elämät punoutuvat toisiinsa erilaisin tavoin. Kaikilla on omat ongelmansa ja perhosvaikutuksen tavoin jokaisen paha olo heijastuu ja vaikuttaa valitettavilla tavoilla toistenkin hahmojen elämään.
Olisin kaivannut kirjalle lisää pituutta. Osa juonenkäänteistä viedään asianmukaisesti loppuun, osa jää sopivalla tavalla auki, mutta osa jää puolestaan häiritsevällä tavalla kesken ja haluaisin tietää, mitä hahmoille tämän jälkeen käy.
Toisaalta sitten taas "kesken kaiken" alkanut ja loppunut juoni, eli slice-of-life, toimii tällaisessa teoksessa hyvin, koska samalla tavalla toimii myös oikean elämän ihmissuhteet - toisesta nähdään vain pieni pätkä hänen elämäänsä ja lopulta emme tiedä hänestä kuitenkaan mitään.
Kirjan loppupuolelta löytyy (ennen kiitoksia ja esim. lukupiireihin tai äidinkielen tunneille sopivia reflektiokysymyksiä) luettelo hahmoista, sitä voi hyödyntää lukiessa, jos hahmot pääsevät unohtumaan (ja pienet spoilerit ei haittaa). Itse pidin post-it-lapulla kirjaa hahmoista, sekin toimi hyvin.
Kirjoitan uuden arvion, kun aiempi tuntui niin mitäänsanomattomalta. Sinä et tiedä minusta mitään on toimiva kokoelma ainakin niille nuorille, joille kirjaan koskeminenkin tuntuu kaukaiselta. Sivuja on niukasti sekä kirjassa että sen luvuissa, joten yksittäiset tarinat ovat toivottavasti helposti lähestyttäviä sekä itsenäisesti että kokonaisena kirjana.
Paretskoi on rakentanut juonenkulkunsa pääosin toimivasti, ja kokonaisuus on sujuva & koukuttavakin. Henkilöitä on pitkä lista, ja minusta vähemmälläkin oltaisiin pärjätty. Ihan en ole varma, pysyykö nuori lukija kelkassa.
Mutta ei meillä ole liiaksi tämmöisiä kirjoja, jonka juonen kautta tulevat esimerkiksi mielenterveyden haasteet sopivalla tavalla esiin, ilman päälleliimausta.
Tätä kirjaa on tavallaan vaikea arvioida, sillä se kertoo useasta nuoresta, joilla on kannettavanaan elämän tuomia haasteita ja ongelmia. Osa on tarttunut päihteisiin, osa myy päihteitä, osa viiltelee itseään, osa esittää, että kaikki on okei. Kirja heittää haasteen lukijoilleen sekä kirjan henkilöiden että oman elämänsä suhteen. 9.lk vinkkaukseen, harkitsen vinkkaanko myös 7.lk.
Olipa rankka ja synkkä kirja, kellään ei mennyt hyvin, vaikka päällepäin saattoi siltä näyttää. Tarinanpäät jäivät solmimatta, ja vaikka tarinoissa paikotellen pilkisti toivo, en löisi vetoa onnistumisten puolesta.