"Aşk, kalbin değil; hayatta kalma içgüdüsünün soğuk bir pazarlığıdır."
Fin edebiyatının en keskin ve tavizsiz kalemi Maria Jotuni, Rakkautta (Aşk) ile ilk kez Türk okuruyla buluşuyor. Kuzeyin romantik orman uğultularını değil, dört duvar arasına sıkışmış insanın nefes alışverişini kaydediyor Jotuni; insanın en savunmasız, en hesapçı ve en "çıplak" kaldığı anlara odaklanıyor.
1907 yılında yayınlandığında edebiyat dünyasında kıyameti koparan bu eser, kapağındaki "Aşk" vaadinin aksine, okura pembe bir rüya değil, hayatın buz gibi gerçeğini sunuyor. Jotuni’nin dünyasında aşk; bazen sıcak bir ekmek kavgası, bazen bir miras hesabı, bazen de biyolojik bir zorunluluktur. Trajedinin kara mizahla, arzunun çaresizlikle harmanlandığı bu öykülerde, yazarın lakonik ve vurucu üslubuyla tanışacaksınız. İdealize edilmiş duyguların değil, hesapçı, bencil ama bir o kadar da yaşama tutunmaya çalışan "çıplak insan"ın hikâyesidir bu. “Aşk”, aynaya bakmaya cesaret edenler için sarsıcı bir okuma deneyimi vaat ediyor.
Fihrist Kitap, kuzeyin bu saklı devini edebiyatımıza kazandırırken, okuru insan ruhunun teşrih masasına davet ediyor.
Pettyneitä naisia, taloudellisin ja järkevin syin solmittuja avioliittoja sekä toki kaiken yhteen sitomassa rakkaus, tuo mystinen tunne jonka määrittelee kukin itse. Jotunin käsitys parisuhteesta on kyyninen, joskus raadollinenkin, mutta myös käytännöllinen. Ihminen kohtaa ihmisen, mutta ymmärrystä syntyy harvoin.
"Ja päälegi, Jumalast ja meestest pole minule vaja ütelda, nende kohta on minul omad mõtted ja neid mina segada ei lase. Muidugi, eks nad ole tarvilikud mõlemad ja hääd, aga mitte nüüd nii väga - ei pea neid süda kurgus kartma midagi."
Südamlik ja inimlik lugemine, kohati kurvameelsed, kohati humoorikad jutukesed. Kahju, et nii õhuke raamat oli, loodan, et teda tõlgitakse veel eesti keelde.
Kuuntelin tämän. Se oli kaikkein vaikeinta. Lukijana oli Ritva-Liisa Elivuo ja hänen fraseerauksensa teki kokemuksesta lähes sietämättömän. Kuulosti kuin tallenne olisi äänitetty joskus 1940-luvulla ja lukija olisi kuulijaan sydänjuuriaan myöten pettynyt ja loukkaantunut. (Mutta ei, äänikirja on julkaistu vuonna 2015.) Jokainen lause, painotettuna tällä tavalla, kuulostaa kömpelön ylinäytellyltä torulta. Se vei huomion itse tekstistä ja teki kuuntelemisesta mielenlujuuden kestävyystaiston. Kuuntelin kiukulla loppuun. Muistuttakaa minua, etten kuuntele enempää hänen lukemanaan.
Muuten Maria Jotunin novellit olivat ihan hyviä ja saivat ajattelemaan, ettei rakkauselämä ja ihminen rakastavana olentona ole varsinaisesti muuttunut sadassa vuodessa. Ihmissuhteiden kiemurat ovat edelleen samaistuttavissa. Toki yhteiskunnan siveysnormit ja yhteydenpitokeinot ovat muuttuneet, mutta tunteet eivät.
Varsinkin lopun Kirjeitä (1–9) ja Päiväkirjasta (1–4) voisivat hyvin sijoittua nykypäiväänkin, jos vain kirjeiden kirjoittaminen vaihdettaisiin johonkin pikaviestiin. No joo, ehkä nykyään olisi hankalampaa väittää lapsen isäksi toista kuin se on. Mutta ihmissuhteiden osalta tarina on melko ajaton. Mielenkiintoista. Kokoelma on julkaistu vuonna 1907.
Tarinoissa käy tosin ilmi se, että vuosisadan vaihteessa avioliittoja solmittiin paljon myös järki- ja taloudellisin perustein. Se johti osaksi etäisiin kumppanuusliittoihin ja osin pettyneisiin naisiin, joita kokoelmassa riittää.
Kirjeitä oli tämän kokoelman parasta antia, ja sitä jopa uppotui seuraamaan lukijasta huolimatta.
„Armastus“ on Soome klassiku Maria Jotuni 1907. aastal ilmunud novellikogu. Kriitikud leidsid, et tekstid on siivutud, kuid lugejate hulgas saatis raamatut ootamatu edu. Tõlgitud sai teos tänu Soome Instituudi all tegutsenud Tõlkijate meistriklassile.
Teos sisaldab üheksat novelli. Mulle meeldis enim „Armastus“, kus väga asjalikult mees ja naine arutlesid selle üle, et võiks abielluda. Ei mingit armastust, tundeid, vaid puhas pragmaatiline lähenemine.
Mulle üldiselt meeldivad lühijutud, aga need novellid said isegi minu jaoks liiga ruttu läbi.
How interesting it was to read about love, marriage, life and lust from this perspective, this time. Sad, frustrated, very funny too. But I absolutely loathed the prose and especially the way this was read in the audiobook, making it gimmicky and theatrical. But somewhere in there was a good heart.
Lyhyet novellit vaativat, että niiden ääreen pysähtyy. Kiinnostavia kuvauksia naisten vaikeista valinnoista 1900-luvun alusta, mutta ei suoraan minun juttuni. Luettu osana kirjallisuuden opintoja.
Kokoelma novelleja, joista kaikki taitavat kuvata naisia. Osa hyviä (kirjeitä), osa keskinkertaisia (Louisa Öhman) ja osaa en ymmärtänyt juuri lainkaan (lähtö). Jotunilla on ehkä hiukan liian pelkistetty tyyli makuuni ja oleellisen jäädessä kertomatta lukija hämääntyy ja voi täydentää kertomuksen väärällä tavalla.
Kaunis. Tunnelmia ja tunteita. Lyhyin dialogein, kirjein, ajatusvirroin rakennettuja kokonaisia tarinoita. Tyylistä tulee mieleen Tatjana Tolstajan novellit. Sai minut hankkimaan lisää Jotunia.