Piispa ja kirjailija elämän suurten kysymysten äärellä.
Kirjeitä läsnäolosta on kahden naisen yhteinen matka sanojen, hiljaisuuden ja elämän ydinkysymysten äärelle.
Finlandia-palkittu kirjailija Sirpa Kähkönen ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoittavat toisilleen läsnäolosta, hengellisestä kasvusta, uskosta ja oman tilan löytämisestä. Arkipäivän sattumuksista ja elämän tarkoitusta pohtivista kysymyksistä muodostuu lämmin ja viisas matka kulttuurin, yhteiskunnan ja hengellisyyden rajapinnoilla.
Piispan ja kirjailijan kirjeenvaihto kutsuu lukijan kahden taidokkaasti kirjoittavan naisen maailmaan - iltateen äärelle, jossa kysytään hiljaa ja rohkeasti, mitä tarkoittaa olla aidosti läsnä.
Paljon pohdintaa uskosta, uskonnollisuudesta ja kirkosta, joka jätti kylmäksi tai vähintään välinpitämättömäksi oman maailmankäsityksen takia. Mutta sen lisäksi oli hyvää pohdintaa ystävyydestä, yksinäisyydestä, suvun ja perheen merkityksistä jne. Luin osittain mukana omia kirjoituksia samoilta ajoilta, tämä toi lisää mielenkiintoa kirjeenvaihtoon, erityisesti ne kohdat missä itsekin ollut paikalla (mm. HelsinkiLit) syventyivät. Jonkin verran mietin aina kirjeenvaihtoromaaneja lukiessa, että kuinka rehellisiä ne ovat, ja kuinka paljon niissä on jotain muuta. Ei ehkä kuulosta ihan neljän tähden arviolta, siihen kuitenkin päädyin.
Luin käytännössä yhdellä istumalla tämän kahden viisaan ja sanataitoisen naisen, reilun vuoden ajalle 2023–2025 sijoittuvaan kirjeenvaihtoon perustuvan teoksen. Puhetta uskosta, hengellisyydestä ja kirkosta, sodasta ja rauhasta ja tästä vaikeasta ajasta, vanhemmista ja lapsista, suvun traumoista, kirjoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta, puutarhanhoidosta, remontoimisesta, saunomisesta ja uimisesta – uimispuhetta oli niin paljon, että teki mieli lähteä saman tien merenrantaan kastautumaan kylmään veteen.
Tätä kirjaa pitäisi lukea hitaasti, runsaan ajan kanssa ja ajatuksella. Kirjailija Sirpa Kähkönen ja piispa Mari Leppänen kirjoittavat kirjoista, kirjallisuudesta, taiteesta, uskosta, ajan ilmiöistä syvällisesti ja viisaasti. He käyvät kirjassa vuoropuhelua kirjein. Molemmat laativat tekstiä taidokkaasti, kuljettavat ajatustenvaihtoa niin, ettei lanka pääse katkeamaan, vaikka aikaa kuluu ja sanoja tulee väliin. Kerrassaan upea kirja. Minua kuitenkin vaivasi koko ajan se, että kirjeet oli kirjoitettu paitsi vastaanottajalle, myös yleisölle. Yleisön läsnäolo jo kirjoituisvaiheessa näkyi ja kuului kirjeissä. Konsepti on sinänsä ihan hyvä, mutta sillä on puolensa - ja toisensa. On luultavasti hyvin henkilökohtainen asia, kenelle (lukijana) tällainen muoto sopii ja kenelle ei. Tärkeä kirja joka tapauksessa.