Dekkaridebyytti paljastaa Lapin matkailubisneksen synkän puolen
Peten kierrosmittari on reippaasti punaisen puolella. Juoksevia asioita Levin matkailumogulina riittää, minkä lisäksi epäonnistuneen luksuslomakyläprojektin epämääräiset rahoituskuviot ovat nousemassa päivänvaloon.
Entinen rikosetsivä Frank Korpela sen sijaan on paennut Lappiin menneisyyttään ja yrittää Proustia lukemalla sekä Sandström-huskyaan lenkittämällä löytää merkitystä elämäänsä.
Kun brittituristi kuolee lumikenkäretkellä, syöksyvät niin Pete kuin Frank kurimukseen.
Turisti on Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin ensimmäinen yhteinen teos. Coenin veljesten elokuvien tunnelmaa henkivä romaani aloittaa pohjoisen todellisuuden nurjalle puolelle vievän Arktis-sarjan.
Noora Mustajoen ja Bosse Hellstenin Turisti aloitti räväkkään tyyliin uuden Arktis-dekkarisarjan. Päätapahtumat sijoittuivat Leville, missä yritysryppään kierona toimitusjohtajana pyöri Pete Huhtaniemi. Pete oli velkaantunut joka puolelle, ja mukaan olivat tulleet kansainväliset hämäräpiirien rahoittajat, missä rikollista rahaa pestiin eri firmoissa. Mikään ei riittänyt ulkomaisille rahoittajille, ja niinpä Levillä pyöri rikollisia, jotka takasivat rahojen virtaukset niiden lainaajille, joko hyvällä tai pahalla. Pete pelkäsi henkensä edestä, sillä liikekumppani oli tapettu.
Levillä sattui ja tapahtui kaikenlaista mystistä ja hämäräperäistä, joista Lapin Maan runoiluun ja fiktioon taipuvainen toimittaja, Gonzo Hyvärinen, kirjoitti mehukkaita ja värikkäitä juttujaan. Ja juttujahan riitti loputtomasti alkaen brittiläistoimittajan kuolemasta Lapin yritysmogulin viimeisimpiin villityksiin, ja mafioosojen edesottamuksista, joita riitti ympäri Lappia.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittävästi Mustajoen ja Hellstenin Turisti-dekkarissa. Kaiken yllä loistivat Levin matkailukeskuksen värikkäät valot ja vaihtelevasti revontulet. Pakkasta ja luntakin oli riittämiin. Pääosassa oli kuitenkin musta huumori, jota riitti alusta loppuun asti. Ja ihana oli seurata, kun tarinan henkilöiden mukana kulki lemmikkieläimiä.
Something I usually never, ever read. It was refreshing in its own way. Cute, too, as its so obviously genre writing and therefore a bit predictable as there's certain conventions that. But it was still fun, wild and in many ways just a great read and a breath of fresh arctic air in many ways. Great references all the way which made me chuckle, everything from Hank Williams to Yukio Mishima. Was there even Blaze Foley here somewhere or am I tripping? Doesn't really matter, it was great fun and though not the promise of Twin Peaks or Fargo that I got, it was still a jolly old time.
Kirjassa tapahtuu paljon ja laajoilla kaarilla. Hieman vähemmän henkilöitä ja tiivistys olisivat tehneet tunnelmasta soljuvampaa ja helpommin luettavaa.