Suuri rauhan romaani Suomen tunnetuimmasta aseistakieltäytyjästä.
1920-luvun eloisa ja värikkäitä aatteita tulviva Helsinki vie nuoren ja vallattoman Arndt Pekurisen mukanaan. Pekurinen löytää elämäntehtävänsä rauhanaatteen parista. Pian häntä havittelevat niin rauhanliikkeen kuin Etsivän keskuspoliisinkin miehet.
Lopulta Pekurisen on tehtävä valinta periaatteiden ja oman elämänsä välillä.
Teos on häkellyttävän ajankohtainen puheenvuoro Suomen militarisoituvasta ilmapiiristä ja kansalaistottelemattomuudesta. Yksilön ja yhteiskunnan suhdetta taidokkaasti kuvaava romaani sukeltaa syvälle rauhanliikkeen historiaan ja Pekurisen poikkeukselliseen elämään.
Siviilipalveluksen vakaumuksellisista syistä käyneelle lukijalle Arndt Pekurisen (1905-1941) nimi on sellainen kiinnostuksen herättäjä, että olin heti ensimmäisten joukossa varaamassa Liisa Louhelan elämäkertaromaania "Mies joka kantoi aurinkoa sylissään" (Otava, 2026). Se osoittautuikin varsin kiinnostavaksi teokseksi, jossa kuvattiin maamme historian tunnetuimman pasifistin ja aseistakieltäytyjän elämänvaiheita ja traagista loppua.
Pekurisen näkemyksiä ei ole pakko jakaa. Lukija haastetaan kuitenkin pohtimaan, minkä aatteen edestä hän itse olisi valmis kokemaan pilkkaa, istumaan vankilassa, joutumaan pahoinpidellyksi ja lopulta astumaan teloittajan kiväärin eteen.
Jos kaipaat enemmän luettavaa Pekurisesta, niin otapa haltuusi myös Jarkko Räihän parin vuoden takainen sarjakuva-albumi Pekurinen.
Mainio ja inhimillinen kirja Arndt Pekurisen elämästä. Jos ei Pekurisen elämäntarinaa tunne, tämä voi olla hyvä keino siihen tutustua. Sivarina se on mulle jo aika lailla porautunut päähän.
Jonkin verran miinusta kuitenkin siitä, että Pekurisen elämän keskivaiheet jätetään täysin kirjassa väliin. Ihan jo Pekurisen elämäntyön kannalta olisi ollut arvokasta tuoda paremmin esiin siviilipalveluslain säätäminen sekä miten Pekurinen lopulta sai joksikin aikaa elämäänsä rauhallisia vuosia.