Kadonneet kirjallisuuden lajit : Nokturno, gaseeli ja muita unohdettuja aarteita

by Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl

Valloittava tutkimusmatka kirjallisuuden suljetuille lehdille!

Kirjallisuushistoria kertoo säilyneistä teoksista, mutta joidenkin kirjojen kohtaloksi koituvat kaupalliset, uskonnolliset tai teknologiset mullistukset – joskus jopa sensuuri tai kirjaroviot. Miksi ja miten kokonaiset kirjallisuuden lajit kuolevat? Millaisia jälkiä niistä jää? Tähän kirjaan on koottu 30 kiehtovaa tarinaa kadonneista kirjallisuuden lajeista antiikista 1800-luvulle. Pian selviää, millaisia kadonneet lajit – kuten consolatio, kirjakirous tai priaameli – olivat ja miten ne katosivat. Samalla lukijan eteen piirtyvät ne kulttuurit ja elämäntavat, joissa eri lajit kukoistivat.

Kerran kadonnut ei välttämättä katoa iäksi. Kadonneiden lajien kaikuja voi nykyään kuulla popmusiikissa, Hollywood-elokuvissa ja jopa tsemppaavissa affirmaatiolauseissa. Intoutuuko joku tämän kirjan lukija itse elvyttämään härskit fabliaut, aamun sarastaessa rakastetulle lausuttavat aubadet tai luontokuvia maalailevat idyllit?

Kirjallista aarrearkkua raottavat tutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki, jotka johdattavat lukijan menneisyyden saloihin lumoavasti ja asiantuntevasti.

383 pages, Hardcover

Published February 18, 2026

Reviews

[Salla Hiltunen · Rating 4 out of 5]

Kiehtova teos erilaisista kirjallisuudenlajeista, jotka ovat vaipuneet ajan saatossa enemmän tai vähemmän unholaan. Kirja liittyy Koneen säätiön rahoittamaan "Kirjallinen sukupuutto. Kadonneet kirjallisuuden lajit ja menneisyyden kuvittelu" -tutkimushankkeeseen.

Kirjassa esitellään 30 kadonnutta kirjallisuudenlajia antiikista 1800-luvulle. "Kadonneella lajilla" tarkoitetaan lajia, jota ei enää aktiivisesti kirjoiteta.

Lajikuvausten lisäksi kirjassa tarkastellaan sitä, miksi ja miten kirjallisuudenlajit kuolevat. Tietyn lajin katoaminen liittyy yleensä jollain tavalla ympäröivän maailman muutokseen, jonka seurauksena laji menettää suosionsa tai tarkoituksensa. Toisaalta monet kadonneista lajeista saattavat myöhemmin saada jonkinlaisen uuden muodon, kuten kirjan esimerkeistä huomataan.

Kirja on kirjoitettu selkeästi ja yleistajuisesti, ja siinä näkyy myös kirjoittajien asiantuntemus ja innostus. Neljän eri kirjoittajan tyylit soljuvat mukavasti yhteen eivätkä luo liian sekavaa kokonaisuutta. Toisista lajeista muodostuu kuitenkin selkeämpi kuva kuin toisista. Lukujen pituudet vaihtelevat muutamasta sivusta pariinkymmeneen, eli joitain lajeja käsitellään hyvin niukasti ja toisia taas kattavammin. Kaikkinensa olisin toivonut myös enemmän havainnollistavia tekstikatkelmia.

Suosittelen tätä etenkin kaikille kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kirjallisuuden historia on pitkä ja monipolvinen. Kirjallisuudentutkijat Sari Kivistö, Katariina Kärkelä, Erika Pihl ja Isa Välimäki esittelevät tässä teoksessa 30 kirjallisuuden historiaan vaipunutta kirjallisuuden lajityyppiä. Osa niistä on tuttuja, vähintään nimeltä, mutta osa on aivan omituisia ja varmasti useimmille lukijoille tuntemattomia.

Luomiskertomukset ovat hyvä esimerkki tutummasta tavarasta. Laji on tuttu, mutta uusia luomiskertomuksia syntyy nykyään kovin harvakseltaan. Murhaballadikin on käsitteenä ymmärrettävä, vaikka sellaisia ei olisi kohdannutkaan ja nokturno tuo monille mieleen ruislinnun laulun ja täysikuun tähkäpäiden yllä. Mutta mitä ovat paraklausithyron, immram, aubade ja paskilli?

Kirja koostuu 30 itsenäisestä artikkelista, jotka ovat karkeasti kirjallisuudenlajien mukaisessa aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Artikkeleita voi siis lueskella sieltä täältä, mutta kirja toimii mukavasti myös yhteen pötköön luettuna: ei tule sellaista tietoähkyä, millaisen tällaisista kirjoista joskus saa. Kokonaisuus on siis hyvin rakennettu ja artikkeleissa on sopivasti vaihtelua.

Mitä edellä mainittuihin oudompiin kirjallisuudenlajeihin tulee, paraklausithyronissa esitetään serenadia suljetulle ovelle, jonka takana piilee rakastettu. Immram on irlantilainen merimatkatarina; tämän lajin ottaminen mukaan tuntuu vähän oudolta, koska näitä kertomuksia on ylipäänsä kirjoitettu ilmeisesti noin viisi. Aubade on rakastetulle aamun sarastaessa esitetty runo ja paskilli taas roomalaista patsasrunoutta 1500-luvulta.

Kadonneet kirjallisuuden lajit sopii mainiosti kaikille kirjallisuuden kanssa puuhaajille. Kirjailijat ja runoilijat voivat hakea innoitusta virkistäviin lajityyppikokeiluihin; kirjoittihan Jyrki Kiiskinenkin kokonaisen kokoelman gaseeleja ( Nenän edessä vuori ). Myös kirjoittamisen opettajat saavat kirjasta varmasti hyviä ideoita erilaisiin harjoituksiin ja kokeiluihin. Kirjallisuuden historiasta kiinnostuneet ovat tietysti tämän inspiroivan teoksen parissa kuin kotonaan.

[Timo Pietilä · Rating 4 out of 5]

Kirja, joka kertoo erilaisista “unohdetuista” kirjallisuuden lajeista. Artikkelit ovat vaihtelevan pituisia ja eri kirjoittajien kirjoittamia. Niiden laatu ja kiinnostavuus vaihtelevat suuresti, osa on hyvin kuivakoita ja tieteellisen artikkelin tyylilajia lähestyviä, osa vapaampia, sulavampia, luettavampia ja jopa mukaansatempaavia.
Varsin monenlaista kirjallisuuden muotoa, etenkin runouteen liittyvää, käsitellään kirjassa. Etenkin näistä runouteen liittyvistä olisi kaivannut enemmän esimerkkejä. Nyt annetut esimerkit ovat usein (ehkä tekijänoikeudellisista syistä?) lyhennelmiä, joissa runosta oli pari ensimmäistä säettä alusta ja pari viimeistä säettä lopusta. Osasta runouslajeista tosin ei taida suurtakaan määrää käännöksiä löytyä, ja runouden kääntäminen, etenkään jonkin epätavalliseen runomittaan pohjautuvan runouden, ei ole mikään helppo tehtävä.
Kokonaisuutena kirja oli kiinnostava pienestä epätasaisuudestaan huolimatta.