Mielikuvitusta kutkuttava historiallinen romaani sotia edeltävästä Petsamosta, jossa kuohuu paitsi nikkelilöytöjen myös rakkauden tähden.
Historiallisesti tarkka esikoisromaani kuvaa lumoavasti, miten pienet ihmiset pärjäävät valtavan luonnon näyttämöllä, suurvaltojen ristipaineessa, ja miten sitkeä ihminen voi olla.
Keväällä 1937 nuori Valeria Vedoroff irtisanoutuu työstään kalajauhotehtaalla. Hän on aikeissa muuttaa sulhasensa kanssa etelään, kunnes hänen rakas isänsä pidätetään syytettynä vakoilusta. Kaikki muukaan elämässä ei mene niin kuin Valeria on suunnitellut. Vastavalmistunut poliisi Antti Teerikallio, jolla olisi kosolti syitä vältellä seutua, passitetaan Jäämerelle suitsimaan kasvavaa rikollisuutta. Samaan aikaan alueelle muuttaa taidemaalari Maija Vuonnajärvi, joka perustaa Petsamon kirkonkylään valokuvaamon.
Petsamon enkeli kuvaa arkea ja nuorten ihmisten unelmia Jäämeri-Suomessa sekä tapahtumasarjaa, jonka myöhempi historia tuntee Petsamon vakoilujupakkana. Kuka tappoikaan Petsamon rajavartioston johtajan? Entä miksi valtiollinen poliisi pidätti yli 100 petsamolaista vakoilusta?
Virpi Vainio (s. 1981) on rovaniemeläinen kirjailija ja kulttuurihistorian väitöstutkija. Petsamon enkeli on historiallisen romaanisarjan ensimmäinen osa.
Kirja sijoittuu Petsamon alueelle, Jäämeren rannalle aikaan ennen toisen maailmansodan alkua. Historiaa, jännitystä, romantiikkaa, ortodoksisuutta ja menneiden sukupolvien viisautta ja kuvauksia pohjoisten ihmisten elämästä ja pohjoisista maisemista. Historialliseksi romaaniksi oikeinkin hyvä, en nyt ole niin superisti tällaisten ystävä.
4,5 Miten mahtava historiallinen romaani, tarina totuutta ihmeellisempi. Tätä oli ilo lukea. En usein lue tämäntyyppisiä ”lukuromaaneita”, historiallisia ainakaan, mutta onneksi tartun tähän. Kuuntelin tästä teoksesta myös tunnin pari, ja olin yllättynyt miten hyvin tämä toimi myös äänikirjana. Mutta siis, Historiallinen romaani täynnä, no, melkein ihan kaikkea. On rakkautta,saavuttamatonta rakkautta, pettymyksiä, kaipausta.On kotiseuturakkautta, vähemmistöjen muille (minulle)tuntematonta historiaa, mennyttä, joka on jätetty piiloon, varjoihin. Epäreiluutta. On dekkarimainen juoni, on salaisuuksia, on sota-aikaa, kieliryhmien vänkäystä, kylmää ja nälkää ja pohjoisen Suomen värikylläinen luonto.
Teos alkaa vetävästi. Valeria irtisanoutuu työstään ja nuori nainen lähtee rakkautensa perään. Mies kuitenkin häipyy. Valeria saa lapsen, menee möllön kanssa naimisiin ja palaa takaisin kotikonnuilleen, hoitaa ”kuulusteluiden” rampauttamaa isäänsä. Myöhemmin Valerian rakkaus tulee paikkakunnalle taas ja he pääsevät (ehkä) takaisin toistensa elämiin (tai ehkä seuraavassa osassa tästä tiedetään lisää. Teos nimittäin loppuu upeasti avoimesti, niin, että jatkoa jää odottamaan). Virpi Vainio kutoo juoneen vakoilua, salapoliisiromaanin tyyppistä Komisario Palmu-juonta mutta myös luokkayhteiskunnan tarkkailua, kieli- ja vähemmistöjen haasteet, rotukysymykset, kuvatun alueen erikoislaatuisuuden. Lisäksi Vainio kirjoittaa teokseen nikkelitehtaan ja ahneuden, sen mitä alkuperäisluonnolle tapahtuu kun rahanhimo iskee, mitä ihmisluonnolle tapahtuu kun ahneus pimentää hyvyyden, inhimillisyyden. Vainio kirjoittaa myös isättömyydestä, äidittömyydestä. Kuulumisesta ja llähtemisistä ja paluista. Olipa hieno lukukokemus. Ja hieno kirja. Esikoiskirjailijakin. En olisi uskonut.
Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja kauniiseen tyyliin kirjoitettu kirja. (Vähän samaa tyyliä kuin Merja Mäen Karjalaan sijoittuvat samasta aikakaudesta kertovat kirjat. Jos pidit niistä, niin viihdyt varmasti myös tämän kirjan parissa.) Karjalasta ja sen ihmisistä on toki kerrottu paljon Petsamoa enemmän, joka olikin itselle kokonaan uusi tuttavuus. Jäämeren kuvailut olivat tunnelmallisia ja tämän luettuani löysin itseni googlailemasta Petsamon historiaa. Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa.
Virpi Vainion esikoisromaani Petsamon enkeli sijoittui 1930-luvun loppuvuosien Petsamoon, Jäämeren rannalle. Petsamo kuului tuohon aikaan vielä Suomelle. Kirjan yksi päähenkilöistä oli parikymppinen nuori neitokainen Valeria Vedoroff, joka oli rakastunut ja sopinut muuttavansa miesystävänsä perässä Helsinkiin. Tietyistä tapahtumista johtuen hän jäi kuitenkiin Petsamoon.
Rikospoliisi Antti Teerikallio lähetettiin Helsingistä Petsamoon selvittämään paikallisia rikoksia. Ilmeisesti esimies oli saanut käskyn ylemmiltään, mutta esimies puhui ympäripyöreitä tehtävistä. Teerikallio oli aiemmin tehnyt Petsamossa rajamiehen töitä, joten ainakin maasto oli tuttua. Jotakin muutakin tuttua siellä oli, mutta myös paljon töitä oli odotettavissa. Sota-aika oli tulossa, ja sitä enteilivät vakoilut puolin ja toisin eri maiden kesken. Valitettavasti suomalaisia vakoojia oli soluttautunut joka puolelle.
Virpi Vainion Petsamon enkeli aloitti upeaakin upeamman historiallisen Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan.