What do you think?
Rate this book
Oikukkaiden romantikkojen piiri #2
Karamellikatastrofi
Romanttinen kapina kiihtyy!
Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.
Synkkiä tarinoita rakastava Melli puolustaa romanttista kirjallisuutta ystävänsä Emman perustamassa Oikukkaiden romantikkojen piirissä, vaikka on itse päättänyt pysytellä suhdesotkuista kaukana. Tunteet eivät kuitenkaan kuuntele järjen ääntä, kun Melli kokee yhä syvempää yhteyttä salaiseen nettiystäväänsä Vitaan, joka on ollut hänen tukenaan vaikeina hetkinä. Abivuotta saapuu hämmentämään myös sanavalmis Bea, joka liittyy Oikukkaisiin romantikkoihin ja saa Mellin pään pyörälle. Kauhukseen Melli tajuaa, ettei katastrofia voida välttää.
Karamellikatastrofi on toinen osa Ulla Onervan nokkelaa viihdetrilogiaa, joka sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!
Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.
Synkkiä tarinoita rakastava Melli puolustaa romanttista kirjallisuutta ystävänsä Emman perustamassa Oikukkaiden romantikkojen piirissä, vaikka on itse päättänyt pysytellä suhdesotkuista kaukana. Tunteet eivät kuitenkaan kuuntele järjen ääntä, kun Melli kokee yhä syvempää yhteyttä salaiseen nettiystäväänsä Vitaan, joka on ollut hänen tukenaan vaikeina hetkinä. Abivuotta saapuu hämmentämään myös sanavalmis Bea, joka liittyy Oikukkaisiin romantikkoihin ja saa Mellin pään pyörälle. Kauhukseen Melli tajuaa, ettei katastrofia voida välttää.
Karamellikatastrofi on toinen osa Ulla Onervan nokkelaa viihdetrilogiaa, joka sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!
365 pages, Hardcover
First published April 24, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 76 reviews
April 20, 2026
Kirjailija toivottaa makeaa matkaa Karamellikatastrofin maailmaan! 💖 Varaa mukaan lempiherkkujasi, esimerkiksi irtokarkit ovat täydellinen valinta.
Tämä kirja voisi sopia sinulle, jos
🍭 rakastat romanttisia kirjoja
🍭 olet pohtinut, missä ovat kaikki suomenkieliset wlw-romanssit
🍭 haluat lukea ystävyyssuhteista ja kimuranteista perhesuhteista
🍭 tykkäät kipinöivästä ja nokkelasta dialogista
🍭 pidät intertekstuaalisista viittauksista kirjallisuudessa
Terkuin Ulla
Tämä kirja voisi sopia sinulle, jos
🍭 rakastat romanttisia kirjoja
🍭 olet pohtinut, missä ovat kaikki suomenkieliset wlw-romanssit
🍭 haluat lukea ystävyyssuhteista ja kimuranteista perhesuhteista
🍭 tykkäät kipinöivästä ja nokkelasta dialogista
🍭 pidät intertekstuaalisista viittauksista kirjallisuudessa
Terkuin Ulla
May 15, 2026
Huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Päähenkilöt oikeesti jopa kivoja ja oikean ihmisen tuntuisia eikä rasittavia valittajia niinkuin edellisessä. Ihanaa tyttörakkautta!
June 9, 2026
Enpä ole varmaan koskaan lukenut kirjaa, joka onnistuu kuvailemaan näin samaistuttavasti nokkelan, laajan ja toisistaan välittävän kaveriporukan, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Tulee ihan omat lukioajat mieleen. <3 Karamellikatastrofi on vetävä ja hauska hyvän mielen kirja, jonka pystyy lukemaan, vaikkei olisikaan lukenut sarjan edellistä osaa. Arvostin myös sitä, että päähenkilö viljeli jatkuvasti (populaari)kulttuuriviittauksia, koska se on se tyyli, jolla minä ja kaverini puhumme päivittäin. Ja kyllä, kirjoitin kaikki viittaukset ylös, koska eräs kaverini niitä kaipasi. Pidin myös siitä, että Mellin äiti on pappi, jolla on sateenkaarikorvikset jatkuvasti korvissaan. Olisin halunnut lukea lisää papin ja queerin tyttären suhteesta, koska ne pienet maistiaiset, joita kirja tarjoili, olivat kultaa.
Erityistä plussaa annan kirjan paperivalinnalle. Voi että tätä oli mukava pitää kädessä!
Erityistä plussaa annan kirjan paperivalinnalle. Voi että tätä oli mukava pitää kädessä!
June 30, 2026
Oikukkaiden romantikkojen piiri -sarja on mulle malliesimerkki siitä, miten odotukset kirjaan vaikuttaa lukukokemukseen.
Hattaradilemman odotukset oli maltilliset, koska ya-kirja, joka sijoittuu koulumaailmaan ilman fantasiaa ei oo mun lempiasetelma kirjoissa. Pääsin iloisesti yllättymään Ullan vakuuttavasta ja fiksusta kirjoittamisesta, ihanista hahmoista, kivasta tunnelmasta ja hauskasta sanailusta.
Karamellikatastrofin kanssa mun odotukset oli tosi korkealla, koska Melli päähenkilönä ja queer-rakkaustarina kiinnostivat erityisesti. Nyt tekee kuitenkin mieli lukea Hattaradilemma uudestaan, koska (ilmeisesti unpopular opinion, mutta) pidin Emmasta sittenkin päähenkilönä ehkä enemmän kuin Mellistä 🫢 Mutta oikeesti: omien ajatusten ja fiilisten patoaminen tai sen odottaminen, että joku kysyy kuulumisia... CAN'T RELATE 😂
Molemmille kirjoille oon kuitenkin antanut 3,5⭐️, joka on genrelle, jota en normaalisti lue, oikein hyvä arvio. Koko Oikukkaiden romantikkojen piiri on symppis ja Ullan kirjoitustaito pääsee tässä jälleen loistamaan. Innolla jään odottamaan jatkoa ja spekuloimaan, mikä tuleekaan olemaan kolmannen osan nimi!
3,5⭐️
Hattaradilemman odotukset oli maltilliset, koska ya-kirja, joka sijoittuu koulumaailmaan ilman fantasiaa ei oo mun lempiasetelma kirjoissa. Pääsin iloisesti yllättymään Ullan vakuuttavasta ja fiksusta kirjoittamisesta, ihanista hahmoista, kivasta tunnelmasta ja hauskasta sanailusta.
Karamellikatastrofin kanssa mun odotukset oli tosi korkealla, koska Melli päähenkilönä ja queer-rakkaustarina kiinnostivat erityisesti. Nyt tekee kuitenkin mieli lukea Hattaradilemma uudestaan, koska (ilmeisesti unpopular opinion, mutta) pidin Emmasta sittenkin päähenkilönä ehkä enemmän kuin Mellistä 🫢 Mutta oikeesti: omien ajatusten ja fiilisten patoaminen tai sen odottaminen, että joku kysyy kuulumisia... CAN'T RELATE 😂
Molemmille kirjoille oon kuitenkin antanut 3,5⭐️, joka on genrelle, jota en normaalisti lue, oikein hyvä arvio. Koko Oikukkaiden romantikkojen piiri on symppis ja Ullan kirjoitustaito pääsee tässä jälleen loistamaan. Innolla jään odottamaan jatkoa ja spekuloimaan, mikä tuleekaan olemaan kolmannen osan nimi!
3,5⭐️
June 20, 2026
3.5/5 oli söötti! Tykkäsin tästä enemmän kun ekasta osasta
July 1, 2026
Voisin antaa 3.5 tähteä, söpö kirja, arvasin kyl melkeen heti alussa ton vita käänteen, mahdollista kolmatta osaa odotellessa😎. Kirja sopii helmetin lukuhaasteessa kohtaan 43 eli uusin kirja lempikirjailijaltasi. Mul on kyl useita lempikirjailijoita😂
May 22, 2026
Tykkäsin tästä kakkososasta enemmän! Ehdottomasti ainakin sen takia, että Melli päähenkilönä on 1000x kivempi kuin Emma...
May 1, 2026
täydellistä jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle! täydet viisi tähteä, koska tän loppu sai kyyneleet mun poskille (hyvässä mielessä). rakastan tapaa, jolla kirjoittaja on onnistunut saamaan hahmoistaan samaatuttavia ja kuitenkin selkeästi tarinaan kuuluvia. tarina soljuu luontevasti eteenpäin ja kakkoskirja onnistui lunastamaan mun odotukset täysin. tää tuntui sopivasti omalta teokseltaan, vaikka jatkoilin ykköskirjan miljöössä.
suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluaa lukea lisää wlw-romantiikkaa, erityisesti suomeksi suomalaiselta kirjailijalta <3
kiitos Ulla Onervalle Oikukkaiden romantikkojen piiristä!
suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluaa lukea lisää wlw-romantiikkaa, erityisesti suomeksi suomalaiselta kirjailijalta <3
kiitos Ulla Onervalle Oikukkaiden romantikkojen piiristä!
May 8, 2026
pitääkö mun nyt katsoa buffy jotta tiedän mistä puhutaan? 🙂↕️🧛
June 6, 2026
Tykkäsin tästä yllättävän paljon, etenkin loppua kohden. Kirjalista lopussa oli kiva lisä
April 30, 2026
kiitos ulla <3. tää kirja oli just sitä mitä nuortenkirjallisuus tarvitsee.
tää ystävyysporukka ja nää aiheet ja tyttöjen välinen rakkaus lämmitti mun sydäntä ihan valtavasti. olispa mun lukiokokemus ollut yhtä lämmin mut on merkityksellistä nähä et se vois olla. rakastin myös sitä ettei täs kriiseilty siit omasta identiteetistä vaan oltiin vaan niin aidosti omia ittejään ja kriisit liitty muuhun. ainoona asiana en niin välittäny edellisest kirjasta jatkuvista draamoista mutta eipä ne nyt oikeestaan haitannut. vitan identiteetin panttaaminen tosi pitkään myös välillä tuskastutti mut se kuulu asiaan. kaiken kaikkiaan oikeesti aivan ihana kirja joka sai mut nauramaan ääneen moneen kertaan ku näiden tyyppien jutut oli vaan niin hulvattomia!
tää ystävyysporukka ja nää aiheet ja tyttöjen välinen rakkaus lämmitti mun sydäntä ihan valtavasti. olispa mun lukiokokemus ollut yhtä lämmin mut on merkityksellistä nähä et se vois olla. rakastin myös sitä ettei täs kriiseilty siit omasta identiteetistä vaan oltiin vaan niin aidosti omia ittejään ja kriisit liitty muuhun. ainoona asiana en niin välittäny edellisest kirjasta jatkuvista draamoista mutta eipä ne nyt oikeestaan haitannut. vitan identiteetin panttaaminen tosi pitkään myös välillä tuskastutti mut se kuulu asiaan. kaiken kaikkiaan oikeesti aivan ihana kirja joka sai mut nauramaan ääneen moneen kertaan ku näiden tyyppien jutut oli vaan niin hulvattomia!
June 10, 2026
Rakastan!!!! Jos tää ei olis ollu mun matkalukeminen, olisin 100% lukenu yheltä istumalta. Mellin elämän seuraaminen oli niin kutkuttavaa ja todentuntuista ja tykkään niin paljon ku nää oikeesti tuntuu lukiolaisilta❤️❤️
July 13, 2026
Tää oli söpö kirja, joka toimi mulle hyvin välipalana muiden kirjojen välissä. Tykkäsin päähenkilöstä paljon enemmän kuin edellisessä (ja kys. Henkilö oli tässä edelleenkin ärsyttävä eli myös hyvin kirjoitettu).
Mua vähän harmitti, kun Bea jäi tässä mulle etäiseksi hahmoksi, olisin halunnut päästä siihen hahmoon syvemmälle, se oli paras hahmo tässä. Lisäksi kirja oli tosi ennalta-arvattava ja käänteet tiesi jo kaukaa etukäteen. Musta olisi ollut kiva, jos tässä oltaisiin haettu tarkoituksella paria "överimpaa" ratkaisua tavallisten ihmisten kanssakäymisten sijaan tuomaan vähän enemmän pilkettä tähän kirjaan.
Tykkäsin monipuolisista lainauksista ja sitaateista (kannustetaan nuoria kulttuurin pariin!), sekä siitä, että kirjailija on aidosti hakenut asiantuntijoilta tietoa miten kirjoittaa aiheesta x. Taustatyö on silloin tehty oikein.
Mä jopa vähän uskon, että Ulpun kirja tulee olemaan sarjan paras, olettaen, että seuraava on Ulpun kirja.
Mua vähän harmitti, kun Bea jäi tässä mulle etäiseksi hahmoksi, olisin halunnut päästä siihen hahmoon syvemmälle, se oli paras hahmo tässä. Lisäksi kirja oli tosi ennalta-arvattava ja käänteet tiesi jo kaukaa etukäteen. Musta olisi ollut kiva, jos tässä oltaisiin haettu tarkoituksella paria "överimpaa" ratkaisua tavallisten ihmisten kanssakäymisten sijaan tuomaan vähän enemmän pilkettä tähän kirjaan.
Tykkäsin monipuolisista lainauksista ja sitaateista (kannustetaan nuoria kulttuurin pariin!), sekä siitä, että kirjailija on aidosti hakenut asiantuntijoilta tietoa miten kirjoittaa aiheesta x. Taustatyö on silloin tehty oikein.
Mä jopa vähän uskon, että Ulpun kirja tulee olemaan sarjan paras, olettaen, että seuraava on Ulpun kirja.
August 8, 2026
Kirjan juonen pystyi päättelemään kokonaan takakannen perusteella ja päähenkilöt ovat kaikki tosi raskaita ja epärealistisia. Olisin niin halunnut yllättyä Pinja Timjamista, joka oli ainoa syy jatkaa kakkososaan.
May 24, 2026
3,5 ⭐️
June 1, 2026
3,5⭐️
May 26, 2026
kuuntelin tän huvikseni vaiks eka osa ei täysin lähtenyt :D mut oli musta parempi kun edeltäjänsä & ihan viihdyttävä, vaiks täysin ennalta-arvattava
July 8, 2026
3 ⭐ parin kuukauden lukutauon jälkee sain vihdoin luettua taas kirjan. Suurin motivaattori oli laina-ajan loppuminen (tänään) et ois voinu olla mukaansatempaavampikin ja osa käänteistä aika ennalta-arvattavia
July 16, 2026
Queercus Roburin salaiset nauhat
1/5 ⭐
Klaukkala, Etelä-Suomi.
Kun miestä katsoi kerran, kävi nopeasti selväksi, että kyseessä oli asialleen omistautunut henkilö. Keski-ikäinen. Epäsiisti. Huonosti ajettu leuka, hieman pukinparran alkua ja hiukset, jotka saisivat ammattiparturin huokaamaan syvään. Hänen vaatteensa olivat nähneet elämää. Joku voisi pitää hihatonta aluspaitaa ja ruokakaupan keltaista mainospipoa mauttomina. Hänen mielestään kyse oli ironisista klassikoista.
NordicTruth88:n, tuttavallisemmin Norrin, kanava ei ollut suoratoistoalustan suosituimpia.
Tilaajia: 9
Hän aloitteli lähetystään.
– Huomenta, lampaat! Tänään meillä on jotain täysin ennenkuulumatonta. Olemme saaneet haltuumme suuren kotimaisen Queercus Robur -kustantamon (lat.) salaiset nauhat.
Norri vinkkasi silmää kameralle.
– Te lampaat tietenkin kuvittelitte, että kotimainen romanttinen kirjallisuus syntyy kirjailijoiden mielikuvituksessa. Ehei! Te amatöörit. Te ette ota huomioon markkinavoimia. Suurta Algoritmia, joka päättää, mitä kansa lukee.
– Eeville ja Matiakselle paljon kiitoksia. Heidän ansiostaan sain käsiini nämä koko Syvän kustannusalan hallinnon, Deep Publishingin, salaisuudet.
Hän madalsi ääntään.
– Mutta mitä minä tässä turhaan puhua pälpätän. Annetaan valvontanauhan paljastaa TOTUUS.
Norri painoi lähetysohjelmansa hallintapaneelin nappia. Huonolaatuinen videokuva kärsi pakkausalgoritmien aiheuttamista häiriöistä, mutta siitä sai selvää. Kuva esitti Queercusin strategisen johtoryhmän kokousta.
Ääneen pääsi markkinointijohtaja.
– Aloitetaanpa tämän kevään romanssituotekehitys. Viime kvartaalilla saimme erinomaista palautetta. Lukijat kokivat, että erityisesti Ulla Onervan Hattaradilemman henkilöhahmot olivat lähes täysin vailla omaa tahtoa. Tavoitteena on päästä ensi kaudella täyteen autonomian poistoon.
Toimituspäällikkö nyökkäsi.
– Olemme laatineet mittarin. Jokaisesta aktiivisesta päätöksestä vähennetään kaksi markkinointipistettä.
– Erinomaista. Entä tunteet?
– Niitä lisätään 37 prosenttia.
– Ja muistattehan, ettei tunteita saa näyttää tekoina.
– Ei tietenkään. Tell, not show on teroitettu kirjailijalle moneen kertaan.
– Hyvä. Tunteet pitää nimetä. Mielellään kolmessa peräkkäisessä sisäisessä monologissa ja välillä kertojan avustamana.
Kokoushuoneessa kuului hyväksyvää muminaa.
– Seuraava kohta: miljööt.
Tuotepäällikkö vaihtoi PowerPointiin dian, jonka otsikkona luki:
MILJÖÖ EI OLE PAIKKA. MILJÖÖ ON TUNNETILA.
– Olemme analysoineet lukijadataa. Jos kohtaus tarvitsee rauhaa, siihen löytyy hiljainen laavu metsästä keskellä yötä. Jos kohtaus tarvitsee kaaosta, hotellihuone muuttuu taistelutantereeksi. Fysiikka ei saa rajoittaa tunnetta.
– Entä jos lukija on joskus käynyt tallinnalaisessa yökerhossa? joku kysyi.
Huone hiljeni.
Markkinointijohtaja katsoi kysyjää pitkään.
– Silloin hän ei kuulu kohderyhmään.
Norri pysäytti videon.
– Huomaatteko, lampaat? Tätä minä olen yrittänyt teille selittää vuosia. Miljöö on vain kulissi. Jos päähenkilön pitää pelata Aliasta, täpötäydestä Tallinnan abibilepaikasta löytyy välittömästi rauhallinen pelihuone. Jos taas pitää tanssia, seinät katoavat ja paikalle materialisoituu vellova ihmismassa. Jos tarvitaan tunnemonologi, baaritiski muuttuu äänieristetyksi terapiavastaanotoksi.
– Tämä ei ole sattumaa. Tämä on strategiaa.
Hän painoi jälleen playta.
– Sitten romanssin eteneminen, markkinointijohtaja sanoi. – Viime kirjassa henkilöt suutelivat melko nopeasti.
– Olemme korjanneet tämän.
– Hienoa. Mitä tapahtuu ensimmäisen suudelman jälkeen, noin 65 prosentin kohdalla?
Tuotepäällikkö selasi seuraavan dian.
KESKUSTELU
– Anteeksi? harjoittelija kysyi.
– Suudelma johtaa keskusteluun.
– Entä toinen suudelma?
– Syvempään keskusteluun.
– Entä jos kemia vie hahmot mukanaan?
Markkinointijohtaja pudisti päätään.
– Ei saa viedä. Lukija voisi erehtyä luulemaan, että henkilöhahmot toimivat vaistojensa, halujensa
tai päätöstensä perusteella. Me emme halua sellaista hallitsematonta energiaa.
Harjoittelija kirjoitti muistivihkoonsa:
Romanttinen jännite havaittu. Neutraloi keskustelulla.
Norri pysäytti videon uudelleen.
– Tässä kohtaa moni teistä ajattelee, että nämä nauhat ovat liian absurdeja ollakseen aitoja.
Hän nojautui lähemmäs kameraa. Mikrofoni rohisi.
– Niin minäkin ajattelin.
Hän nosti pöydältä kirjan.
– Sitten luin sen.
Kirjan kannessa oli kaksi androgyyniä naishahmoa ja pastellivärejä enemmän kuin nonparellipurkissa. Nimestä sai vaivoin selvää: Karamellikatastrofi. Oikukkaiden romantikkojen piiri #2.
Norri luki takakannesta:
– ”Romanttinen kapina kiihtyy. Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.”
Hän laski kirjan kädestään.
– ”Kipinöivä.”
Seuraava valvontanauha käynnistyi.
– Ihan ensimmäisenä kirja tarvitsee kohderyhmärajauksen, genreryhmän strategiajohtaja painotti.
Harjoittelija nosti kättään innokkaasti.
– Minä tiedän! Kylvetään teksti täyteen sellaisia populaarikulttuurin ja alakulttuurien viittauksia, että yksikään asiaan vihkiytymätön lukija ei vahingossakaan pysy mukana.
– Wednesday, Enid, AO3, Chihiro, siaksi muuttuvat vanhemmat, WLW, Whiplash, sapphic, pieni ystävällinen lohikäärme…
– Juuri noin. Varmista vielä, että päähenkilön nimi pysyy epäselvänä ensimmäiset kymmenen prosenttia.
– Hän voisi esiintyä nettichatissa salaisella nimimerkillä.
– Täydellistä. Ja muista lisätä AGT.
– Mikä se on?
Norri kelasi nauhaa eteenpäin ennen kuin lyhenne selitettiin. Päästiin kohtaan, jossa brändityöryhmä suunnitteli pääpariskunnan ensimmäistä kohtaamista.
– Tarvitsemme jotain dramaattista. Auto-onnettomuuden. Melli jää Bean auton alle ja loukkaa kätensä.
– Hyvä. Bea vie Mellin sairaalaan ja heittää matkalla stand up -settiä koulun salaisesta laboratoriosta ja merenneidoista.
– Miten tämä luo jännitettä heidän välilleen?
– Melli huomaa, että Bea on aika hot.
– Se sama Melli, joka on juuri murtanut ranteensa ja on kovissa tuskissa?
– Rakkaus ei kysy aikaa eikä paikkaa.
– Murtunut ranne saattaisi kysyä.
Norri otti kulauksen kahvikupistaan.
– Säästän teidät tarinankuljetuksen liukuhihnan kaikilta yksityiskohdilta. Se on niin tasapaksua, että taikinaakin vaivattaisiin paremmin. Tähänastinen rakenne menee suunnilleen näin:
Tässä ovat ystävät.
Tässä on verkkotuttu.
Tässä on mahdollinen ihastus.
Tässä on toinen ihastus.
Tässä on queer-taustoitus.
Tässä on kirjakerho.
Tässä on tapahtuma.
Tässä on kirjailijamysteeri.
Norri veti henkeä.
– Mutta missä on paine? Mitä Melli haluaa niin paljon, että epäonnistuminen maksaisi hänelle jotakin? Mikä pakottaa hänet valitsemaan? Mikä uhkaa Bean kanssa syntyvää suhdetta?
– Romaani ei kerro tarinaa. Se järjestelee myöhempää tarinaa varten huonekaluja ja siirtelee niitä lähes kolmanneksen kirjan mitasta.
– Kerronnallisesti rohkein ratkaisu on rinnastaa romantiikkakerhon fasistinen jäsenpolitiikka Pride-kulkueen organisatooriseen cancel-politiikkaan. Bea canceloidaan, koska hänellä on hyvät suhteet isäänsä ja kirjapiirin johtajalla ei. Norri veti henkeä ja jatkoi. - Mutta tämäkin konflikti ratkaistaan ilman mitään omaa painoa tai tekoa.
Hän vilkaisi muistiinpanojaan.
– Kun jotain viimein tapahtuu, tyyli pomppii kuin arojänis kedolla. Ensin filosofoidaan: ”Kuoleman lisäksi ei ole muuta ulospääsyä kuin runous.” Vastaukseksi saadaan ”hmm”, minkä jälkeen hypätään suoraan lauseeseen ”rakkaus on väkevä kuin kuolema”.
– Dialogi heiluu arkisen puhekielen ja aforistisen esseen välillä. Hahmot eivät puhu toisilleen vaan lausuvat kirjailijan ajatuksia kuin halvan kesäteatterin näyttelijät. Kaikki tärkeä sanotaan ääneen, flirtti selitetään ja tunne varmennetaan vielä sisäisellä monologilla.
Norri kallistui kameraa kohti.
– Kirja ei luota siihen, että lukija päättelisi mitään itse. Tunnistettavat signaalit joutuvat tekemään sen työn, joka henkilöiltä ja draamalta jäi tekemättä.
– Pääparin välillä on sähköä kuin rasvamontun huoltoseisokissa.
– Enkä vieläkään tiedä, mikä on AGT.
Seuraavassa salakuvatussa kohtauksessa päästiin varsinaiseen romanssituotekehitykseen.
– Okei, seuraava ongelma, markkinointijohtaja sanoi. – Lukijat eivät vielä usko, että päähenkilöt ovat rakastumassa.
– Voisivatko ne kertoa avoimesti tunteensa? harjoittelija ehdotti.
– Liian ysäriä. Tarvitsemme jotain älyllistä.
– Mitä jos Bea piirtää cockerspanielin Mellin kipsattuun käteen?
Hiljaisuus.
– Jatka.
– Ja antaa samalla listan parhaista lesboromaaneista.
– Kuinka monta?
– Kymmenen?
– Ei riitä.
– Viisitoista?
– Ei vieläkään tunnu kohtalolta.
Luova johtaja nosti katseensa.
– Kaksikymmentä.
Huone hiljeni.
– Nyt puhutaan, markkinointijohtaja sanoi.
– Mutta mistä lukija tietää, että tämä on seksuaalisesti latautunutta?
– Kirjoitetaan, että Mellin sydän hakkaa kuin Whiplashin loppukohtauksessa.
– Entä jos joku ei tajua?
– Lisätään, että sähkö kiiri koko kehoon.
– Parempi.
– Entä jos lukija edelleen luulee, että Bea vain piirsi kuvan ja antoi kirjavinkkejä?
– Silloin kertoja kertoo suoraan, että Bea flirttaili niin estottomasti, että Mellin pää meni pyörälle.
– Loistavaa. Näin kukaan ei erehdy muodostamaan omaa tulkintaansa.
Harjoittelija epäröi.
– Pitäisikö meidän miettiä, miksi Bea tekee näin?
Kokoushuoneeseen laskeutui vaivaantunut hiljaisuus.
Norri pysäytti toiston ja pyöräytti silmiään.
– Ei.
Hän selasi muistiinpanojaan.
– Kohderyhmä tarvitsee myös kapitalismikritiikkiä. Muumit ovat epäilyttäviä, koska niiden kuvilla myydään mukeja ja vaippoja. Sen sijaan 500 identiteettisloganilla painettua kangaskassia muodostavat kapitalismin ulkopuolisen autonomisen alueen.
– Muumimuki on myöhäiskapitalismia. Queer-kassi on praxis.
Hän käynnisti seuraavan nauhan.
Queercusin algoritmioptimoija luki muistiinpanojaan.
– Tutkimusdatamme kertoo, että lukijat haluavat älyllisen paljastusjuonen. Melli chattailee salanimellä oikean elämän ihastuksensa kanssa. Kun henkilöllisyydet kolmannessa näytöksessä paljastuvat, siitä tulee ehtaa draamaa. Mellillä on kaikki syy suuttua Bealle siitä, että tämä on esiintynyt väärällä nimellä.
– Mutta eikö Melli itse tehnyt juuri samoin?
– Teki. Mutta Melli on protagonisti. Protagonistilla on oikeus tunteeseensa. Ja tunne on aina oikeassa.
Norri pysäytti toiston.
– Näettekö, lampaat? Kun Melli käyttää nimimerkkiä, kyseessä on tarpeellinen ja hyväksyttävä varotoimenpide. Kun Bea tekee saman, Haagin sotaoikeus kokoontuu rakentamaan syytekirjelmää.
Chatissa esitettiin ensimmäiset kysymykset koko lähetyksen aikana.
[confused]: Mikä on AGT?
[KirjaSnobi]: Jo riittää jauhaminen rakenteesta. Onko tässä romantiikkaa lainkaan?
[RomantasyFan]: Love DLC droppaa nyt jo plz.
– Ai että onko, Norri virnisti. – Antakaahan kun näytän.
Valvontanauhan kuva avautui fläppitauluun, johon baskeripäinen markkinointisuunnittelija oli liimannut Tuulen viemää -elokuvan julisteen. Rhettiä ja Scarlettia esittivät pahviset leikekuvat.
– Me haluamme oman Tuulen viemää -hetkemme. Sellaisen ikonisen suudelman.
Kustannustoimittaja ilahtui.
– Loistavaa. Mitä Scarlett tekee?
– Hän pitää viiden sivun monologin tunteiden käsittelystä keskellä Atlantan pommitusta.
– Entä Rhett?
– Hän kuuntelee aktiivisesti.
– Tykkituli?
– Symbolista. Kohtaus tapahtuu abiristeilyn diskoteekissä, joten musiikin rummut voivat kuvata tykkitulta.
BOOM!
Markkinointisuunnittelija osoitti Scarlettin kuvaa.
– Rhett, olen rakentanut ympärilleni emotionaalisia muureja, koska en usko voivani hallita ihastumistani.
KABOOM!
– Oi Scarlett, oma aromanttinen armaani. Minäkin olen pohtinut kiintymyssuhdemallejani.
Tykit jylisevät. Talo sortuu taustalla.
Scarlettin keho toimii ennen kuin hän ehtii ajatella. Hänen kätensä nousevat. Kädet tavoittavat Rhettin niskan. Kehollinen autopilot käynnistyy. Hahmon vastuu väistyy. Hänen huulensa kohtaavat Rhettin huulet.
Mutta juuri ennen kosketusta hän pysähtyy.
– Saanko suudella sinua?
– Oi Scarlett, arvostan niin paljon sitä, että kysyit. Totta kai saat!
– Odota.
– Mitä?
– Oletko aivan varma tästä?
– Minähän kysyin luvan, eikös?
– Ja minä annoin. Mutta...
– Mutta et ole varma, oliko päätöksesi oikea? Ja jos nyt suutelemme, karkaat käsittelemään asiaa ystäviesi kanssa 20-30 sivun ajaksi?
Ennen kun Rhett ja Scarlet ehtivät vastata, kehojen automatiikka pakottaa heidät liikkeeseen. Servomoottorit surisevat ja vastuu tekemisistä jää odottamaan seuraavaa Windows-päivitystä.
He suutelevat.
Rhett irrottautuu hengästyneenä.
– Meidän pitäisi varmaan… puhua.
– Olin juuri vuodattanut sinulle kaikki tunteeni.
– Mennäänkö hotellille prosessoimaan tätä?
– Mennään.
Norri pysäytti toiston.
– Huomaatteko, lampaat? Tallinnan abidisko hiljenee vastaanottamaan Bean tunnemonologin. Sen jälkeen pitkään näkymättömissä varastoitu intohimo vapautetaan, Mellin autonominen hermosto ottaa ohjat ja kaksi ruumista suorittaa suudelman, josta kumpikaan ei ole vastuussa.
– Miljöö, tunne ja toimijuus joutuvat kaikki väistymään, jotta kohtaus voisi näyttää kuumalta.
– Melli ei tee romanttisia valintoja. Hänen kehonsa tekee. Se tarttuu, värisee, suutelee, pakenee ja käy ylikierroksilla. Melli itse saapuu tapahtumapaikalle jälkikäteen tunteiden palotarkastajana kirjoittamaan havaintoraporttia.
Norri ei huomannut, että toisto käynnistyi uudelleen. Ruudulle ilmaantui kaksi filosofia, Nietzsche ja Sartre. He keskustelivat chatissa.
Nietzsche: Jos Lumikki ei olisi syönyt omenaa, olisiko hän ollut aidosti vapaa? Voiko sielu omistaa itsensä, jos Jumala on kuollut?
Sartre: Suljettu huone on vain huono usko puusepän muodossa.
Nietzsche: Komitatiivi on aliarvostettu.
Sartre: Tuo oli kauneinta, mitä kukaan on koskaan sanonut minulle.
Keskustelu päättyi. Nietzsche sulki puhelimensa.
Yhtäkkiä hän ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin Sartren kaljua päälakea, joka hohti kuunvalossa. Hänen sydämensä hakkasi. Sormenpäitä kihelmöi. Hän ei tiennyt, mistä tunne oli tullut, mutta tiesi sen olevan väistämätön.
Paikalle saapunut Rafael Ynni paljastui J. R. R. Tolkieniksi, joka oli kyllästynyt siihen, että ihmiset muistivat hänet vain örkeistä ja sukupuista. Niinpä hän oli alkanut julkaista salanimellä kiihkeitä romantasiaromaaneja.
Tolkien: Minä kirjoitin kerran yhdeksänsivuisen kuvauksen Gondorin hallitsijasuvun perimysjärjestyksestä ja loin Hallavaharjalle oman LinkedIn-profiilin. Kukaan ei välittänyt. Mutta kun laitoin haltijaprinssin nojaamaan paidatta marmoriportaaseen, kustantaja tilasi trilogian.
Nietzsche: Sinä siis myit tahdon paljailla vatsalihaksilla?
Tolkien: Nuori mies, minä keksin haltiat. Saan tehdä niillä mitä tahdon.
Sartre: Tuo oli kauneinta, mitä kukaan on koskaan sanonut.
Nietzsche vaikeni. Sartren kalju päälaki kiilsi tanssiaissalin kynttilänvalossa kuin olemassaolon paljas, armoton totuus. Jokin kuuma läikähti hänen vatsassaan. Jumala oli kuollut, mutta halu eli.
Ovi lennähti auki.
Diogenes: Hei jätkät! Nyt järjestetään sateenkaaritanssiaiset.
Norri hakkasi näppäimistöä ja onnistui keskeyttämään toiston.
– Sori, hän sanoi nolona. – Inspiroiduin kirjoittamaan vähän fanficia. Tuo oli tarkoitettu Wattpadiin.
– Mutta se perustuu tositapahtumiin! Tai ainakin tähän kirjaan.
Videolle jäi kuva Queercus Roburin markkinointipäälliköstä, joka selasi papereitaan. Tehtävälistan viimeinen rivi kiinnitti huomion.
[ ] TODO: Selitä AGT
Chatissa välähti uusi viesti.
[confused]: AGT tarkoittaa Abit Goes Tallinnaan.
Norri jäi tuijottamaan ruutua.
– Abit Goes Tallinn, hän toisti hitaasti. – Niin tietenkin. Siis abiristeilyä. Eihän sitä olisi voinut kirjassa sanoa.
Hän sulki valvontanauhan ja nosti Karamellikatastrofin vielä kerran kameralle.
– Nauhoja ei tietenkään ole.
Hän piti tauon.
– Valitettavasti kirja on.
***
Karamellikatastrofi on kirja, josta ehkä kaikkein vilpittömin kehu on se, että siinä ei ole kovin montaa kirjoitusvirhettä.
Kirjassa on yksi oikeasti kiinnostava juoniaihio: Rafael Ynniin ja Pinja Timjamiin liittyvä kirjailijamysteeri. Sen ympärille on kuitenkin kaadettu lähes kaikki heikon henkilöhahmokirjoittamisen ongelmat samaan hedelmäpuristimeen ja painettu "sekoita".
Melli ei tee valintoja. Hänen kehonsa tarttuu, värisee, suutelee ja pakenee. Kemia korvataan sydämentykytyksillä. Psykologia korvataan tunnemonologeilla. Henkilöhahmojen arvot julistetaan paneelikeskusteluissa. Konflikti syntyy siitä, ettei kukaan puhu oikealle ihmiselle, ja ratkeaa viimein siihen, että ihmiset puhuvat oikealle ihmiselle.
Miljöökään ei vastusta hahmoja. Täyteen ahdetusta Tallinnan abibileestä löytyy tarpeen mukaan hiljainen Alias-huone, Twister-tila, vellova disko ja rauhallinen baaritiski, jolla voidaan pitää ehjä terapiamonologi basson ystävällisesti vaietessa. Fysiikka poistuu aina, kun tunne tarvitsee näyttämön.
Viimeisen neljänneksen ajan romaani pitkittää väärinkäsitystä niin teennäisesti, että pahaa tekee.
Lopulta henkilöt viimein puhuvat avoimesti, saavat toisensa ja koko kolmannen näytöksen mähmintä osoittautuu viivästimeksi.
Kirjan lopussa on lista 26 lesboromaanista.
Se on teoksen hyödyllisin osa, sillä sen ansiosta lukija tietää, mitä lukea seuraavaksi.
Harmi vain, että siihen pääseminen kesti 355 sivua.
1/5 ⭐
Klaukkala, Etelä-Suomi.
Kun miestä katsoi kerran, kävi nopeasti selväksi, että kyseessä oli asialleen omistautunut henkilö. Keski-ikäinen. Epäsiisti. Huonosti ajettu leuka, hieman pukinparran alkua ja hiukset, jotka saisivat ammattiparturin huokaamaan syvään. Hänen vaatteensa olivat nähneet elämää. Joku voisi pitää hihatonta aluspaitaa ja ruokakaupan keltaista mainospipoa mauttomina. Hänen mielestään kyse oli ironisista klassikoista.
NordicTruth88:n, tuttavallisemmin Norrin, kanava ei ollut suoratoistoalustan suosituimpia.
Tilaajia: 9
Hän aloitteli lähetystään.
– Huomenta, lampaat! Tänään meillä on jotain täysin ennenkuulumatonta. Olemme saaneet haltuumme suuren kotimaisen Queercus Robur -kustantamon (lat.) salaiset nauhat.
Norri vinkkasi silmää kameralle.
– Te lampaat tietenkin kuvittelitte, että kotimainen romanttinen kirjallisuus syntyy kirjailijoiden mielikuvituksessa. Ehei! Te amatöörit. Te ette ota huomioon markkinavoimia. Suurta Algoritmia, joka päättää, mitä kansa lukee.
– Eeville ja Matiakselle paljon kiitoksia. Heidän ansiostaan sain käsiini nämä koko Syvän kustannusalan hallinnon, Deep Publishingin, salaisuudet.
Hän madalsi ääntään.
– Mutta mitä minä tässä turhaan puhua pälpätän. Annetaan valvontanauhan paljastaa TOTUUS.
Norri painoi lähetysohjelmansa hallintapaneelin nappia. Huonolaatuinen videokuva kärsi pakkausalgoritmien aiheuttamista häiriöistä, mutta siitä sai selvää. Kuva esitti Queercusin strategisen johtoryhmän kokousta.
Ääneen pääsi markkinointijohtaja.
– Aloitetaanpa tämän kevään romanssituotekehitys. Viime kvartaalilla saimme erinomaista palautetta. Lukijat kokivat, että erityisesti Ulla Onervan Hattaradilemman henkilöhahmot olivat lähes täysin vailla omaa tahtoa. Tavoitteena on päästä ensi kaudella täyteen autonomian poistoon.
Toimituspäällikkö nyökkäsi.
– Olemme laatineet mittarin. Jokaisesta aktiivisesta päätöksestä vähennetään kaksi markkinointipistettä.
– Erinomaista. Entä tunteet?
– Niitä lisätään 37 prosenttia.
– Ja muistattehan, ettei tunteita saa näyttää tekoina.
– Ei tietenkään. Tell, not show on teroitettu kirjailijalle moneen kertaan.
– Hyvä. Tunteet pitää nimetä. Mielellään kolmessa peräkkäisessä sisäisessä monologissa ja välillä kertojan avustamana.
Kokoushuoneessa kuului hyväksyvää muminaa.
– Seuraava kohta: miljööt.
Tuotepäällikkö vaihtoi PowerPointiin dian, jonka otsikkona luki:
MILJÖÖ EI OLE PAIKKA. MILJÖÖ ON TUNNETILA.
– Olemme analysoineet lukijadataa. Jos kohtaus tarvitsee rauhaa, siihen löytyy hiljainen laavu metsästä keskellä yötä. Jos kohtaus tarvitsee kaaosta, hotellihuone muuttuu taistelutantereeksi. Fysiikka ei saa rajoittaa tunnetta.
– Entä jos lukija on joskus käynyt tallinnalaisessa yökerhossa? joku kysyi.
Huone hiljeni.
Markkinointijohtaja katsoi kysyjää pitkään.
– Silloin hän ei kuulu kohderyhmään.
Norri pysäytti videon.
– Huomaatteko, lampaat? Tätä minä olen yrittänyt teille selittää vuosia. Miljöö on vain kulissi. Jos päähenkilön pitää pelata Aliasta, täpötäydestä Tallinnan abibilepaikasta löytyy välittömästi rauhallinen pelihuone. Jos taas pitää tanssia, seinät katoavat ja paikalle materialisoituu vellova ihmismassa. Jos tarvitaan tunnemonologi, baaritiski muuttuu äänieristetyksi terapiavastaanotoksi.
– Tämä ei ole sattumaa. Tämä on strategiaa.
Hän painoi jälleen playta.
– Sitten romanssin eteneminen, markkinointijohtaja sanoi. – Viime kirjassa henkilöt suutelivat melko nopeasti.
– Olemme korjanneet tämän.
– Hienoa. Mitä tapahtuu ensimmäisen suudelman jälkeen, noin 65 prosentin kohdalla?
Tuotepäällikkö selasi seuraavan dian.
KESKUSTELU
– Anteeksi? harjoittelija kysyi.
– Suudelma johtaa keskusteluun.
– Entä toinen suudelma?
– Syvempään keskusteluun.
– Entä jos kemia vie hahmot mukanaan?
Markkinointijohtaja pudisti päätään.
– Ei saa viedä. Lukija voisi erehtyä luulemaan, että henkilöhahmot toimivat vaistojensa, halujensa
tai päätöstensä perusteella. Me emme halua sellaista hallitsematonta energiaa.
Harjoittelija kirjoitti muistivihkoonsa:
Romanttinen jännite havaittu. Neutraloi keskustelulla.
Norri pysäytti videon uudelleen.
– Tässä kohtaa moni teistä ajattelee, että nämä nauhat ovat liian absurdeja ollakseen aitoja.
Hän nojautui lähemmäs kameraa. Mikrofoni rohisi.
– Niin minäkin ajattelin.
Hän nosti pöydältä kirjan.
– Sitten luin sen.
Kirjan kannessa oli kaksi androgyyniä naishahmoa ja pastellivärejä enemmän kuin nonparellipurkissa. Nimestä sai vaivoin selvää: Karamellikatastrofi. Oikukkaiden romantikkojen piiri #2.
Norri luki takakannesta:
– ”Romanttinen kapina kiihtyy. Kipakasti kipinöivä ja lämpimän koskettava sateenkaariromaani Mellistä, joka sotkeutuu tahtomattaan romanssin pyörteisiin.”
Hän laski kirjan kädestään.
– ”Kipinöivä.”
Seuraava valvontanauha käynnistyi.
– Ihan ensimmäisenä kirja tarvitsee kohderyhmärajauksen, genreryhmän strategiajohtaja painotti.
Harjoittelija nosti kättään innokkaasti.
– Minä tiedän! Kylvetään teksti täyteen sellaisia populaarikulttuurin ja alakulttuurien viittauksia, että yksikään asiaan vihkiytymätön lukija ei vahingossakaan pysy mukana.
– Wednesday, Enid, AO3, Chihiro, siaksi muuttuvat vanhemmat, WLW, Whiplash, sapphic, pieni ystävällinen lohikäärme…
– Juuri noin. Varmista vielä, että päähenkilön nimi pysyy epäselvänä ensimmäiset kymmenen prosenttia.
– Hän voisi esiintyä nettichatissa salaisella nimimerkillä.
– Täydellistä. Ja muista lisätä AGT.
– Mikä se on?
Norri kelasi nauhaa eteenpäin ennen kuin lyhenne selitettiin. Päästiin kohtaan, jossa brändityöryhmä suunnitteli pääpariskunnan ensimmäistä kohtaamista.
– Tarvitsemme jotain dramaattista. Auto-onnettomuuden. Melli jää Bean auton alle ja loukkaa kätensä.
– Hyvä. Bea vie Mellin sairaalaan ja heittää matkalla stand up -settiä koulun salaisesta laboratoriosta ja merenneidoista.
– Miten tämä luo jännitettä heidän välilleen?
– Melli huomaa, että Bea on aika hot.
– Se sama Melli, joka on juuri murtanut ranteensa ja on kovissa tuskissa?
– Rakkaus ei kysy aikaa eikä paikkaa.
– Murtunut ranne saattaisi kysyä.
Norri otti kulauksen kahvikupistaan.
– Säästän teidät tarinankuljetuksen liukuhihnan kaikilta yksityiskohdilta. Se on niin tasapaksua, että taikinaakin vaivattaisiin paremmin. Tähänastinen rakenne menee suunnilleen näin:
Tässä ovat ystävät.
Tässä on verkkotuttu.
Tässä on mahdollinen ihastus.
Tässä on toinen ihastus.
Tässä on queer-taustoitus.
Tässä on kirjakerho.
Tässä on tapahtuma.
Tässä on kirjailijamysteeri.
Norri veti henkeä.
– Mutta missä on paine? Mitä Melli haluaa niin paljon, että epäonnistuminen maksaisi hänelle jotakin? Mikä pakottaa hänet valitsemaan? Mikä uhkaa Bean kanssa syntyvää suhdetta?
– Romaani ei kerro tarinaa. Se järjestelee myöhempää tarinaa varten huonekaluja ja siirtelee niitä lähes kolmanneksen kirjan mitasta.
– Kerronnallisesti rohkein ratkaisu on rinnastaa romantiikkakerhon fasistinen jäsenpolitiikka Pride-kulkueen organisatooriseen cancel-politiikkaan. Bea canceloidaan, koska hänellä on hyvät suhteet isäänsä ja kirjapiirin johtajalla ei. Norri veti henkeä ja jatkoi. - Mutta tämäkin konflikti ratkaistaan ilman mitään omaa painoa tai tekoa.
Hän vilkaisi muistiinpanojaan.
– Kun jotain viimein tapahtuu, tyyli pomppii kuin arojänis kedolla. Ensin filosofoidaan: ”Kuoleman lisäksi ei ole muuta ulospääsyä kuin runous.” Vastaukseksi saadaan ”hmm”, minkä jälkeen hypätään suoraan lauseeseen ”rakkaus on väkevä kuin kuolema”.
– Dialogi heiluu arkisen puhekielen ja aforistisen esseen välillä. Hahmot eivät puhu toisilleen vaan lausuvat kirjailijan ajatuksia kuin halvan kesäteatterin näyttelijät. Kaikki tärkeä sanotaan ääneen, flirtti selitetään ja tunne varmennetaan vielä sisäisellä monologilla.
Norri kallistui kameraa kohti.
– Kirja ei luota siihen, että lukija päättelisi mitään itse. Tunnistettavat signaalit joutuvat tekemään sen työn, joka henkilöiltä ja draamalta jäi tekemättä.
– Pääparin välillä on sähköä kuin rasvamontun huoltoseisokissa.
– Enkä vieläkään tiedä, mikä on AGT.
Seuraavassa salakuvatussa kohtauksessa päästiin varsinaiseen romanssituotekehitykseen.
– Okei, seuraava ongelma, markkinointijohtaja sanoi. – Lukijat eivät vielä usko, että päähenkilöt ovat rakastumassa.
– Voisivatko ne kertoa avoimesti tunteensa? harjoittelija ehdotti.
– Liian ysäriä. Tarvitsemme jotain älyllistä.
– Mitä jos Bea piirtää cockerspanielin Mellin kipsattuun käteen?
Hiljaisuus.
– Jatka.
– Ja antaa samalla listan parhaista lesboromaaneista.
– Kuinka monta?
– Kymmenen?
– Ei riitä.
– Viisitoista?
– Ei vieläkään tunnu kohtalolta.
Luova johtaja nosti katseensa.
– Kaksikymmentä.
Huone hiljeni.
– Nyt puhutaan, markkinointijohtaja sanoi.
– Mutta mistä lukija tietää, että tämä on seksuaalisesti latautunutta?
– Kirjoitetaan, että Mellin sydän hakkaa kuin Whiplashin loppukohtauksessa.
– Entä jos joku ei tajua?
– Lisätään, että sähkö kiiri koko kehoon.
– Parempi.
– Entä jos lukija edelleen luulee, että Bea vain piirsi kuvan ja antoi kirjavinkkejä?
– Silloin kertoja kertoo suoraan, että Bea flirttaili niin estottomasti, että Mellin pää meni pyörälle.
– Loistavaa. Näin kukaan ei erehdy muodostamaan omaa tulkintaansa.
Harjoittelija epäröi.
– Pitäisikö meidän miettiä, miksi Bea tekee näin?
Kokoushuoneeseen laskeutui vaivaantunut hiljaisuus.
Norri pysäytti toiston ja pyöräytti silmiään.
– Ei.
Hän selasi muistiinpanojaan.
– Kohderyhmä tarvitsee myös kapitalismikritiikkiä. Muumit ovat epäilyttäviä, koska niiden kuvilla myydään mukeja ja vaippoja. Sen sijaan 500 identiteettisloganilla painettua kangaskassia muodostavat kapitalismin ulkopuolisen autonomisen alueen.
– Muumimuki on myöhäiskapitalismia. Queer-kassi on praxis.
Hän käynnisti seuraavan nauhan.
Queercusin algoritmioptimoija luki muistiinpanojaan.
– Tutkimusdatamme kertoo, että lukijat haluavat älyllisen paljastusjuonen. Melli chattailee salanimellä oikean elämän ihastuksensa kanssa. Kun henkilöllisyydet kolmannessa näytöksessä paljastuvat, siitä tulee ehtaa draamaa. Mellillä on kaikki syy suuttua Bealle siitä, että tämä on esiintynyt väärällä nimellä.
– Mutta eikö Melli itse tehnyt juuri samoin?
– Teki. Mutta Melli on protagonisti. Protagonistilla on oikeus tunteeseensa. Ja tunne on aina oikeassa.
Norri pysäytti toiston.
– Näettekö, lampaat? Kun Melli käyttää nimimerkkiä, kyseessä on tarpeellinen ja hyväksyttävä varotoimenpide. Kun Bea tekee saman, Haagin sotaoikeus kokoontuu rakentamaan syytekirjelmää.
Chatissa esitettiin ensimmäiset kysymykset koko lähetyksen aikana.
[confused]: Mikä on AGT?
[KirjaSnobi]: Jo riittää jauhaminen rakenteesta. Onko tässä romantiikkaa lainkaan?
[RomantasyFan]: Love DLC droppaa nyt jo plz.
– Ai että onko, Norri virnisti. – Antakaahan kun näytän.
Valvontanauhan kuva avautui fläppitauluun, johon baskeripäinen markkinointisuunnittelija oli liimannut Tuulen viemää -elokuvan julisteen. Rhettiä ja Scarlettia esittivät pahviset leikekuvat.
– Me haluamme oman Tuulen viemää -hetkemme. Sellaisen ikonisen suudelman.
Kustannustoimittaja ilahtui.
– Loistavaa. Mitä Scarlett tekee?
– Hän pitää viiden sivun monologin tunteiden käsittelystä keskellä Atlantan pommitusta.
– Entä Rhett?
– Hän kuuntelee aktiivisesti.
– Tykkituli?
– Symbolista. Kohtaus tapahtuu abiristeilyn diskoteekissä, joten musiikin rummut voivat kuvata tykkitulta.
BOOM!
Markkinointisuunnittelija osoitti Scarlettin kuvaa.
– Rhett, olen rakentanut ympärilleni emotionaalisia muureja, koska en usko voivani hallita ihastumistani.
KABOOM!
– Oi Scarlett, oma aromanttinen armaani. Minäkin olen pohtinut kiintymyssuhdemallejani.
Tykit jylisevät. Talo sortuu taustalla.
Scarlettin keho toimii ennen kuin hän ehtii ajatella. Hänen kätensä nousevat. Kädet tavoittavat Rhettin niskan. Kehollinen autopilot käynnistyy. Hahmon vastuu väistyy. Hänen huulensa kohtaavat Rhettin huulet.
Mutta juuri ennen kosketusta hän pysähtyy.
– Saanko suudella sinua?
– Oi Scarlett, arvostan niin paljon sitä, että kysyit. Totta kai saat!
– Odota.
– Mitä?
– Oletko aivan varma tästä?
– Minähän kysyin luvan, eikös?
– Ja minä annoin. Mutta...
– Mutta et ole varma, oliko päätöksesi oikea? Ja jos nyt suutelemme, karkaat käsittelemään asiaa ystäviesi kanssa 20-30 sivun ajaksi?
Ennen kun Rhett ja Scarlet ehtivät vastata, kehojen automatiikka pakottaa heidät liikkeeseen. Servomoottorit surisevat ja vastuu tekemisistä jää odottamaan seuraavaa Windows-päivitystä.
He suutelevat.
Rhett irrottautuu hengästyneenä.
– Meidän pitäisi varmaan… puhua.
– Olin juuri vuodattanut sinulle kaikki tunteeni.
– Mennäänkö hotellille prosessoimaan tätä?
– Mennään.
Norri pysäytti toiston.
– Huomaatteko, lampaat? Tallinnan abidisko hiljenee vastaanottamaan Bean tunnemonologin. Sen jälkeen pitkään näkymättömissä varastoitu intohimo vapautetaan, Mellin autonominen hermosto ottaa ohjat ja kaksi ruumista suorittaa suudelman, josta kumpikaan ei ole vastuussa.
– Miljöö, tunne ja toimijuus joutuvat kaikki väistymään, jotta kohtaus voisi näyttää kuumalta.
– Melli ei tee romanttisia valintoja. Hänen kehonsa tekee. Se tarttuu, värisee, suutelee, pakenee ja käy ylikierroksilla. Melli itse saapuu tapahtumapaikalle jälkikäteen tunteiden palotarkastajana kirjoittamaan havaintoraporttia.
Norri ei huomannut, että toisto käynnistyi uudelleen. Ruudulle ilmaantui kaksi filosofia, Nietzsche ja Sartre. He keskustelivat chatissa.
Nietzsche: Jos Lumikki ei olisi syönyt omenaa, olisiko hän ollut aidosti vapaa? Voiko sielu omistaa itsensä, jos Jumala on kuollut?
Sartre: Suljettu huone on vain huono usko puusepän muodossa.
Nietzsche: Komitatiivi on aliarvostettu.
Sartre: Tuo oli kauneinta, mitä kukaan on koskaan sanonut minulle.
Keskustelu päättyi. Nietzsche sulki puhelimensa.
Yhtäkkiä hän ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin Sartren kaljua päälakea, joka hohti kuunvalossa. Hänen sydämensä hakkasi. Sormenpäitä kihelmöi. Hän ei tiennyt, mistä tunne oli tullut, mutta tiesi sen olevan väistämätön.
Paikalle saapunut Rafael Ynni paljastui J. R. R. Tolkieniksi, joka oli kyllästynyt siihen, että ihmiset muistivat hänet vain örkeistä ja sukupuista. Niinpä hän oli alkanut julkaista salanimellä kiihkeitä romantasiaromaaneja.
Tolkien: Minä kirjoitin kerran yhdeksänsivuisen kuvauksen Gondorin hallitsijasuvun perimysjärjestyksestä ja loin Hallavaharjalle oman LinkedIn-profiilin. Kukaan ei välittänyt. Mutta kun laitoin haltijaprinssin nojaamaan paidatta marmoriportaaseen, kustantaja tilasi trilogian.
Nietzsche: Sinä siis myit tahdon paljailla vatsalihaksilla?
Tolkien: Nuori mies, minä keksin haltiat. Saan tehdä niillä mitä tahdon.
Sartre: Tuo oli kauneinta, mitä kukaan on koskaan sanonut.
Nietzsche vaikeni. Sartren kalju päälaki kiilsi tanssiaissalin kynttilänvalossa kuin olemassaolon paljas, armoton totuus. Jokin kuuma läikähti hänen vatsassaan. Jumala oli kuollut, mutta halu eli.
Ovi lennähti auki.
Diogenes: Hei jätkät! Nyt järjestetään sateenkaaritanssiaiset.
Norri hakkasi näppäimistöä ja onnistui keskeyttämään toiston.
– Sori, hän sanoi nolona. – Inspiroiduin kirjoittamaan vähän fanficia. Tuo oli tarkoitettu Wattpadiin.
– Mutta se perustuu tositapahtumiin! Tai ainakin tähän kirjaan.
Videolle jäi kuva Queercus Roburin markkinointipäälliköstä, joka selasi papereitaan. Tehtävälistan viimeinen rivi kiinnitti huomion.
[ ] TODO: Selitä AGT
Chatissa välähti uusi viesti.
[confused]: AGT tarkoittaa Abit Goes Tallinnaan.
Norri jäi tuijottamaan ruutua.
– Abit Goes Tallinn, hän toisti hitaasti. – Niin tietenkin. Siis abiristeilyä. Eihän sitä olisi voinut kirjassa sanoa.
Hän sulki valvontanauhan ja nosti Karamellikatastrofin vielä kerran kameralle.
– Nauhoja ei tietenkään ole.
Hän piti tauon.
– Valitettavasti kirja on.
***
Karamellikatastrofi on kirja, josta ehkä kaikkein vilpittömin kehu on se, että siinä ei ole kovin montaa kirjoitusvirhettä.
Kirjassa on yksi oikeasti kiinnostava juoniaihio: Rafael Ynniin ja Pinja Timjamiin liittyvä kirjailijamysteeri. Sen ympärille on kuitenkin kaadettu lähes kaikki heikon henkilöhahmokirjoittamisen ongelmat samaan hedelmäpuristimeen ja painettu "sekoita".
Melli ei tee valintoja. Hänen kehonsa tarttuu, värisee, suutelee ja pakenee. Kemia korvataan sydämentykytyksillä. Psykologia korvataan tunnemonologeilla. Henkilöhahmojen arvot julistetaan paneelikeskusteluissa. Konflikti syntyy siitä, ettei kukaan puhu oikealle ihmiselle, ja ratkeaa viimein siihen, että ihmiset puhuvat oikealle ihmiselle.
Miljöökään ei vastusta hahmoja. Täyteen ahdetusta Tallinnan abibileestä löytyy tarpeen mukaan hiljainen Alias-huone, Twister-tila, vellova disko ja rauhallinen baaritiski, jolla voidaan pitää ehjä terapiamonologi basson ystävällisesti vaietessa. Fysiikka poistuu aina, kun tunne tarvitsee näyttämön.
Viimeisen neljänneksen ajan romaani pitkittää väärinkäsitystä niin teennäisesti, että pahaa tekee.
Lopulta henkilöt viimein puhuvat avoimesti, saavat toisensa ja koko kolmannen näytöksen mähmintä osoittautuu viivästimeksi.
Kirjan lopussa on lista 26 lesboromaanista.
Se on teoksen hyödyllisin osa, sillä sen ansiosta lukija tietää, mitä lukea seuraavaksi.
Harmi vain, että siihen pääseminen kesti 355 sivua.
May 4, 2026
Oisin taas halunnu ahmia koko kirjan kerralla, mut valitettavasti oli pakko nukkua välissä. Ai että!
Vaikka joiltain osin kirjan juoni oli ennalta-arvattava, se ei haitannut. Tää kirja oli just sopiva sekoitus keveyttä, draamaa, suuria tunteita ja koukuttavia juonenkäänteitä.
Musta myös oli ihanaa, miten luontevasti sateenkaariteemoja käsiteltiin kirjassa!
Vaikka joiltain osin kirjan juoni oli ennalta-arvattava, se ei haitannut. Tää kirja oli just sopiva sekoitus keveyttä, draamaa, suuria tunteita ja koukuttavia juonenkäänteitä.
Musta myös oli ihanaa, miten luontevasti sateenkaariteemoja käsiteltiin kirjassa!
May 24, 2026
Harvoin tulee tilannetta, jossa kuvaisin mitään suloisena (sanan holhoavan kaiun vuoksi). Nyt mielestäni suloinen on kuitenkin paras adjektiivi kuvaamaan lopputulosta.
Karamellikatastrofi on Hattaradilemman kypsempi ja kehittyneempi jatko-osa, jota en olisi päätynyt lukemaan, mikäli päähenkilönä olisi ollut edelleen ystäväkolmikosta Emma. Karamellikatastrofi tutkailee Mellin tarinaa, jossa perhekuviot ovat monimutkaiset, tunteet ovat kroonisesti patoutuneet ja romanssi muodostaa kivuliaan vyyhdin. Sarjan ensimmäisen osan ongelmaksi muodostui mielestäni turhan musta-valkoinen päähenkilö, mutta jatko-osassa saatiin ihania vivahteita. Lukiomiljöö tuntui myös luonnollisemmalta, kun huomioi keskittyi jatkosuunnitelmiin lukioihastusten ja kirjoitusten lisäksi. Vaikka en omia lukiovuosiani kaipaa, ajatus täysin uudesta alusta nuorena on edelleen päihdyttävä.
Sain sopivan annoksen nuoruuden keveyttä ja draamaa. Jos ensimmäinen osa ei iskenyt, suosittelen vielä antamaan mahdollisuudeen Karamellikatastrofille.
3,5⭐️
Karamellikatastrofi on Hattaradilemman kypsempi ja kehittyneempi jatko-osa, jota en olisi päätynyt lukemaan, mikäli päähenkilönä olisi ollut edelleen ystäväkolmikosta Emma. Karamellikatastrofi tutkailee Mellin tarinaa, jossa perhekuviot ovat monimutkaiset, tunteet ovat kroonisesti patoutuneet ja romanssi muodostaa kivuliaan vyyhdin. Sarjan ensimmäisen osan ongelmaksi muodostui mielestäni turhan musta-valkoinen päähenkilö, mutta jatko-osassa saatiin ihania vivahteita. Lukiomiljöö tuntui myös luonnollisemmalta, kun huomioi keskittyi jatkosuunnitelmiin lukioihastusten ja kirjoitusten lisäksi. Vaikka en omia lukiovuosiani kaipaa, ajatus täysin uudesta alusta nuorena on edelleen päihdyttävä.
Sain sopivan annoksen nuoruuden keveyttä ja draamaa. Jos ensimmäinen osa ei iskenyt, suosittelen vielä antamaan mahdollisuudeen Karamellikatastrofille.
3,5⭐️
June 10, 2026
niin täydellisen lempeä romanssi kahden tytön välillä ja ihanan cozy 💗
May 21, 2026
Hattaradilemman kuuntelusta on tainut vierähtää jo pari vuotta ja siinä päähenkilö oli niin raivostuttava, että se vähän häiritsi kuuntelukokemusta. Karamellikatastrofin luin nyt fyysisenä ja pohdinkin että voiko se hahmon ärsyttävyys korostua, kun kuuntelee äänikirjana, jollon se tuntuu jotenkin todellisemmalta. No Hattaradilemma sikseen, viihdyin tän toisen osan parissa tosi hyvin.
Ulla Onerva osaa kirjoittaa tosi taitavasti ja mukaansa tempaavasti! Luin tän nimittäin alle 24 tunnissa!
Melli on sympaattinen ja jääräpäinen päähenkilö, jonka tarinaa oli ihana seurata. Juonenkäänteet oli ennalta-arvattavia, mutta niin kuin kirjassakin todetaan irtokarkkipussiinkin halutaan ne tutut lempparit! Kirjallisuusviittaukset ja etenkin romantiikkakirjallisuuden puolesta puhuminen oli ihan lempi juttuja tässä, ois tosi hienoa, että romantiikkakirjallisuutta ei vähäteltäis kirjallisuudenlajina.
Niin tärkeetä, että saadaan suomalaista sateenkaarikirjallisuutta ja erityisest iwlw-romantiikkaa ja vielä nuorille suunnattua!🥹💕
Odotan innolla seuraavaa kolmatta osaa ja Ulpun (?) seikkailuja, joita tässä kirjassa pohjustettiin jo tosi kivasti.
Ulla Onerva osaa kirjoittaa tosi taitavasti ja mukaansa tempaavasti! Luin tän nimittäin alle 24 tunnissa!
Melli on sympaattinen ja jääräpäinen päähenkilö, jonka tarinaa oli ihana seurata. Juonenkäänteet oli ennalta-arvattavia, mutta niin kuin kirjassakin todetaan irtokarkkipussiinkin halutaan ne tutut lempparit! Kirjallisuusviittaukset ja etenkin romantiikkakirjallisuuden puolesta puhuminen oli ihan lempi juttuja tässä, ois tosi hienoa, että romantiikkakirjallisuutta ei vähäteltäis kirjallisuudenlajina.
Niin tärkeetä, että saadaan suomalaista sateenkaarikirjallisuutta ja erityisest iwlw-romantiikkaa ja vielä nuorille suunnattua!🥹💕
Odotan innolla seuraavaa kolmatta osaa ja Ulpun (?) seikkailuja, joita tässä kirjassa pohjustettiin jo tosi kivasti.
June 10, 2026
Ihan super söpö kirja ja veti mukaansa heti!💕💖
May 27, 2026
Ulla Onerva aloitti esikoisromaanillaan
Hattaradilemma
viihdekirjallisuutta ruotivan Oikukkaiden romantikkojen piiri -kirjasarjan, jossa lukiolaisnuoret nousivat kapinaan romanttisen viihdekirjallisuuden puolesta. Troopeistaan tietoinen kirja saa nyt jatkoa, kun Karamellikatastrofi jatkaa edellisen kirjan nuorten abivuotta kohti ylioppilaskirjoituksia.
Tässäkin trilogiassa näkökulmahenkilö vaihtelee osasta toiseen. Karamellikatastrofin pääosaan nousee Melli, joka on ystävänsä perustamassa romantikkopiirissä ennen kaikkea ystävänsä tukena. Mikään romantikko hän ei missään nimessä ole, päin vastoin: Melli on vakaasti päättänyt pysyä erossa kaikenmaailman suhdesotkuista, koska rakkaudesta ei seuraa muuta kuin kärsimystä. Näkökulma on hädin tuskin täysi-ikäiselle vähän jyrkkä, mutta sitä selittää osaltaan Mellin perhetausta: hänen vanhempansa ovat eronneet, kun isä jätti Mellin äidin ja vaihtoi nuorempaan puolisoon, jonka kanssa innolla rakentaa uutta perhettä.
Karamellikatastrofi on kuitenkin romanttinen viihdekirja, joten tietäähän sen, miten tässä käy: rakkaus kutsuu, tunteet heräävät ja katastrofin ainekset ovat koossa. Mellillä on salainen nettiystävä Vita, jonka hän on löytänyt fanifikin kommenttikentästä. Ystävilleen Melli ei ole kertonut Vitasta mitään: alkuun tuntui, ettei mitään kerrottavaa ole, sitten Melli ei vain osannut. ”Ehkä hän paljastuisi kangastukseksi sillä sekunnilla, kun kertoisin hänestä jollekulle”, Melli pelkää. Viestittely Vitan kanssa on kuitenkin muodostunut Mellille tärkeäksi. Ulkopuolisena voisi jopa ajatella, että siinä on ilmassa hitunen rakkautta.
Tosielämän puolella abit valmistautuvat penkkareihin, Abi Goes Tallinn -abiristelyyn ja tietysti niihin kirjoituksiin. Oikukkailla romantikoilla on suuria suunnitelmia romanttisen viihdekirjallisuuden asian edistämisestä ja Mellin haave tanssiaisten järjestämisestä saa tuulta alleen. Piiriin liittyy uusi tuttavuus Bea, jonka vanhemmilla on sattumoisin mainio juhlatila. Hurmaava Bea saa Mellin pään pyörälle ja vähän enemmänkin – Bea nimittäin ajaa heti kirjan alussa autolla Mellin päälle. Bea vie Mellin sairaalaan ja matkalla Melli ei voi kuin kuvitella, millaista olisi suudella tätä.
Siinäpä sitä asetelmaa kerrassaan: syvällinen, ihana viestittely-yhteys Vitaan, fyysistä intohimoa herättävä Bea ja tiukka asenne siitä, että rakastuminen on oikotie vaikeuksiin. Kyllä näistä aineksista oikein mainion romanttisen viihdekirjan saa kasaan, kun taustalla pyörii abivuoden käänteitä ja Oikukkaiden romantikkojen suunnitelmia ja juonia. Kirja jatkaa ensimmäisessä osassa alkanutta juonenkaarta, jossa romantikoilla on kaunaa romanttista kirjallisuutta halveksuvan kirjailija Rafael Ynnin kanssa ja selvitettävänä Emman lempikirjailija Pinja Timjamin henkilöllisyyden salaisuus, joka tuntuu jollain tavalla kytkeytyvän Ynniin. Tämä juonikuvio saa tässä osassa mukavasti lisäpotkua.
Osa juonenkäänteistä on ilmeisempiä, mutta yhden keskeisen käänteen hoksaaminen ennen kirjan lukemisen aloittamista ei suinkaan vienyt iloa lukemisesta. Romanttisessa viihdekirjassa on harvemmin olennaista se, minne päädytään, vaan minkälaisten mutkien kautta perille päästään. Niin tässäkin. Mitään todella yllättävää tai ravistelevaa ei Karamellikatastrofikaan tarjoa, mutta enpä odottanutkaan. Sen sijaan sain mitä halusin, eli sujuvasti kirjoitetun, hyvin etenevän ja viihdyttävän rakkaustarinan. Pidin tästä enemmän kuin Hattaradilemmasta; Melli oli kiinnostavampi päähenkilö kuin edellisen osan vähän sietämätön Emma ja nuorten naisten välinen rakkaussuhde oli tervetullutta vaihtelua romanttista viihdettä hallitseville heterosuhteille.
Edellisestä osasta tuttu luokittelusekavuus jatkuu yhä. Kustantamon käsityksen mukaan Karamellikatastrofi on yleistä kaunokirjallisuutta, mutta Tampereella se on kirjastossa luokiteltu nuortenkirjaksi. Kirjan päähenkilöt ovat toki nuoria, mutta jos lukiolaisten elämästä lukeminen ei periaatteen tasolla haittaa, Oikukkaiden romantikkojen piiriä kelpaa edelleen suositella myös aikuisille romanttisen viihteen ystäville.
Tässäkin trilogiassa näkökulmahenkilö vaihtelee osasta toiseen. Karamellikatastrofin pääosaan nousee Melli, joka on ystävänsä perustamassa romantikkopiirissä ennen kaikkea ystävänsä tukena. Mikään romantikko hän ei missään nimessä ole, päin vastoin: Melli on vakaasti päättänyt pysyä erossa kaikenmaailman suhdesotkuista, koska rakkaudesta ei seuraa muuta kuin kärsimystä. Näkökulma on hädin tuskin täysi-ikäiselle vähän jyrkkä, mutta sitä selittää osaltaan Mellin perhetausta: hänen vanhempansa ovat eronneet, kun isä jätti Mellin äidin ja vaihtoi nuorempaan puolisoon, jonka kanssa innolla rakentaa uutta perhettä.
Karamellikatastrofi on kuitenkin romanttinen viihdekirja, joten tietäähän sen, miten tässä käy: rakkaus kutsuu, tunteet heräävät ja katastrofin ainekset ovat koossa. Mellillä on salainen nettiystävä Vita, jonka hän on löytänyt fanifikin kommenttikentästä. Ystävilleen Melli ei ole kertonut Vitasta mitään: alkuun tuntui, ettei mitään kerrottavaa ole, sitten Melli ei vain osannut. ”Ehkä hän paljastuisi kangastukseksi sillä sekunnilla, kun kertoisin hänestä jollekulle”, Melli pelkää. Viestittely Vitan kanssa on kuitenkin muodostunut Mellille tärkeäksi. Ulkopuolisena voisi jopa ajatella, että siinä on ilmassa hitunen rakkautta.
Tosielämän puolella abit valmistautuvat penkkareihin, Abi Goes Tallinn -abiristelyyn ja tietysti niihin kirjoituksiin. Oikukkailla romantikoilla on suuria suunnitelmia romanttisen viihdekirjallisuuden asian edistämisestä ja Mellin haave tanssiaisten järjestämisestä saa tuulta alleen. Piiriin liittyy uusi tuttavuus Bea, jonka vanhemmilla on sattumoisin mainio juhlatila. Hurmaava Bea saa Mellin pään pyörälle ja vähän enemmänkin – Bea nimittäin ajaa heti kirjan alussa autolla Mellin päälle. Bea vie Mellin sairaalaan ja matkalla Melli ei voi kuin kuvitella, millaista olisi suudella tätä.
Siinäpä sitä asetelmaa kerrassaan: syvällinen, ihana viestittely-yhteys Vitaan, fyysistä intohimoa herättävä Bea ja tiukka asenne siitä, että rakastuminen on oikotie vaikeuksiin. Kyllä näistä aineksista oikein mainion romanttisen viihdekirjan saa kasaan, kun taustalla pyörii abivuoden käänteitä ja Oikukkaiden romantikkojen suunnitelmia ja juonia. Kirja jatkaa ensimmäisessä osassa alkanutta juonenkaarta, jossa romantikoilla on kaunaa romanttista kirjallisuutta halveksuvan kirjailija Rafael Ynnin kanssa ja selvitettävänä Emman lempikirjailija Pinja Timjamin henkilöllisyyden salaisuus, joka tuntuu jollain tavalla kytkeytyvän Ynniin. Tämä juonikuvio saa tässä osassa mukavasti lisäpotkua.
Osa juonenkäänteistä on ilmeisempiä, mutta yhden keskeisen käänteen hoksaaminen ennen kirjan lukemisen aloittamista ei suinkaan vienyt iloa lukemisesta. Romanttisessa viihdekirjassa on harvemmin olennaista se, minne päädytään, vaan minkälaisten mutkien kautta perille päästään. Niin tässäkin. Mitään todella yllättävää tai ravistelevaa ei Karamellikatastrofikaan tarjoa, mutta enpä odottanutkaan. Sen sijaan sain mitä halusin, eli sujuvasti kirjoitetun, hyvin etenevän ja viihdyttävän rakkaustarinan. Pidin tästä enemmän kuin Hattaradilemmasta; Melli oli kiinnostavampi päähenkilö kuin edellisen osan vähän sietämätön Emma ja nuorten naisten välinen rakkaussuhde oli tervetullutta vaihtelua romanttista viihdettä hallitseville heterosuhteille.
Edellisestä osasta tuttu luokittelusekavuus jatkuu yhä. Kustantamon käsityksen mukaan Karamellikatastrofi on yleistä kaunokirjallisuutta, mutta Tampereella se on kirjastossa luokiteltu nuortenkirjaksi. Kirjan päähenkilöt ovat toki nuoria, mutta jos lukiolaisten elämästä lukeminen ei periaatteen tasolla haittaa, Oikukkaiden romantikkojen piiriä kelpaa edelleen suositella myös aikuisille romanttisen viihteen ystäville.
June 16, 2026
3,5 ⭐️
Edellinen osa uppos mulle paremmin, vaikka tässä päähenkilö ei ollutkaan yhtä mustavalkoinen ajatuksissaan. Ihanaa, että tällaisia kirjoja on myös kotimaisena. Hahmoina on fiksuja nuoria, joilla on hyvä kaveriporukka ja rohkeutta olla oma itsensä. Sateenkaariteemasta ei tehdä numeroa, vaan se on luonteva osa tarinaa. Aikuiselle lukijalle lukiolaisten mielenmaailma on toki välillä vähän turhan mustavalkoinen, mutta kuinka virkistävää, että murheessa ja draamassa ei sinänsä vellota, vaan tässä on paljon iloa ja valoa.
Pidin tässäkin osassa intertekstuaalisista viittauksista. Kirjailija taitaa olla samaa ikäluokkaa kuin minä itse eli viittaukset osuvat myös omaan nostalgiannälkään.
Kirja on genrelle melko tyypilliseen tapaan ennalta-arvattava, mutta matkahan se tässä genressä on tärkein. Tykkäsin vertauksesta, jossa romanttisia kirjoja verrattiin lempikarkkeihin. Kuinka lohdullista onkaan tässä sekasortoisessa maailmassa uppoutua kirjaan, josta tietää saavansa valoa ja iloa!
Edellinen osa uppos mulle paremmin, vaikka tässä päähenkilö ei ollutkaan yhtä mustavalkoinen ajatuksissaan. Ihanaa, että tällaisia kirjoja on myös kotimaisena. Hahmoina on fiksuja nuoria, joilla on hyvä kaveriporukka ja rohkeutta olla oma itsensä. Sateenkaariteemasta ei tehdä numeroa, vaan se on luonteva osa tarinaa. Aikuiselle lukijalle lukiolaisten mielenmaailma on toki välillä vähän turhan mustavalkoinen, mutta kuinka virkistävää, että murheessa ja draamassa ei sinänsä vellota, vaan tässä on paljon iloa ja valoa.
Pidin tässäkin osassa intertekstuaalisista viittauksista. Kirjailija taitaa olla samaa ikäluokkaa kuin minä itse eli viittaukset osuvat myös omaan nostalgiannälkään.
Kirja on genrelle melko tyypilliseen tapaan ennalta-arvattava, mutta matkahan se tässä genressä on tärkein. Tykkäsin vertauksesta, jossa romanttisia kirjoja verrattiin lempikarkkeihin. Kuinka lohdullista onkaan tässä sekasortoisessa maailmassa uppoutua kirjaan, josta tietää saavansa valoa ja iloa!
May 10, 2026
4- / 5 ⭐️
nopealukuinen, hyväntuulinen ja mukaansatempaava jatko-osa, jossa pääteemoina ja aiheina mm romantiikka kirjallisuus, wlw & omien tunteidensa hyväksyminen. tässä käsiteltiin hyvin monenlaisia aiheita, ja jopa kriisejä, kuten vanhempien ero, uusperhekuviot, nettiystävyys, ihastuminen, luottamusasiat jne. koko ajan sattui ja tapahtui, mutta jotenkin myös tosi kuvaava tarina abivuottaan viettävien elämästä ja elämän draamoista ja ehkä nimenomaan siitä elämän hektisyydestä, ja kuinka oikeasti pienet asiat voi joskus tuntua maailmaa suuremmilta. hahmoja oli paljon, mutta tuttuja edellisestä kirjasta, joten hyvin pääsi takaisin kärryille.
nopealukuinen, hyväntuulinen ja mukaansatempaava jatko-osa, jossa pääteemoina ja aiheina mm romantiikka kirjallisuus, wlw & omien tunteidensa hyväksyminen. tässä käsiteltiin hyvin monenlaisia aiheita, ja jopa kriisejä, kuten vanhempien ero, uusperhekuviot, nettiystävyys, ihastuminen, luottamusasiat jne. koko ajan sattui ja tapahtui, mutta jotenkin myös tosi kuvaava tarina abivuottaan viettävien elämästä ja elämän draamoista ja ehkä nimenomaan siitä elämän hektisyydestä, ja kuinka oikeasti pienet asiat voi joskus tuntua maailmaa suuremmilta. hahmoja oli paljon, mutta tuttuja edellisestä kirjasta, joten hyvin pääsi takaisin kärryille.
June 2, 2026
Tässä oli kivemmat päähenkilöt kuin ekassa osassa. Toisaalta teksti vilisi viittauksia joista osaa en tiennyt ja jotkut osiot olivat mielestäni hyvinkin pitkästyttäviä. Mutta varmaan omaan makuun hieman liian jaaritteleva dialogi viehättää joitakin, makuasioita. Nettitutun henkilöllisyys oli aika ennalta-arvattavaa, mutta eipä tuo nyt häirinnyt. Sinänsä hyvä että vähemmistöaihe oli läsnä! Perheongelmat oli omasta mielestäni jopa kiinnostavampi kuin kirjan romanssi, ja niihin liittyvät tunteet oli kuvailtu hyvin. Saas nähdä mitä kolmannessa osassa on näkökulmana, kyllä sekin pitää kuitenkin lukea kun hahmot on jo sen verran tuttuja! Olisko pääosassa Ulpu?
Displaying 1 - 30 of 76 reviews