What do you think?
Rate this book
Kolme maailmanloppua
Rakkaus, kuolema ja muita kuvitelmia.
Erkka Mykkäsen kynässä on jännä vire, absurdi ja lyyrinen. Aiheiksi hänelle käyvät yhtä hyvin maailmanloppu, ihana Krista Kosonen kuin pikkupojan intiimi hetki pöntöllä. Mykkäsen aikuisten satuihin kasautuu koko maailma: rakkaus, kuolema ja hämmentyneen ihmisen osa.
"Krista Kosonen nousi, syöksyi miestä vastaan ja kietoi hänet syleilyynsä. Siihen lattialle he kävivät, sylikkäin, ja mies hautasi märät kasvonsa Kristan tummiin hiuksiin. Miehen mielessä häilähti suru, ettei hän pystynyt räästä tukkeutuneilla hajuaistimillaan tuntemaan Kristan tuoksua."
Erkka Mykkäsen kynässä on jännä vire, absurdi ja lyyrinen. Aiheiksi hänelle käyvät yhtä hyvin maailmanloppu, ihana Krista Kosonen kuin pikkupojan intiimi hetki pöntöllä. Mykkäsen aikuisten satuihin kasautuu koko maailma: rakkaus, kuolema ja hämmentyneen ihmisen osa.
"Krista Kosonen nousi, syöksyi miestä vastaan ja kietoi hänet syleilyynsä. Siihen lattialle he kävivät, sylikkäin, ja mies hautasi märät kasvonsa Kristan tummiin hiuksiin. Miehen mielessä häilähti suru, ettei hän pystynyt räästä tukkeutuneilla hajuaistimillaan tuntemaan Kristan tuoksua."
- GenresShort Stories
86 pages, Hardcover
First published January 1, 2015
3 people are currently reading
50 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
April 1, 2015
"Nainen nousi sängyltä ja kävi sulkemassa viimaa vuotavan puoliavoimen ikkunan, jota vasten lumihiutaleet törmäilivät ystävällismielisesti."
"Klovni tiesi YULIASTA esimerkiksi, että hän ei oikein pitänyt kassailuhommastaan ja olisi halunnut palata opintoihinsa, jotka tähtäsivät erään nomi-päätteisen ammattinimikkeen saavuttamiseen."
"Joku änkesi heidän väliinsä seteli tanassa, joku kiireinen, itsetiedoton nykyajan olento. Kosonen pyöräytti silmiään ja huikkasi miehelle olennon olan yli:
- Käveltäisiinkö hieman?"
Oispa kaljaa. Halusin hirveästi pitää tästä, mutta eihän tätä paskaa voi selvinpäin lukea. Kirjoitustyyli palautti mut lukioaikoihin, jolloin näsäviisaat ja pikkuvanhat räkänokat teki just tällaisia """oivaltavia""" äikänaineita. "Siis niinku tajuuttekste...Se niinku tapettii. Vai tapettiinks oikeesti? Niinpä. Niinpä..." voin kuvitella lukupiirit kautta maan (ja nyt myös Kriittisen korkeakoulun sessiot). Ok oli ihan muutama ihan hyväkin pikkutarina, muuten keisarilla taas uudet vaatteet.
"Klovni tiesi YULIASTA esimerkiksi, että hän ei oikein pitänyt kassailuhommastaan ja olisi halunnut palata opintoihinsa, jotka tähtäsivät erään nomi-päätteisen ammattinimikkeen saavuttamiseen."
"Joku änkesi heidän väliinsä seteli tanassa, joku kiireinen, itsetiedoton nykyajan olento. Kosonen pyöräytti silmiään ja huikkasi miehelle olennon olan yli:
- Käveltäisiinkö hieman?"
Oispa kaljaa. Halusin hirveästi pitää tästä, mutta eihän tätä paskaa voi selvinpäin lukea. Kirjoitustyyli palautti mut lukioaikoihin, jolloin näsäviisaat ja pikkuvanhat räkänokat teki just tällaisia """oivaltavia""" äikänaineita. "Siis niinku tajuuttekste...Se niinku tapettii. Vai tapettiinks oikeesti? Niinpä. Niinpä..." voin kuvitella lukupiirit kautta maan (ja nyt myös Kriittisen korkeakoulun sessiot). Ok oli ihan muutama ihan hyväkin pikkutarina, muuten keisarilla taas uudet vaatteet.
Read
October 29, 2015Vinkeä tapaus! Pikkuruisia novelleja elämän absurdiudesta, pohjavire on humoristinen, vaikkei tarinoissa varsinaisia vitsejä oikein olekaan. Kyllä maailma on kumma paikka!
February 22, 2015
En usein anna teokselle viittä tähteä, mutta kun annan, teen sen ilomielin ja samalla hämmentyneesti.
Osasin odottaa Erkka Mykkäsen esikoiselta, lyhytproosakokoelma Kolmelta maailmanlopulta hauskuutta, nokkeluutta ja yllättävyyttä, koska pääsin kuulemaan kaksi tekstiä ennakkoon kirjailijan itsensä lukemina. Nämä kaksi tekstiä, Pelastus ja Sauna, käsittelevät kumpikin kaksoisolentoja tai saman ihmisen eri puolia. Jo niistä tuli voimakas väre, että tulen pitämään tästä kirjasta paljon. Ja niin kävi.
Kirja on ensinnäkin kaunis. Kansipaperiin on leikattu sydämenmuotoisia reikiä, joista paistaa mansikkasuklaalta näyttävä kansi. Arvostan visuaalisia yksityiskohtia, kuten sitä, että kirjasintyypin numerossa 7 on asiallinen poikkiviiva ja että f- ja i-kirjaimet näyttävät hyvältä peräkkäin. Yksi novelli on käännetty viereiselle sivulle arabiaksi, mistä kaltaiseni kielenopiskelija on aivan innoissaan.
Toiseksi kirjan tekstit ovat koruttoman kauniita, leikkisiä, oivalluttavia, hauskoja ja itkettäviäkin. Sattuu maailmanloppuja niin kuin elämässä yleensäkin. Jokin lapsuuden ihanne putoaa jalustalta, luottamus murenee tai haavekuva haihtuu. Toisaalta "raukeassa vääjäämättömän vajoamisen tilassaan ihmiset hiljalleen rauhoittuivat, löysivät toinen toisensa ja alkoivat nauraa".
Kirjailija Mykkänen listaa nettisivuillaan novellikokoelman olevan "velkaa ainakin Juha Seppälälle, Petri Tammiselle, Rosa Liksomille, Daniil Harmsille ja Sam Pinkille". Minulle tuli näitten lisäksi mieleen Hassan Blasim etenkin novellista Hälytys, joka kertoo koulukiusaamisen sivustakatsojan syyllisyydentunnosta. Tässä, kuten useassa muussakin tekstissä, keskeisessä osassa on tarinankerronta tai oikeastaan viestin välittäminen. Joku haluaa kipeästi kertoa muille jotain, mutta ajatus ei ehkä välity siten kuin kertoja haluaisi: kuulija ei todennäköisesti usko.
Jonkinasteisista kommunikaatio-ongelmista on kyse myös arabiaksi käännetyssä novellissa Aivan kamalaa. Siinä mies ja nainen kohtaavat toisensa keittiössä. Keskustelu ei oikein etene ristiin puhumisen ja vastaamattomuuden vuoksi, mutta yhteisymmärrys löytyy ruokailusta. Ruoka ja syöminen yhdistävät pariskuntaa niin, ettei ole enää tarpeen mainita, kumpi sanoo mitäkin. Novellista voisi vetää yhteyksiä paitsi kulttuurienvälisiin liittoihin myös kotoisampiin Rautatien Mattiin ja Liisaan, jotka mököttävät puhumatta koko talven. Mykkäsen hiljaisuus kestää vain kolme viikkoa.
Ollapa lukioluokka odottamassa nykynovelleja analysoitavaksi. Tässä niitä olisi.
Osasin odottaa Erkka Mykkäsen esikoiselta, lyhytproosakokoelma Kolmelta maailmanlopulta hauskuutta, nokkeluutta ja yllättävyyttä, koska pääsin kuulemaan kaksi tekstiä ennakkoon kirjailijan itsensä lukemina. Nämä kaksi tekstiä, Pelastus ja Sauna, käsittelevät kumpikin kaksoisolentoja tai saman ihmisen eri puolia. Jo niistä tuli voimakas väre, että tulen pitämään tästä kirjasta paljon. Ja niin kävi.
Kirja on ensinnäkin kaunis. Kansipaperiin on leikattu sydämenmuotoisia reikiä, joista paistaa mansikkasuklaalta näyttävä kansi. Arvostan visuaalisia yksityiskohtia, kuten sitä, että kirjasintyypin numerossa 7 on asiallinen poikkiviiva ja että f- ja i-kirjaimet näyttävät hyvältä peräkkäin. Yksi novelli on käännetty viereiselle sivulle arabiaksi, mistä kaltaiseni kielenopiskelija on aivan innoissaan.
Toiseksi kirjan tekstit ovat koruttoman kauniita, leikkisiä, oivalluttavia, hauskoja ja itkettäviäkin. Sattuu maailmanloppuja niin kuin elämässä yleensäkin. Jokin lapsuuden ihanne putoaa jalustalta, luottamus murenee tai haavekuva haihtuu. Toisaalta "raukeassa vääjäämättömän vajoamisen tilassaan ihmiset hiljalleen rauhoittuivat, löysivät toinen toisensa ja alkoivat nauraa".
Kirjailija Mykkänen listaa nettisivuillaan novellikokoelman olevan "velkaa ainakin Juha Seppälälle, Petri Tammiselle, Rosa Liksomille, Daniil Harmsille ja Sam Pinkille". Minulle tuli näitten lisäksi mieleen Hassan Blasim etenkin novellista Hälytys, joka kertoo koulukiusaamisen sivustakatsojan syyllisyydentunnosta. Tässä, kuten useassa muussakin tekstissä, keskeisessä osassa on tarinankerronta tai oikeastaan viestin välittäminen. Joku haluaa kipeästi kertoa muille jotain, mutta ajatus ei ehkä välity siten kuin kertoja haluaisi: kuulija ei todennäköisesti usko.
Jonkinasteisista kommunikaatio-ongelmista on kyse myös arabiaksi käännetyssä novellissa Aivan kamalaa. Siinä mies ja nainen kohtaavat toisensa keittiössä. Keskustelu ei oikein etene ristiin puhumisen ja vastaamattomuuden vuoksi, mutta yhteisymmärrys löytyy ruokailusta. Ruoka ja syöminen yhdistävät pariskuntaa niin, ettei ole enää tarpeen mainita, kumpi sanoo mitäkin. Novellista voisi vetää yhteyksiä paitsi kulttuurienvälisiin liittoihin myös kotoisampiin Rautatien Mattiin ja Liisaan, jotka mököttävät puhumatta koko talven. Mykkäsen hiljaisuus kestää vain kolme viikkoa.
Ollapa lukioluokka odottamassa nykynovelleja analysoitavaksi. Tässä niitä olisi.
March 24, 2023
Ilahduttavan mielikuvitusrikkaita, nyrjähtäneitä, hauskoja, outoja ja toiseen maailmaan vieviä lyhyitä tarinoita!
January 6, 2016
Erkka Mykkäsen (1988) Kolme maailmanloppua lyhytproosateos jakautuu kolmeen osaan: pidemmistä novelleista koostuvaa keskiosaa kehystää kaksi lyhyempää, sivun pituisista novelleista koostuvaa osaa. Markus Pyörälän suunnittelemassa, lakritsin ja suklaan sävyisessä kannessa koreilee kolme erilaista sydäntä: vaaleanpunainen ja puhdasmuotoinen, kallellaan putoava ja maahan varjoksi vajonnut sydän. Esikoisteoksen rakenne ja kannen suunnittelu viittaavat jo lukumääränsä puolesta kolmeen maailmanloppuun.
Myös teoksen pääaiheet putoilevat elämän- ja kuolemanvakavien teemojen, kuten rakkauden, kuoleman ja kommunikaatio-ongelmien, ympärille. Tällaisten aiheiden äärellä voi paatuneinkin olento tunnistaa monta sydämen maailmanloppua. Mykkäsen kieli on toteavaa, mutta tarkoituksenmukaista ja selkeää. Lakoninen kieli tehostaa kohtauksien absurdiutta sotkeutumatta omaan näppäryyteensä tai ylenemättä liialliseen paatokseen. Tämä luo novelleihin melankolisesti huvittuneen ja yllätyksellisen jännitteen, joka saa onnistuneimmillaan aikaan hämmentyneen naurunpuuskahduksen. Epätyydyttävimmillään novelli jättää leijumaan tyhjän päälle ja saa olon tuntumaan huijatuksi.
Arkinen kieli ja hahmojen koruton kuvailu tekee novellin alkuasetelmasta usein hämäävän turvallisen. Ensimmäisten novellien jälkeen on kuitenkin selvää, että turvallisuuden tuntuun on turha luottaa. Mykkäsen luoma arkipäiväinen maailma noudattaa sittenkin lakeja, joiden perusta heijastelee unia ja alitajuntaa. Vene tyynellä järvellä, saniaismetsän siimes ja harmaa, sateinen katu toimivat unen näyttämön lavasteina viimeistään siinä vaiheessa, kun unennäkijä ymmärtää, että jokin tapahtuman yksityiskohta ylittää arkisen maailman realiteetit tai käytänteet. Unen absurdit symbolit ovat kiehtovia, joskin niissä piillee helppouden riski: Uniin on ollut helppo turvautua alakoulun äidinkielentunnin kirjoitelmista lähtein. Krista Kosonen III -novellin loppu on karvas pettymys niin unesta heräävälle hahmolle kuin lukijallekin.
Tarinoiden pelkistetyt nais- tai mieshahmot antavat tarinan muutenkin kieroutuneelle tunnelmalle tilaa. Hieman vinksahtaneen tunnelman luo esimerkiksi tarinoiden aikakäsitys, joka ei ole perinteisen suoraviivainen: vanhuuden ja nuoruuden, elämän ja kuoleman, tulevan ja jo tapahtuneen rajat ovat usein häilyvä. Myös hahmojen identiteetti ei välttämättä perustu yhtenäiseen persoonallisuuteen vaan saa pohtimaan hahmojen persoonan eheyttä.
Myös teoksen pääaiheet putoilevat elämän- ja kuolemanvakavien teemojen, kuten rakkauden, kuoleman ja kommunikaatio-ongelmien, ympärille. Tällaisten aiheiden äärellä voi paatuneinkin olento tunnistaa monta sydämen maailmanloppua. Mykkäsen kieli on toteavaa, mutta tarkoituksenmukaista ja selkeää. Lakoninen kieli tehostaa kohtauksien absurdiutta sotkeutumatta omaan näppäryyteensä tai ylenemättä liialliseen paatokseen. Tämä luo novelleihin melankolisesti huvittuneen ja yllätyksellisen jännitteen, joka saa onnistuneimmillaan aikaan hämmentyneen naurunpuuskahduksen. Epätyydyttävimmillään novelli jättää leijumaan tyhjän päälle ja saa olon tuntumaan huijatuksi.
Arkinen kieli ja hahmojen koruton kuvailu tekee novellin alkuasetelmasta usein hämäävän turvallisen. Ensimmäisten novellien jälkeen on kuitenkin selvää, että turvallisuuden tuntuun on turha luottaa. Mykkäsen luoma arkipäiväinen maailma noudattaa sittenkin lakeja, joiden perusta heijastelee unia ja alitajuntaa. Vene tyynellä järvellä, saniaismetsän siimes ja harmaa, sateinen katu toimivat unen näyttämön lavasteina viimeistään siinä vaiheessa, kun unennäkijä ymmärtää, että jokin tapahtuman yksityiskohta ylittää arkisen maailman realiteetit tai käytänteet. Unen absurdit symbolit ovat kiehtovia, joskin niissä piillee helppouden riski: Uniin on ollut helppo turvautua alakoulun äidinkielentunnin kirjoitelmista lähtein. Krista Kosonen III -novellin loppu on karvas pettymys niin unesta heräävälle hahmolle kuin lukijallekin.
Tarinoiden pelkistetyt nais- tai mieshahmot antavat tarinan muutenkin kieroutuneelle tunnelmalle tilaa. Hieman vinksahtaneen tunnelman luo esimerkiksi tarinoiden aikakäsitys, joka ei ole perinteisen suoraviivainen: vanhuuden ja nuoruuden, elämän ja kuoleman, tulevan ja jo tapahtuneen rajat ovat usein häilyvä. Myös hahmojen identiteetti ei välttämättä perustu yhtenäiseen persoonallisuuteen vaan saa pohtimaan hahmojen persoonan eheyttä.
November 11, 2015
Sanoisin, että sellaiset 2,5 tähteä.
Periaatteessa pidän absurdiudesta, ja tässä piskuisessa lyhytproosakokoelmassa sitä riitti. Flirttaillaan spefin kanssa, kuolema tulee kun on tullakseen, kaikella on omituisesti merkityksensä. Seassa on loistavia oivalluksia, mutta jotenkin en saanut kokonaisuudesta kiinni. Toisiaan seuraavat oivallukset eivät ihan sitoneet kaikkea kasaan. Vaan, bussimatkaluettavaa niille, jotka haluavat yllättyä.
Periaatteessa pidän absurdiudesta, ja tässä piskuisessa lyhytproosakokoelmassa sitä riitti. Flirttaillaan spefin kanssa, kuolema tulee kun on tullakseen, kaikella on omituisesti merkityksensä. Seassa on loistavia oivalluksia, mutta jotenkin en saanut kokonaisuudesta kiinni. Toisiaan seuraavat oivallukset eivät ihan sitoneet kaikkea kasaan. Vaan, bussimatkaluettavaa niille, jotka haluavat yllättyä.
May 31, 2015
Hyvä novellikokoelmaksi, vaikken novelleista yleesä pidäkkään. Toki mukaan mahtui hieman heikompiakin tarinoita. Tuli äikän tunnit mieleen tätä lukiessa.
November 12, 2015
Ensin en tiennyt tykkäsinkö, mutta mitä enemmäna aikaa lukemisesta kuluu, sitä enemmän huomaan vähän hihittelevänikin tarinoille... menevät minulla ihon alle silleen pikku hiljaa.
June 7, 2017
Puolivälissä muistin, että olin lukenut tämä kerran aikaisemminkin, enkä silloinkaan pitänyt tästä.
June 16, 2021
aivan järkyttävä ja järkyttävän huono
December 16, 2021
My second book by Mykkänen, enjoyed the first one a bit more (Something not good).
A lot of stuff that didn't interest me. A lot of stuff that felt like needing editing or to be left out.
But some very nice lines and scenarios too. I especially enjoyed the definition of a relationship and living together with someone being that somebody becomes the every-day, not it's refreshment (Mitä on parisuhde? Sitä, että toinen on arkea, ei sen piristys) and the dry-humping guy.
But other than that nothing really resonated.
Twist of Daniil Harms. Something very Russian at times, yet recognizably Finnish too (we are a bit Russian, though).
Not my cup of tea, I'd say, but I'm sure this is somebody's favourite stuff.
A lot of stuff that didn't interest me. A lot of stuff that felt like needing editing or to be left out.
But some very nice lines and scenarios too. I especially enjoyed the definition of a relationship and living together with someone being that somebody becomes the every-day, not it's refreshment (Mitä on parisuhde? Sitä, että toinen on arkea, ei sen piristys) and the dry-humping guy.
But other than that nothing really resonated.
Twist of Daniil Harms. Something very Russian at times, yet recognizably Finnish too (we are a bit Russian, though).
Not my cup of tea, I'd say, but I'm sure this is somebody's favourite stuff.
May 29, 2017
Oli kyllä kerrassaan kummallinen novellikokoelma. Tarinat olivat niin yllättäviä etten edes osannut odottaa mitä tuleman pitää.
June 20, 2023
Oli helppo lukee, mut jotkut novellit oli meega outoja
November 25, 2022
25 novellia, jaettu - kirjan nimen mukaisesti kolmen ”osaan”. Monta, monen monta hyvää.
Eritoten keskimmäisessä osassa ja viimeisessä osassa lyhyet tekstit toimivat itselleni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen osan lyhyet.
Monta hauskaa idealtaan (vaikka esim satufantasiakohtaamiset Krista Kososen kanssa)mutta kaikissa niissä jotain nuorta ja asioita tapahtuu, jotka ovat irronneet todellisuudesta.
On absurdia ja pikkuisen spefiä.
Kiva, tykkäsin niistä elementeistä todella paljon!
Kokoelman tekstit ovat raikkaita,tuoreita, tavallaan (aika hurmaavasti) kyspymättömiä. Nuoruus on myös osassa teksteissä negaatio (minulle). Osa tuntui kovin koulumaisia. Mutta - osa, iso osa oli , todella todella hyviä. ”Epätasaisuus” olisi sana, joka ”nuoren ” lisäksi minulle kuvaisi tätä kokoelmaa.
Erityisen paljon nautin novellista Sauna. Se oli upea. Upea. Siinä oli kaikki kohdillaan. Rytmi, rakenne, kieli, tapahtumien kuljetus, herkulliset henkilöt ja absurdius. Upea.
Hälytys. Heti Saunan jälkeen toinen upea novelli. Itkettävä ja surullinen, absurdi myös mutta tavallaan totta, todentuntuinen. Mykkänen on tavoittanut tässä jotain kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta. Asioiden näkemisestä ja katseen kääntämisestä. Kuten Mykkänen sanoo - asiat on sekä ja että. Todellakin.
Pidin myös todella paljon lyhyestä novellista Tussi. Mykkänen piirtää siinä upeasti kuolemaa odottavan miehen tunteen. Nyt jo osasin odottaa - kyllä, tässäkin oli tvisti. Ei suoraan absurdi mutta elämänmakuisesti suunnitelmat muuttava. Hieno.
Samaa henkeä, keveyttä absurdiutta, ajan taivuttamista draaman kaaren ja jännitteen maksimoimiseksi, elämään sopivaa ja mielikuvitteelisen rajamaastossa leikittelevää oli novelleissa Aivan kamalaa,Kakatti, Kohtalo, Vuori. Nämä kaikki, minulle erityisen hyvin toimineet, oli sijoitettu kokoelman loppupuolelle - hyvä, että luin loppuun asti.
Eritoten keskimmäisessä osassa ja viimeisessä osassa lyhyet tekstit toimivat itselleni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisen osan lyhyet.
Monta hauskaa idealtaan (vaikka esim satufantasiakohtaamiset Krista Kososen kanssa)mutta kaikissa niissä jotain nuorta ja asioita tapahtuu, jotka ovat irronneet todellisuudesta.
On absurdia ja pikkuisen spefiä.
Kiva, tykkäsin niistä elementeistä todella paljon!
Kokoelman tekstit ovat raikkaita,tuoreita, tavallaan (aika hurmaavasti) kyspymättömiä. Nuoruus on myös osassa teksteissä negaatio (minulle). Osa tuntui kovin koulumaisia. Mutta - osa, iso osa oli , todella todella hyviä. ”Epätasaisuus” olisi sana, joka ”nuoren ” lisäksi minulle kuvaisi tätä kokoelmaa.
Erityisen paljon nautin novellista Sauna. Se oli upea. Upea. Siinä oli kaikki kohdillaan. Rytmi, rakenne, kieli, tapahtumien kuljetus, herkulliset henkilöt ja absurdius. Upea.
Hälytys. Heti Saunan jälkeen toinen upea novelli. Itkettävä ja surullinen, absurdi myös mutta tavallaan totta, todentuntuinen. Mykkänen on tavoittanut tässä jotain kiusaamisesta, kiusatuksi tulemisesta. Asioiden näkemisestä ja katseen kääntämisestä. Kuten Mykkänen sanoo - asiat on sekä ja että. Todellakin.
Pidin myös todella paljon lyhyestä novellista Tussi. Mykkänen piirtää siinä upeasti kuolemaa odottavan miehen tunteen. Nyt jo osasin odottaa - kyllä, tässäkin oli tvisti. Ei suoraan absurdi mutta elämänmakuisesti suunnitelmat muuttava. Hieno.
Samaa henkeä, keveyttä absurdiutta, ajan taivuttamista draaman kaaren ja jännitteen maksimoimiseksi, elämään sopivaa ja mielikuvitteelisen rajamaastossa leikittelevää oli novelleissa Aivan kamalaa,Kakatti, Kohtalo, Vuori. Nämä kaikki, minulle erityisen hyvin toimineet, oli sijoitettu kokoelman loppupuolelle - hyvä, että luin loppuun asti.
June 25, 2015
Olen vaikuttunut kovasti Mykkäsen kolumneista ja muista teksteistä jo aiemmin, joten odotin tätä esikoiskirjaa erityisellä mielenkiinnolla tietämättä juurikaan, mitä odottaa. Ja hyvä niin. Kolme maailmanloppua on pieni, sivuiltaan lyhyt mutta sisällöiltään runsas, hämmentävä kokoelma fragmentaarisia lyhytnovelleja, joilla Mykkänen osoittaa kirjallisen taituruutensa. Kaikesta sisällöstä en kuitenkaan ihan saanut kiinni ja jäinkin pohtimaan, jääkö osa teksteistä jonnekin kirjallisen kokeilun tasolle. Kekseliäitä ja kiinnostavia tekstejä joka tapauksessa, kantavia ideoita on runsaasti. Novellien lyhytsanaisesti kuvatut, absurdit tilanteet tuovat etäisesti mieleen Daniil Harmsin "sattumat". Uskoisin, että kirjallisuutemme on saanut uuden, omaäänisen kirjoittajan, jolta toivon lukevani tulevaisuudessa vielä lisää tekstiä.
December 2, 2016
Erkka Mykkänen esitteli taannoin puheenvuorossaan Helsingin työväenopistolla novellikokoelmansa Kolmen maailmanlopun saamia Goodreads-arvosteluja. Hänen mukaansa ne vaihtelevat akselilla ”Mestariteos” ja ”eihän tätä paskaa voi selvinpäin lukea”. Itse välttelen äärimmäisyyksiä. Erkka Mykkäsen novellit ovat tasoltaan vaihtelevia. 86-sivuiseen kokoelmaan mahtuu 25 tarinaa ja parhaimmillaan ne ovat hyvää luettavaa. Huonoimmat painuvat unholaan heti. Mykkänen kirjoittaa niin hyvää tekstiä, että uskon hänen julkaisevan jatkossa parempia kirjoja.
May 19, 2015
Mestariteos. Olin lainannut "Kolme maailmanloppua" kirjastosta jo ajat sitten, mutta nyt vihdoin kun siihen tuli varaus, tartuin kirjaan enkä voinut enää laskea sitä käsistäni.
June 16, 2015
Absurdeja pikkutarinoita, joita höystää omalaatuinen ja usein mustakin huumori. Kestävät useammankin lukukerran.
Displaying 1 - 18 of 18 reviews