Yhä useampi aikuinen nainen hakeutuu neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Mitä neuroepätyypillisyys oikeasti on, jos sukelletaan diagnooseja syvemmälle?
Sopimattomat – Norminpurkuopas neurokirjon naisille hyödyntää uusinta tutkimusta ja neurokirjon naisten omia kokemuksia. Se kuvaa neurokirjon piirteiden ilmenemistä ja niiden vaikutuksia niin itsetuntoon kuin somaattiseen terveyteen. Se myös haastaa vakiintuneita käsityksiä ADHD:n ja autismin kirjon häiriöistä – sekä syvään juurtuneista normeista.
Entä jos toiminnanohjauksen ongelmat ja vuorovaikutushaasteet eivät johdukaan siitä, millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä, mitä heidän ei anneta olla? Kenen tai minkä oikeastaan pitäisi muuttua?
Ira Selkälä on yksi Neurokirjon naiset ry:n perustajajäsenistä. Koulutukseltaan hän on sosionomi (YAMK) ja työskennellyt muun muassa projektipäällikkönä naiserityisessä työssä.
Tärkeä ja ajankohtainen kirja, jossa neuroepätyypillisyyttä ei käsitellä häiriönäkökulmasta. Lukiessani koin paljon samaistumista ja koin tulleeni nähdyksi. Asiasisältö ajatasaista ja hyvin totta – jos terveydenhuollon ammattilaiset, työkkärin ihmiset jne. sisäistäisivät nämä jutut, olisi ymmärrystä neuroepätyypillisiä kohtaan enemmän, stereotypioiden ja tasapäistämisen sijaan. Aiheesta paljon lukeneena hirveästi uutta tietoa en kuitenkaan saanut, mikä ei tietysti ole kirjan vika. Kirjan rakenne on hyvin organisoitu ja selkeä, mistä plussat, mutta miinuspuolena kirjassa käsitellään tai yritetään käsitellä ihan kaikkea, mikä johtaa siihen, että jokaisesta aihealueesta saadaan vain lyhyt pintaraapaisu. Olisin mieluusti lukenut tämän kirjan puolet pidempänäkin ja aiheet laajemmin ja yksityiskohtaisemmin käsiteltyinä. Olisin kaivannut myös lähdeviitteitä tekstin sekaan, sillä haluan tietää konkreettisesti mihin tutkimukseen/lähteeseen jokin väite perustuu. Ymmärrän ettei tämä kuitenkaan ollut tarkoitettu kovin ”tieteelliseksi” kirjaksi, ja on lopussa kuitenkin lähdeluettelo. Yllättäen mielenkiintoisimmiksi koin kohdat, joissa kirjoittaja kertoo itsestään ja omista kokemuksistaan. Loppusanat-kappale toi tipankin linssiin. Hyvin kirjoitettu kirja, huolellisuudesta ja asiasisällöstä 5/5 mutta asioiden pintapuolisesta käsittelystä 3/5 joten kokonaisarvio 4/5.
Olen lukenut paljon aiheesta vuosien varrella ja kuulun itse neurovähemmistöön, minkä lisäksi tiedostan, että minulla on lähtökohtaisesti joku henkilökohtainen ongelma selfhelpmäisen tietokirjallisuuden kanssa. Lähtökohta arvion kirjoittamiselle ei siis ehkä ole kaikkein hedelmällisin!
Silti, kyllä Sopimattomat menee mielestäni neurovähemmistöjen self help -tietokirjallisuuden parempaan päätyyn. Aluksi haluan kuitenkin mainita, että minua ärsyttää sana "neurokirjo" suunnattomasti. Mielestäni se ei tarkoita oikein mitään, vaan sisältää jokaisen, jolla on (keskus)hermosto. Olin huomaavinani, että tätä söpöä, mutta liian neutraalia termiä käytettiin enemmän kirjan alkupuolella, ja loppupuolella se oli vaihtunut enimmäkseen termeihin neuroepätyypillinen ja neurovähemmistö. Tiedostan, että neuroepätyypillisyyttä koskeva tieto lisääntyy koko ajan ja sitä kuvaamaan käyttämämme kieli on jatkuvassa muutoksessa. Siksi onkin tärkeää, että aiheesta kirjoitetaan myös suomen kielellä ja että uusia sanoja ja käsitteitä "ajetaan sisään".
Sujuvalukuinen kirja, jonka ansioiksi näin edellämainitun ohella pyrkimyksen pois häiriökeskeisistä oirekuvauksista sekä esimerkiksi monotropismi-teorian avaamisen lukijalle. Työelämää käsittelevä luku oli oivallinen. Minua aina häiritsee tarkkojen lähdeviitteiden puuttuminen, sillä haluaisin tietää mihin lähteeseen jotkin väitteet perustuvat. Teoksen kirjoittajan lailla haluaisin tankata joistakin aiheista vielä tarkempaa tietoa. Itse koin, että lainauksia haastatelluilta oli hiukan liikaa, mikä sai lukemisen välillä tuntumaan ylipitkän opinnäytetyön läpi kahlaamiselta, mutta varmaan monelle muulle nämä tosielämän aidot sitaatit ovat juuri sitä parasta antia.
Hienoja oivalluksia itsensä hyväksymisestä ja elämän järjestämisestä sellaiseen muotoon, ettei sitä tulisi elettyä pelkässä selviytymismoodissa.
I have read about a quarter of this book so far - my progress is slow as my Finnish is poor, so this review is in English. I have been really moved by what I have read so far; it resonates with so much of my own experience as a late-diagnosed AuDHDer. As I live in Finland it feels important to me to have a book which shows the Finnish perspective but I have read many texts in English. However nothing has been so up to date in its research, and with this level of accessibility (ie clearly explaining concepts) and depth. I am eager to make progress with it, and only wish that there could be an English transation I could share with others. I am a teacher and have a group of ND students who will really benefit from this book - I have to get another copy for them.
Kirja on hyödyllinen kenen tahansa luettavaksi. Siinä on niin paljon tietoa neuroepätyypillisyydestä erityisesti naisten kannalta, että kirjan pitäisi kuulua omaan kotikirjahyllyyn. Kirjan taitto on selkeä, otsikot erottuvat hyvin, jaottelu on johdonmukainen ja jokaisen luvun lopussa on vielä keskeiset asiat koottu tiiviisti "laatikkoon". Suosittelen!