Miehet joita luulin rakastaneeni

by Markku Haussila

Näyttelijänä ja tanssijana tunnetuksi tulleen Markku Haussilan romaani on koskettava, mustan huumorin sävyttämä tarina rikoksista, joiden ei pitäisi vanheta koskaan.

Siim työskentelee helsinkiläisen farkkukaupan myyjänä ja viettää päihteidenhuuruista elämää. Takana on yllättäen katkennut mallinura, jonka ansiosta Siim yhä tunnistetaan kadulla.

Farkkukaupan liepeillä Siim alkaa törmätä nuoreen poikaan ja kokee tähän outoa yhteyttä. Eräänä päivänä Siim näkee pojan vanhemman miehen seurassa ja kauhistuu. Maailma tuntee miehen kuuluisana valokuvaajana, mutta Siimille hän on lapsuuden pahin painajainen.

Kun syvälle padotut muistot nousevat pintaan, Siim päättää tehdä kaikkensa pelastaakseen pojan - ja samalla kenties itsensä

333 pages, ebook

Published April 13, 2026

Reviews

[Heidi · Rating 3 out of 5]

groomaus ja sen jättämät jäljet, aiheena merkittävä. toteutus makuuni vähän naiivi kostofantasia huumehöyrypsykogolisointeineen. tuntuu kuin olisi ollut kaksi eri teosta samoissa kansissa, mutta en pysty paikantamaan, missä menee niiden raja. haussila osaa kirjoittaa, that's for sure.

[Ville Verkkapuro]

A world that feels familiar, though completely alien. Neurosis and self-destruction, trauma and its roots and the deep stickiness that follows.
Maybe one-third in, there's a really good and powerful monologue or a rant, kind of with the same energy as in Gone Girl where Amy talks about the "Cool girl is...", where the me-narrative dismantles and the whole perspective twists. Best things I've read in a while.
As a whole, very sad and powerful. Raw and real. And there's a strong feeling of injustice, but also in it all, a cathartic release.

[Samson Corelius · Rating 2 out of 5]

Markku Haussilan Miehet joita luulin rakastaneeni on kirja, joka jättää ristiriitaisen maun. Teoksella on ehdottomat vahvuutensa, mutta kokonaisuus ontuu ratkaisevasti.
Haussilalla on kiistaton kyky luoda elävää, soljuvaa dialogia ja vauhdikkaita, parhaimmillaan jopa herkullisen tragikoomisia tilanteita. Teksti rullaa eteenpäin paikoitellen hyvinkin lennokkaasti. Silti tarina ei kokonaisuutena tunnu täysin uskottavalta. Syntyy vahva vaikutelma siitä, että kirjailijan asiantuntemus tämän tyyppisistä traumoista on kovin pintapuolista, aiheita raapaistaan, mutta niitä ei missään vaiheessa päästä käsittelemään kovinkaan syvällisesti. Päähenkilö Siimin hahmo kaipaisi kipeästi lisää lihaa luiden ympärille. Aihe itsessään on äärimmäisen tärkeä, mutta syvällisempi taustatutkimus ja kenties itse uhrien (tai selviytyjien) haastatteleminen olisi tehnyt Siimin kokemuksista ja tarinasta huomattavasti uskottavamman.
Kerrontapuolella proosan epätasaisuus alkaa herkästi häiritä lukemista. Tekstissä iskee silmään erikoinen tonaalinen dissonanssi, kun rinnakkain käytetään hyvin vahvasti pääkaupunkiseutulaista slangia ja katukieltä (spägä, laini, dissoilla, steissi, finkku...) ja toisaalta taas hyvinkin muodollisia sivistyssanoja (fasinoitunut, genitaalit, fantasioida). Nämä kaksi maailmaa eivät aivan kohtaa luontevasti.
En myöskään ymmärtänyt onnellista loppua, pedofiilille annetaan anteeksi ja Siim alkaakin yhtäkkiä pahan päihdekoukun ja itsetuhoisuuden jälkeen nauttia elämästä ja ihmissuhteista terveellä tavalla. Mitä sillä yritetään sanoa? Että elämä jatkuu kaikesta huolimatta? Ihmeitä tapahtuu? Traumoissa ei tapahdu 180 asteen kääntöjä.
Lisäksi Haussilan tyylillinen sokea piste löytyy adjektiiveista. Kirjailijalla tuntuu olevan kaksi ehdotonta suosikkia ylitse muiden: täydellinen ja hirvittävä. Lopulta aivan kaikki oluesta ihmiseen asti jakautuu vain näihin kahteen ääripään kategoriaan, mikä latistaa kerronnan vivahteita. Nuo adjektiivit menettävät merkityksensä kun niitä villjellään toistuvasti.
Tärkeä ja potentiaalinen kirja, joka olisi kuitenkin vaatinut enemmän syvyyttä ja viimeistelyä toimiakseen kunnolla.

[Henna Mäkelin · Rating 5 out of 5]

Tragedia ja komedia ovat niin lähellä toisiaan, että itkettää.

[Daniela (koukussakirjoihini) · Rating 4 out of 5]

Koskettava, kauhistuttava, kaunis. Tärkeä tarina, joka on kaiken lisäksi hienosti kirjoitettu. Tempo ajoittain vähän takkuili, mutta erityisesti alku- ja loppupää erittäin kiinnostavaa luettavaa.

[Inka Partanen · Rating 5 out of 5]

Olipa huikea! Mietin lukiessani Kellopeli Appelsiinia, Trainspottingia, Siepparia ruispellossa ja se kertonee jo paljon. Juoni ei ole tämän kirjan sydän, vaan se on kerronta, riipeiseva ja raaka.