Il mio pazzo amore che brucia (I Miniborei Vol. 69)

Skärblackatrilogin #3

by Jenny Jägerfeld, Laura Cangemi (Translator)

Di essere innamorato di Adrian, Sigge lo sa da Natale, ma ormai questa passione gli brucia dentro. Riuscirà però a dichiararsi? E come potrebbero prenderla i compagni di classe, tra i quali c'è chi lo bullizza solo perché gli piace tanto il pattinaggio artistico? È vero che ora, nella cittadina di Skärblacka, ha dei veri amici (soprattutto l'esuberante, sensibile e fedelissima Juno, compagna di fortunati progetti) e che ha più coraggio di mostrarsi senza filtri. Ed è vero che intorno a sé vede nascere tante altre storie d'amore, non solo tra i forse anche la mamma si è finalmente innamorata, e perfino la stravagante nonna Charlotte sembra avere un misterioso spasimante. Ma per lui, con il suo amore per un ragazzo, il rischio di tornare all'impopolarità dei tempi della vecchia scuola di Stoccolma è alto. Nell'ultimo capitolo della trilogia di Sigge, Jenny Jägerfeld prosegue con la grazia e l'umorismo di sempre l'esplorazione del mondo di un adolescente combattuto tra il desiderio di trovare ed esprimere se stesso e il bisogno di essere accettato. Al centro, questa volta, c'è il sentimento forse più potente di tutti, capace di disorientare, di tramortire e allo stesso tempo di spingere a rialzarsi e superare le paure.

422 pages, Kindle Edition

Published April 1, 2026

About the author

Jenny Jägerfeld made her literary debut in 2006 with a hole in my head. Her second novel, Me on the Floor, Bleeding, was in 2010 rewarded with The August Prize for best youth novel in Sweden. It’s her first novel translated to English.

Originally a child psychologist, she now runs her own psychologist practice in Stockholm. She also works for the Swedish national radio, in a radio show about psychological matters.

Reviews

[Nightrunner]

OMG, SOM JAG HAR VÄNTAT, OCH NU ÄR DEN HÄR!! Var den så bra som jag trodde? JAAA, FULLKOMLIGT STORSLAGEN!!

Ärligt talat, jag är SÅ lycklig att den här bokserien finns! Dels för att det är en så fantastiskt bra mellanåldersbok med homosexuell kärlek, men jag älskade ju historien om Sigge innan han kom ut också. Den är rolig och samtidigt lyckas den gå på djupet med riktigt svåra känslor.

I tredje boken är Sigge kär, men han är också ärrad av sin tidigare mobbning och den skräcken han känner är så genuin att det är hjärtskärande. Kärleken är intensiv och uppenbar, men samtidigt inte överdriven eller fånig. Den är en del av allting som händer i boken och där är massor av olika trådar vackert sammanflätade till det här underbara verket.
Karaktärerna, scenerna, dialogerna, ALLT, det är så BRA. Allting får en riktigt fin avslutning och trådarna sedan föregående böcker får följas upp och knytas ihop. Deras app får tillräckligt mycket plats för att visa hur viktig den är, men den tar inte överhanden. Svedrik som fosterpappa till Sigge får ta plats, Krillemaräng får äntligen till det med sitt filmintresse på ett sätt som passar honom, till och med Bobo får följa sin egen story arch istället för att bara vara bakgrundskaraktär i Sigges berättelse.

Det är så mycket jag tyckte om i den här boken, Adrians bemötande av homofobi, Junos komma ut-scen, twisten med Franz Jäger, Charlottes källarrenovering, att Karl-Johan och Sixten fick vara knasiga och pushiga utan att råka bli till mobbare, hur Sigge vågar testa konståkning igen och hittar vad som passar honom, att Sigges pappa inte randomly dyker upp från Australien, att Majken alltid pratar i versaler och säger precis vad hon tänker …

ÅRETS BÄSTA MELLANÅLDERSBOK! Och definitivt värt att läsa även om en inte jobbar med/har egna barn, särskilt på Jägerfelds egen inläsning, hon läser FANTASTISKT! Det är bud på att bara lyssna om alla tre böckerna igen nu på en gång <3

[Ellen]

Jag säger en sak: Jenny Jägerfeld är sååååå braaa!!!!!

[Lilian Samuelsson]

Älskar älskar älskar allt med dessa böcker! Sigge, Majken, Bobbo, Juno, Adrian, mormor, Krille, alla uppstoppade djur, The Royal Grand Golden Hotel Skärblacka, vykort för lata, klassresan, konståkning på inlines, kärleken, pirret, humorn - ALLT!

[Pia]

Voi Sigge, oot vienyt miun sydämestä palan. Kolmas ja viimeinen osa sarjaa on sekä pienten että isompien asioiden kudelma. Alakoulun viimeinen vuosi on käynnissä ja Siggen luokka hikoilee saadakseen kasaan rahat luokkaretkeä varten – johon tietysti kohdistuu kaikenlaisia, romanttisiakin odotuksia. Luokassa on jo eka lemmenpari, ja samaan kategoriaan haluaisi Siggekin ihastuksensa Adrianin kanssa.

Matkalla on vain iso mutta: kannattaako kaapistatulo, vai saako sillä vain pataansa? Vanhat muistot edellisen koulun nöyryytyksistä nostavat päätään ja saavat Siggen käyttäytymään erikoisella tavalla.
Samaan aikaan Siggen äiti haluaa muuttaa pois hotellista ja saada ihkaoman kodin lastensa kanssa. Se tietää hyvästejä omalle huoneelle ja naapurissa asuvalle bestikselle.

Sigge-sarjan ehdoton plussapuoli on sen sopivan vinksahtanut huumori, joka tasapainottaa vakavampia aiheita mainiosti. Tässä kolmososassa mm. löytyy yllätys täytetyn eläimen hanurista ja Elviksen avulla saadaan yhteys taaperoikäiseen. Tosi symppis sarja, joka toimii erityisesti niille, jotka tykkäävät lukea vähän pidempää tarinaa.

[Anu-vinkkari]

Tykkäsin kirjasta kovasti. Olen tykännyt koko sarjasta. Jostain syystä ei liiku kirjastossa kovin hyvin, todennäköisesti syynä on aika ankea kansikuva. Ja ehkä myös tuo ruotsalaistyylinen "rento mutta realistinen" ote lasten väliseen rakkauteen. Tunne tulee ehkä hiukan liikaa iholle. Suomalaiset lapset tuntuu vieroksuvan tunteitten analysointia ja todellista romantiikkaa vielä tuossa iässä, ainakin julkisesti. Neropattityyliset/Nolo elämäni tyyliset amerikkalaiset ihastumiset on kyllä ok.
Olen ottanut tämän vitosten vinkkaukseen, mutta tuntuu kelpaavan vain vähän kypsemmille lukijoille.

Vinkkaisin nelosesta ylöspäin.
Suosittelisin tätä myös ääneenluettavaksi iltakirjaksi vähän isommille lapsille. Avaa lempeästi maailmankuvaa kiusaamisen jättämien jälkien korjaamisen, ystävyyden, luottamuksen, ensi-ihastuksen ja kahden pojan välisen ihastuksen suhteen ja synnyttää varmasti kiinnostavia keskusteluita. Kirja on myös ihan aidosti huikean hauska.

[Taimi Värva]

Kolmikust parim! Peategelasega küll otseselt ei samastunud, aga lugu läks mulle siiski väga korda.
Kiusamisteema on valus teema. Ja nii tähtsad sellele vastu seismises on lähedased, kes sinust hoolivad just sellena, kes sa oled. Lihtne öelda: ära tee välja või anna vastu, ent kui hirm sind täielikult halvab, eriti kui oled loomult ülitundlik, siis see soovitus lihtsalt ei toimi. Hirm aina süveneb, põgenemisrefleks muutub osaks sinust ning pead olema kogu oma tundlikkuse juures olema ülitugev, et sellest kõigest viimaks välja rabeleda.
Ssrja viimane osa oli minu meelest tõsisem kui esimene ja teine. Mõnusat huumorit oli ka siin küllaga, kuid rohkem kui varem rääkis see eneseleidmisest ja ka endast kaugemale vaatamisest. Justkui raamat oleks küpsenud koos Siggega.

[Katrin Li]

Mõnus lugemine. Jutt ei lõppe nii hästi nagu eeldad, et autor selle lõpetab, aga lõppeb ikka hästi. Mina arvasin juba, et kõik plaanid, mida raamatu alguses tehakse ka nii lõpuks läbi raskuste läheb. Muidu aga armas ja soe lugu.

[Reelika Kullerkan]

Kolmas osa suurepärasest sarjast, kus nüüd on teemaks vanaemast eraldi kolimine, sest emal on vanaema hotellis valitsevast hullumajast kõrini saanud (oodake üllatava lõpuni) ning Sigge avastab, et talle meeldivad hoopis poisid.

[Sirkel]

Soe ja humoorikas lugemine.Näitab, kui tähtis on sõprus, usaldus, üheskoos tegemine. Eriti reaalselt oli kirjeldatud kiusamise ja esimese armastuse teemat. Eriti keeruline, kui meeldiv inimene on samast soost, aga peategelane suudab lõpuks leida endas jõudu lahenduste suunas liikuda.

[Ziggy]

SOOOO FUNNY OMG I LOVE THESE BOOKS SM!!!!

[Leneli]

In my opinion it could have been much shorter but it was a great read.

[Assi Päivärinta]

Oli iha kiva
Kesti aika kauan et muuttu mielenkiitoseks

[Elina Purmonen]

Ett kärt återseende och en fin avslutning för trilogin om Sigge. ❤️

[Adele Lostinaclassicworld]

Sono passati alcuni mesi dall'inizio della scuola e Sigge sembra aver trovato un po' di serenità: ha dei nuovi amici e i suoi compagni di classe sono simpatici. Ma presto Hugo si rivela un vero bullo e inizia a fare delle battute molto poco carine. Il bullismo è quindi di nuovo presente nella vita di Sigge, ma questa volta lo affronta con più forza, grazie anche al sostegno di chi gli é vicino.

Questa trilogia mi è piaciuta tantissimo: Sigge matura, affronta i nuovi problemi con grande determinazione, capisce chi è e cosa lo appassiona davvero. È un percorso di crescita fatto di cadute e dubbi, ma anche di piccole conquiste e di tanta speranza per il futuro.
E poi incontra anche il suo primo grande amore. La parte romantica della storia è molto dolce: è stato tenero vedere Sigge e Adrian avvicinarsi grazie a tanti piccoli gesti, come un messaggio scambiato la sera, un libro o anche un dolcetto condiviso.

Sigge ha al suo fianco Juno, un'amica vera, tra loro nasce un'amicizia difficile da trovare. Ma soprattutto Sigge ha una famiglia sempre pronta a sostenerlo e a incoraggiarlo. C'è la stravagante nonna Charlotte che gli insegna che a volte la vita va presa con più leggerezza e che bisogna fregarsene dei giudizi altrui. La madre è una donna determinata che sa chiedere aiuto ma che si rimbocca le maniche per avere la propria indipendenza. La piccola Majken che parla ad alta voce e non riesce a stare zitta per cinque minuti, mentre Bobo parla poco e ha un amico molto particolare. Non posso non nominare Krille Meringa che fa racconti troppo lunghi, e ci ricorda che la famiglia non è fatta solo da legami di sangue.