Mielikuvitusta kutkuttavan historiallisen Petsamo-sarjan toinen osa kuljettaa lukijan välirauhan kesään.
Historiallisesti tarkka romaani kuvaa lumoavasti, miten pienet ihmiset pärjäävät valtavan luonnon näyttämöllä, suurvaltojen ristipaineessa, ja miten sitkeä ihminen voi olla.
Kesällä 1940 eletään välirauhan aikaa, ja petsamolaiset palailevat kotiin evakosta, kuka Tervolasta, kuka Norjasta ja kuka Neuvostoliitosta vankileiriltä. Sotkettuja tai tuhoutuneita koteja ei ole aikaa jäädä siunailemaan, on alettava rakentaa uudelleen. Talvisota ei ole monen kohdalla vielä ohi: se jatkuu kehossa ja mielessä. Yhteisöllisyys, suku ja huumori kantavat kuitenkin petsamolaisia eteenpäin.
Valeria Vedoroff palaa kotiin Kaakkuriin Aleksei-poikansa kanssa, vaikkei tiedä, mitä siellä odottaa. Kukaan ei ole kuullut Petsamon poliisi Antti Teerikalliosta sitten sodan. Alueella kuhisee jälleen, koska Jäämerentie toimii maan ainoana elämänlankana, kun sadat kuorma-autot kuljettavat tuonti- ja vientitavaraa pohjoisen satamasta etelään. Lisäksi Liinahamariin odotetaan saapuvaksi Punaisen Ristin mandaateilla purjehtiva American Legion -laiva. Tapahtumat tempaavat mukaansa niin Valerian, Teerikallion kuin myös valokuvaaja Maija Vuonnajärven, eikä suurilta tunteilta voida välttyä.
Virpi Vainion Turjanmeren tytär jatkoi upeasti toisella kirjalla Petsamo-sarjaa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Petsamon enkeli, ja siinä elettiin 1930-luvun loppuvuosia siihen asti, kun sota syttyi marraskuussa 1939. Päähenkilö, nuori Valeria Vedoroff asui Petsamon Kaakkurissa läheistensä kanssa, kun käsky evakkomatkasta tuli aivan viime hetkillä. Evakkoajan he viettivät Tervolassa.
Tieto rauhasta tuli, kun Valerialla oli jo iso raskausmaha, eivätkä muut perheenjäsenet luvanneet Valerian matkustavan vielä kotiin pienen poikansa kanssa. Valeria ei tiennyt lastensa isän olinpaikasta mitään.
Valeria lapsineen oli selvinnyt monesta ongelmasta ilman Antin apua. Miten yhteiselämä sodan raunioittaman miehen kanssa sujui, sen voit lukea kirjan sivuilta.
Valerian ystävällä Maijalla oli myös mielenkiintoiset ajat käynnissä, sillä hän osallistui erään henkilön piilottamiseen siksi aikaa, kun amerikkalainen laiva tulisi noutamaan kyseistä henkilöä, jonka moni muukin maa halusi. Laivalla oli jo kiire lähtöön, sillä Norja oli jo miehitetty ja saksalaiset sotilaat tulossa vauhdilla pohjoista kohden.