Kun romahdus alkaa, sen voima ja nopeus yllättävät.
Entinen Britannian tiedustelupalvelun MI6:n operaattori Sandra Fox on palannut Lontooseen johtamaan uutta, salaista hybridiuhkien torjuntayksikköä – kunnes hänen ovelleen yllättäen ilmestyvä pikkuveli Oscar tempaa hänet mukaan painajaismaiseen vyyhteen.
Seuraavana yönä iranilainen liikemies putoaa kuolemaansa Lontoossa kesken juhlien. Kaaoksen keskellä Oscar kidnappaa juhlista salaperäisen naisen ja katoaa. Pian miestä jäljittävät niin Lontoon poliisi kuin Iranin tiedustelupalvelu.
Sandra ryhtyy tutkimaan liikemiehen kuolemaa sekä veljensä osuutta tapahtumiin yhdessä suomalaisen kollegansa Antto Havun kanssa, vaikka tapahtumat eivät virallisesti yksikölle kuulukaan. Anton ura on nosteessa hänen estettyään merkittävän operaation Rovaniemellä. Mitä enemmän Antto ja Sandra saavat selville, sitä kauhistuttavammalta kaikki vaikuttaa. Tapahtumia näyttää ohjailevan kansainvälinen, salainen järjestö, jonka tavoitteiden onnistuessa kenenkään elämä ei olisi ennallaan.
Pronssiyö jatkaa Horros-trilleristä tuttujen Anton ja Sandran tarinaa. Se on toinen osa hybridiuhkiin ja salaliittoihin keskittyvässä, hyytävän ajankohtaisessa Havu-sarjassa.
Helena Immonen (s. 1986) on turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt journalismin ja viestinnän ammattilainen, sissiradisti ja reserviupseeri. Hänen Operaatio Kettu -sarjansa on ollut sekä myynti- että arvostelumenestys. Hän kirjoittaa myös suosittuja lasten- ja nuortenkirjoja.
"Jonakin päivänä minä kuolen. Keväänä, valon aaltojen täyttämänä, etäisenä, tomuisena talvena tai syksynä, huudon ja melun laannuttua.
Jonakin päivänä minä kuolen. Jonakin katkerista tai suloisista päivistä, tarkoituksettomana päivänä, tänäiden ja eilisten varjona."
Forugh Farrokhzad: Myöhemmin. Teoksessa Vain ääni jää - kolme persialaista runoilijaa, suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, 1999.
Helena Immonen jatkaa kirjailijantyötään vakuuttavasti uusimmassa Antto Havu -romaanissa nimeltään Pronssiyö. Tämä oli vuoden 62. kirjani.
Kustantajan sivuilta: "Britannian tiedustelupalvelun MI6:n entinen operaattori Sandra Fox on palannut Lontooseen johtamaan uutta, salaista hybridiuhkien torjuntayksikköä – kunnes eräänä iltana hänen ovelleen ilmestyvä pikkuveli Oscar tempaa hänet mukaan painajaismaiseen vyyhteen.
Seuraavana yönä iranilainen liikemies putoaa kuolemaansa Lontoossa kesken juhlien. Kaaoksen keskellä Oscar kidnappaa juhlista salaperäisen naisen ja katoaa. Pian miestä jäljittävät niin Lontoon poliisi kuin Iranin tiedustelupalvelu. Sandra ryhtyy tutkimaan liikemiehen kuolemaa sekä veljensä osuutta tapahtumiin yhdessä suomalaisen kollegansa Antto Havun kanssa.
Samaan aikaan Suomi kohtaa ennennäkemättömän kriisin, kun maahan kohdistuu vakava terrori-isku. Lisäksi Sandra ja Antto saavat vihiä Yhdysvaltojen mittavasta hybridioperaatiosta Grönlantiin. Mutta onko kaikki sitä, miltä ensin näyttää?
Mitä enemmän Antto ja Sandra saavat selville, sitä kauhistuttavammalta kaikki vaikuttaa. Tapahtumia näyttää ohjailevan salainen järjestö, jonka tavoitteena on järkyttää maailmanjärjestystä.
Pronssiyö jatkaa Horros-trilleristä tuttujen Anton ja Sandran tarinaa. Se on toinen osa hybridiuhkiin, tiedusteluun ja salaliittoihin keskittyvässä, hyytävän ajankohtaisessa Havu-sarjassa."
Sen verran kiire Immosella ilmeisesti oli syöksyä kirjoittamaan kirjan Grönlannin toimintaosuutta, että juuri sitä edeltävä cliffhangerin tapainen jäi vähän kesken. Samoin Melikan tarina jäi hieman vajaaksi, mutta onneksi siihen palattiin kirjan lopussa paremmin kuin tuohon ensin mainittuun kohtaan.
Ja onko jo havaittavissa pienoista kaavamaisuutta näissä tapahtumissa ja miten niistä selvitään...
Joka tapauksessa ammattityötä ja tulen lukemaan jatkossakin Immosen tuotantoa.
Nyt vähän se uutuudenviehätys, joka oli vielä Kettu-sarjassa ja varsinkin sen avausosassa, jäi puuttumaan.
Arvio: 3,4/5. Helena Immonen: Pronssiyö. 2026. Sivuja 516 (luin e-kirjana), vuoden kokonaismäärä on nyt 18 288.
Mukava ja vedokas teos kuten kirjailijan aiemmatkin. Vetävää kerrontaa ja hyvä rytmitys eri juonilinjojen välillä niin, etteivät ne tuntuneet toisistaan erillisiltä.
Hyviä hahmoja alkaa löytyä, mutta kuitenkin tosi paljon petailua seuraaviin osiin. Tuntuu, että tässä osassa myös rakennettiin paria jo nyt ilmeiseltä tuntuvaa juonenkäännettä seuraavaan osaan ainakin joidenkin hahmojen osalta.
Immosen kirjoissa on aina tuntunut oudolta, että teoksissa esiintyvät todelliset poliitikot, niin tässäkin tapauksessa, varsinkin kun poliitikkojen rooliksi jää monesti vain päähenkilöiden tekemien löydöksien ihmettely.
Immosella on tietysti kirjoja kirjoittaessaan mahdoton tehtävä miettiä, mitä käänteitä maailma seuraavan parin vuoden aikana kokee. Tässä tapauksessa olemme saaneet seurata Grönlannin ja Iranin tapahtumia viimeisen vuoden päivät. Teosta lukiessa mietin moneen otteeseen, että tämän kaiken olemme saaneet lukea uutisista jo moneen otteeseen ja se ehkä hieman vie skenaarion tehoa, kun jännityselementin on tarkoitus perustua mitä jos -pohdintaan. Ehkäpä olisikin kiinnostavampaa, jos jossain osassa aiheena olisi jokin enemmän piilossa oleva konflikti vaikkapa Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. Kenties lukija pääsisi tutustumaan samalla aiheeseen, joka ei dominoi uutisiamme lähes päivittäin.
Välillä tuntuu, että kaikki sujuu liiankin helposti. Mikä se nanobottien akun kesto onkaan ja eikö niitä sisätiloissa oikeasti huomattaisi? Sujuvaa luettavaa kuitenkin.
Oli kyllä hyvä kirja! Olen tykännyt kaikista Immosen kirjoista, eikä tämäkään pettänyt. Vahvasti pedattiin jo jatkoa ja sitä jään kyllä innolla odottamaan.
Geopolitical instability, hybrid threats, conspiracies, secret operations, and political twists. A great recipe for an interesting and timely book that will hopefully remain fiction.
Mukaansatempaavaa taattua Immonen-laatua! Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja monipolviset juonet, jotka loppua kohden ne nivoutuivat taitavasti yhteen ilman ”äkkikuolemaa”. Seuraavaa osaa odotellessa!