Olen lukenut Kari Enqvistin kolumneja eri paikoista kohtalaisen säännöllisesti ja enimmäkseen nauttien, mutta kirjamuodossa Enqvistiä on tullut luettua todella vähän. Äkkiseltään mieleen tulee vain yhdessä Jukka Maalammen kanssa tehty erinomainen Tyhjästä syntynyt. Suhteellisuusteoriaa runoilijoille saattaa siis olla ensimmäinen lukemani kokonaan Enqvistin yksin tekemä kirja.
Heti alussa kirja säikäyttää. Esipuheessa sivulla 10 todetaan: "Fysiikkaa runoilijoille on ilmestynyt juhlistamaan suhteellisuusteorian synnyn 100-vuotisjuhlaa." Putosin kärryiltä. Piti Googlailla, onko Enqvist tehnyt kirjan nimeltä Fysiikkaa runoilijoille, tai olisiko se tämän kirjan aiemman laitoksen nimi. Mutta ei, Suhteellisuusteoriaa runoilijoille on ilmestynyt vuonna 2005 eli suhteellisuusteorian 100-vuotisjuhlan aikaan, eikä mistään löytynyt kirjaa Fysiikkaa runoilijoille, vain jonkun tuntemattoman tekemän luennon Powerpoint keväältä 2004, sekä paljon myöhäisempiä Syksy Räsäsen samalla otsikolla pitämiä luentoja. Tulkintani siis on, että Enqvist kirjoitti kirjan Fysiikkaa runoilijoille, mutta kustannustoimittaja vaihtoi sen nimen eikä sitten viitsinyt korjata sitä esipuheeseen. Melkoista sähläystä.
Toisen kerran putosin kärryiltä sivulla 15: "Täyttä ymmärrystä ei ehkä ole saavutettavissa, ei sen arkisessa mielessä, ei kuten ymmärrämme lauseen 'Jokerit ja TPS pelasivat tasan 1-1.'" En ymmärtämnyt tuota lausetta. Jääkiekkoon siinä epäilemättä viitataan, mutta viitataanko samalla johonkin aalto-hiukkasdualismin kaltaiseen ongelmaan, joka ei ole ratkaistavissa? Kumpi sen matsin oikein voitti, sillä vaikka varsinainen peliaika päättyisi tasan 1-1, kyllä ottelulle voittaja löytyy? Googlailla siis piti kun en lätkäjätkä ole enkä näin ollen muistanut, milloin Liigassa tasapeleistä luovuttiin. Ilmeni, että jatkoaika tuli vasta syksyllä 2004, joten on täysin mahdollista, että Enqvist oli kirjoittanut tuon vanhojen sääntöjen aikaan. En siis syytä Enqvistiä tästä, vaan ainoastaan oman jääkiekkosivistykseni ohuutta.
Jos itse kirjasta puhutaan, niin sehän on erinomainen. Enqvist tarjoilee selkeimmän, viihdyttävimmän ja ymmärrettävimmän esityksen suhteellisuusteorioista, jonka minä olen lukenut. Muistan lukeneeni jostain moitteita siitä, että joku asia meni yksinkertaistuksissa pieleenkin, mutta näin epäfyysikkona on moisia huomannut. Teksti en selkeää, sujuvaa, oikoluettua ja monin paikoin hymähdyttävän hauskaakin.
Tekstiä ei myöskään ole paljon, sillä jokainen luku on vain hieman reilun sivun mittainen, joten kolmasosa kirjan parista sadasta sivusta on tyhjää. Mittana tämä oli ainakin meikäläiselle ihan passeli.
Runoilijoista en tiedä kun en heitä tunne, mutta ainakin tämmöinen epämatemaattinen luonnontieteilijä tykkäsi kirjasta kovasti ja ymmärsi suhteellisuusteorioita taas hitusen paremmin. Vahva lukusuositus siis. 4,5/5.