Katoamiskertomus

by Sanni Isometsä

Vaikuttava esikoisromaani rakkaudesta, menetyksestä ja siitä, miten suru muuttaa kaiken

Sen piti olla vain flunssa. Nuori perheenisä joutuu sairaalaan, ja hetkeä myöhemmin hänen puolisonsa ja lapsensa jäävät yksin. Jäljelle jäävät hiljaisuus, muistot – ja kysymys siitä, miten elämää voi jatkaa, kun kaikki katoaa.

Sairaalan käytävien, lääketieteellisten termien ja kuolinpesän setvimisen takaa paljastuu myös yhteys menneeseen. Suru on ollut läsnä aiemminkin. Miten pitkät ovat sen juuret? Miten sen kanssa eletään?

Katoamiskertomus on herkkä ja kirkas kuvaus menettämisestä ja rakkaudesta, menneisyyden varjoista ja siitä, miten kohtaamme kuoleman.

Intiimi teos kurottaa kohti totuutta, ilmavasti ja vailla paatosta.

205 pages, Hardcover

Published April 21, 2026

Reviews

[Laura · Rating 4 out of 5]

Kaunis, haikea, hallitusti koottu kaaos yhden elävän ja kahden kuoleman välistä.

[Jenni H · Rating 5 out of 5]

Esikoiskirjailijan upea romaani kertoo menetyksestä, rakkaudesta ja surusta.

Olisin halunnut lukea tätä(kin) kirjaa rauhassa, uskomattoman taidokkaita lauseita ihaillen, kerronnassa viipyillen. Mutta en voinut lopettaa, aina oli käännettävä uusi sivu ja luettava tarina loppuun asti. Luin e-kirjana, mutta tein varauksen kirjastoon, jotta voin palata tähän.

”Ikävä on halua palata sinne missä ei ole. Aivojen magneettikuvissa voi nähdä, kuinka surussa aktivoituvat samat aivoalueet kuin jotakin etsittäessä. Läheisen kuollessa aivot pyrkivät edelleen paikantamaan, missä poissaoleva on. Aivokuvissa suru ja eksyminen näyttävät samalta. Silläkin tavalla suru on suunnaton.”

[Päivi Metsäniemi · Rating 5 out of 5]

Yhdeltä istumalta luettu, pakottavan ja pakahduttavan kaunis ja surullinen esikoisromaani. Kertojan - kirjailijan - puoliso sairastuu äkillisesti ja banaalisti ja kuolee. Nämä tosiseikat ovat pöydällä heti kirjan alkaessa. Seuraamme päivä päivältä ensin elämää, joka muuttuu tavallisesta teho-osaston rutiinien sanelemaksi, sitten kuolemaa ja yksinjäämistä. Viisivuotiaan elämä jatkuu, ja hänen mukanaan äidin. Pintaan nousee käsittelemätön tragedia lapsuudesta, mitään ei pääse pakoon ja on pakko kohdata jossain vaiheessa.

Suunnattoman viisas, rehellinen, taiteellisesti tinkimätön ja muodoltaan ällistyttävän kypsä romaani järisytti. Hesarin arvostelussa arvellaan sen edustavan Memoir-genreä (kuten Susanna Hastin nerokas tuotanto), ja näin varmasti onkin, jos autofiktiota tarvitsee jotenkin vielä tarkemmin eritellä.

Hesarin arvostelusta lainaus (Eleonoora Riihinen): ”Kerronta vaihtelee ensimmäisen ja toisen persoonan välillä. Persoonamuotojen voi tulkita edustavan kertojan eri osia. Sinä elää hetkessä, jossa traumaattiset asiat tapahtuvat. Minä tulkitsee tapahtumia jälkeenpäin.

Samalla teos on todistus siitä, mihin vain kirjallisuus taipuu kertomusmuotona. Tällainen syvällinen ymmärrys tekstuaalisuudesta on harvinaista esikoisen kohdalla.

SYVÄLLINEN ei kuitenkaan tarkoita vaikeaa. Päinvastoin romaani on ilmava ja helppolukuinen.”

Juuri ennen tämän kirjan lukemista luin Siri Hustvedtin Haamukirjoituksia, jossa hän kirjoittaa kirjailijapuolisona Paul Austerin kuolemasta. Sanni Isometsän kirja on parempi, kypsempi, ehjempi. Ennen kaikkea kunnianhimoisempi ja kirjallisempi.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 5 out of 5]

”Unohtaminen alkaa samaan aikaan kuin tajuaminen; ensin ei kykene käsittämään, että toinen on poissa, ja kun tajuaa, on katoaminen jo alkanut.”

[Riia-Maria Kyllönen · Rating 5 out of 5]

En kestä, miten riipaiseva ja koskettava, kuulas ja kaihoisa Sanni Isometsän esikoinen onkaan. Romaani käsittelee äärimmäisen raskaita teemoja ja tunteita uskomattoman kevyesti. Muistamisesta ja menettämisestä Isometsä osaa kirjoittaa ihailtavan arvokkaasti, kunnioituksella.

Pidin erityisesti kertojaratkaisuista: teoksessa minä- ja kaikkitietävän kertojan välillä vaihteleminen kerrostaa merkityksiä hienosti. Musertavan surun sävyttämien hetkien keskellä sitä on samaan aikaan upottavan sisällä omassa elämässään mutta kuitenkin niin ulkopuolisena. Pakahduin, unohdin lukiessa hengittää. Onneksi Isometsän proosa hengitti puolestani.

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Kirja käsittelee ihmeellisen helpon oloisesti elämää, katoamista ja kuolemaa suoraan, muistojen kautta ja jotenkin luontevasti liikkuu arkisten tilanteiden ja ajattoman pohdinnan välillä. Kysyy ja jättää tilaa, todella hieno.

[Veera Isometsä · Rating 5 out of 5]

"Maisemiin kasvetaan, niihin juurrutaan eikä niistä irrota silloinkaan, kun lähdetään"

Luin tämän kirjan kannesta kanteen lähes yhdeltä istumalta siinä keltaisessa puutalossa, jonka pihalla on punamullalla maalattu navetta ja vanha, pahkainen koivu. Kirjailijan mummola, isäni koti ja minun lapsuudenkotini. Tarinoiden yhteenkietoutuminen toi luonnollisesti oman henkilökohtaisen lisämausteensa jo valmiiksi moniulotteiseen ja voimakkaaseen teokseen.

Kirjassa käsitellään menetyksen ja katoamisen lisäksi tietyllä tavalla koti-ikävää, juurettomuutta ja itsensä sekä merkityksen löytämistä, ja jokainen löytää varmaan näiltä sivuilta jotain omaan elämään kytkeytyvää.

Ensimmäisen kerran luin Katoamiskertomuksen vanhempieni kirjahyllystä; siitä tuli kuitenkin kirja, jonka haluan hankkia myös omaan kokoelmaani.

[Liisaheilireetta · Rating 5 out of 5]

Kiitos kirjallisuus

[Mikko Manka · Rating 5 out of 5]

Upea, taiten kirjoitettu teos kuolemasta ja elämästä.

[Maija Kivimaa · Rating 5 out of 5]

Tämä on todella hieno kirja. Luin yhdeltä istumalta. Jotain samaa kokeneena kirja meni todella tunteisiin.

[ncuwu · Rating 5 out of 5]

💛 mainos/arvostelukappale saatu kustantamo s&s 💛

upeasti kirjoitettu, raastava tarina. osui todella syvälle, sanoista huokui suunnaton suru. mielen päälle jäi erityisesti se, kun kirjassa pohdittiin muun maailman eteenpäin liikkumista, kun itse on jumissa hirveässä tilanteessa.

[Kaisa · Rating 5 out of 5]

Jotenkin hämmentävän rehellisesti, kuitenkin kevyesti ja soljuvasti kirjoitettu kirja suurista suruista, lähipiirin reaktioista, ja miten menetys ei poista kaikkea, oikeastaan mitään, hyvää tai pahaa. Auttoi ymmärtämään vastaavan kokenutta jollain syvemmällä tasolla, luulen.

[Maria · Rating 5 out of 5]

Upea kuvaelma surusta ja menetyksestä, mutta myös siitä, miten elämä jatkuu tragediasta huolimatta. Niin koskettava, että lukemisesta joutui pitämään taukoja. Silti niin mukaansatempaava, että ahmin teoksen nopeasti. Teki vaikutuksen ja tulen tähän varmasti myös uudestaan palaamaan, joten onneksi ostin omaksi.

[Johannes Jalava · Rating 5 out of 5]

Koskettava ja kaunis teos, joka pitää lukijansa otteessaan kuljettaen läpi surusta, menetyksestä, unohtamisesta ja muistamisesta kertovien maisemien. Kieli on tarkkaa, hiottua, ilmavaa ja harkitusti muotoiltua. Se ei silti tunnu pakoteltu tai liian harkitulta.

Sanni Isometsä kuuluu ehdottomasti Suomen lupaavimpiin uusiin kirjailijoihin.

[Riitta · Rating 5 out of 5]

Isometsän juuret ovat pohjoisessa ja lappilainen mielenmaisema puskee tekstiin, vaikka hän on varsinaissuomalainen. Proosassa häntä kiehtovat suuret tunteet, rakkaus ja kuolema, vaietut aiheet sekä perhesuhteet. Nämä eivät ole pieniä aiheita esikoisromaanille — monelta kirjailijalta menee vuosikymmen ennen kuin uskaltaa suoraan näihin. Se kertoo joko rohkeudesta tai siitä, että aihe on ollut välttämätön kirjoittaa.

Katoamiskertomus asettuu siihen suomalaisen proosan perinteeseen, jossa hiljaisuudella on enemmän painoa kuin sanoilla — Eeva Kilpi, Märta Tikkanen, osin myös Tove Jansson. Perhe kriisissä, kommunikaation katkeaminen, ruumiin haurauden kohtaaminen. Teos on esikoisromaani rakkaudesta, menetyksestä ja siitä, miten suru muuttaa kaiken. Se kuulostaa kustantajan tiivistelmältä, mutta kuvaa silti jotain olennaista: suru ei ole tapahtuma vaan muutos,jonka jälkeen sama henkilö on fyysisesti paikalla mutta sisäisesti eri ihminen.

Teos on ilmestynyt vasta huhtikuussa 2026. Isometsä on onnistunut välttämään genre-surunkirjan sudenkuopat: sentimentaalisuuden, epäaidon toivon ja rakenteellisen löysyyden. Ja teos pitää lupauksensa — intiimiys ilman itsesäälintä, surutyö ilman terapiaretoriikkaa — tekee siitä merkittävän esikoiskirjan.
"Kuolema on elintärkeä" tiivistää teoksen paradoksin paremmin kuin mikään kustantajan takakannen teksti.

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja surullinen kirja menetyksestä ja muistamisesta. Tekstin fragmentaarinen, ajelehtivainen rakenne kannattelee kertomusta sujuvasti. Pidin kirjan lopusta erityisesti.

Ei ihan viiden tähden kirja, muttei ollut kaukana siitä. Vaikea sanoa miksi. Kannattaa ehdottomasti ottaa tämä luentaan, tässä on jotain uutta ja mieleenpainuvaa kotimaiselle kirjallisuuskentälle.

[Asta Piispanen · Rating 5 out of 5]

Kaunis, hieno, koskettava kertomus kuolemasta ja sen ympäriltä.

[Minttumaaria · Rating 5 out of 5]

Luihin ja ytimiin osuva kertomus elämän sattumanvaraisuudesta. Teksti on käsittämättömän hienoa ja tarkkanäköistä. Vaikka aihe on kirjailijalle omakohtainen, tekstissä ei ole hitustakaan napanöyhtää. Vain syvällistä yritystä sanoittaa menetystä ja siitä selviämistä, ja ennen kaikkea alleviivata elämän haurautta ja ihmeellisyyttä. Sitä kaikkea mitä pidämme itsestäänselvyytenä, kunnes se ei enää ole. Toivon kirjalle palkintoja ja paljon lukijoita.

[Irina Johansson · Rating 5 out of 5]

Koskettava. ♡ Tunnistin itseni.

[Ville Verkkapuro]

A very sad, real and sharp, yet freely flowing memoir of some parallel sadnesses that share the same depth – they're both bottomless. In that Mariana trench I found something I've experienced and feared: lost a close love one too soon, at a very young age, both for me and him. And then, truly falling for someone you can experience spending the rest of your days with and thinking, on and on, of how the heart can stop and for that something special and reliable being suddenly reduced to a sack of skin and a bag of bones. So very sad, yet with a hopeful and soft touch. I really liked the tone of voice and hope to hear about the next chapter and hope all the best.

[Jari Hirvensalo · Rating 5 out of 5]

Surullinen ja kaunis kertomus menetyksestä.

[Aino · Rating 5 out of 5]

4,5.

[Heidi]

Todella taitavasti kirjoitettu.

[Anniina · Rating 4 out of 5]

”Kirjoitan, jotta asiat hetken pysyisivät paikoillaan. Kirjoitan vaikka tiedän, että en voi tehdä ketään eläväksi. Joskus kuvittelen, että kirjoittamalla muistaisin paremmin. Nyt tajuan, että on kyettävä myös unohtamaan.”
Paljas, vähäeleinen ja pysäyttävä kirja puolison yhtäkkisestä kuolemasta ja isän menetyksestä. ”Joskus on helpompi muistaa toisessa persoonassa, kuin kaikki olisi tapahtunut jollekin toiselle.” On kuin päähenkilö (kirjailija) katselisi ulkopuolelta kaikkea, siltä se ehkä on tuntunutkin. Yksityiskohtia kerrotaan minimaalisesti, tunteet vyöryvät sanomattakin rivien välistä.
Erityisesti alku ja loppu ovat upeita, vaikuttavia. Niin vähällä sanotaan niin paljon.

[Alice L · Rating 1 out of 5]

Itseään toistava alusta loppuun. Samat kielikuvat toistuu uudelleen ja uudelleen. Kirja on kirjoittajalleen ollut varmasti eräänlainen asioiden loppuun saattaminen, jota välttämättä kaiken kansan ei olisi tarpeen tietää.

[viivi h · Rating 5 out of 5]

Huhhhhhh. Mietin tovin neljän ja viiden tähden välillä, toisinaan putosin imusta, mutta tässä on sellaista lauseiden käyttöä että ei oo hetkeen nähty. Alun rakastumisen kuvaukset iski sellasiin osiin mussa joiden en tienny olevan......niin herkkiä

[Jukka Isometsä · Rating 5 out of 5]

Koskettava tarina ja hieno, helppolukuinen kerronta.