Pölyn historia

by Veera Antsalo

"Pölyn hallintaan ei ole olemassa mitään pysyvää ratkaisua", todetaan Veera Antsalon toisessa runoteoksessa. Maailma rakentuu savesta, lumpuista, hiekasta, heinästä, öljystä, asfaltista, tiilistä ynnä muista materiaaleista. Se yrittää muotoutua yhä uudelleen mutta pysyy hädin tuskin koossa.

Myllerryksen keskellä lumpunkerääjä nousee sijoiltaan öisessä Pariisissa ja poimii maasta kengän. Hän astuu siihen ja aloittaa matkan, jonka ainoa tarkoitus on kerätä asioita talteen. Kerääjä kulkee läpi rautakauden ja hevosten maan, kohtaa John Waynen, löytää autotallista alalajin olkaluun ja mätkähtää viiden haikaran nokasta heinäsuovaan. Antsalon kertovissa runoissa otetaan kantaa materiaalien hajoavuuteen. Niissä skeitataan pölymyrskyjen keskellä ja historiakin joutuu tuuleen.

Genres: Poetry

80 pages, Hardcover

First published March 9, 2015

About the author

on syntynyt Helsingissä 1975. Ennen kirjailijanuraansa hän on opiskellut humanistisia aineita Helsingin yliopistossa ja työskennellyt mm. siivoojana ja lipunmyyjänä.

2012 ilmestynyt esikoisteos, proosarunokokoelma Sähkökatkoksen aikaan oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tanssivan karhun saajaksi. Toinen teos Pölyn historia (2015) oli Toisinkoinen-ehdokkaana. Runoelma Imago ilmestyi 2018.

Antsalon runouden ja proosan välimaastoon sijoittuville teoksille on ominaista jaettujen kulttuuristen kuvastojen hajottaminen osiin ja mosaiikkimainen yhdistely, anekdootit, henkilöhahmot, fantasia ja surrealismi.

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä!

Pölyn historia on proosarunoutta, jossa sukelletaan saviseen maailmaan. "Siinä maailmassa kaikki oli rakennettu savesta: pilvenpiirtäjät, henkilöautot, sähköpylväät, flora ja fauna. Tietenkin myös museot eohippusineen ja hippidioineen, tietoliikenne ja höyry. Höyry halusi olla höyryä, mutta oli savea." Tämä savimaailman kuvaus iskee ja kiehtoo. "Ja esineet liikkuivat kuin taikuuden voimalla. Jos ja kun niitä oli. Taikuutta takuulla oli."

Enää ei kuitenkaan olla savimaailmassa. Maailmaan ilmaantuu lumpunkerääjä, joka livahtaa kuin neulansilmästä paperimaailmaan ("joka oli sellainen, jollaiseksi se kuvaillaan"). Paperimaailmasta siirrytään hämärin tavoin asfalttimaailmaan ja sieltä öljymaailmaan, kankaiden maailmaan ja rautakauteen. Antsalo tunnustelee erilaisten ainesten materiaalisuutta.

Antsalolla on oma hilpeytensä. Hevosten maailmassa kerrotaan, miten "Vuonna 1768 hevoset keksivät sirkuksen, koska ne eivät halunneet laukata suoraan eteenpäin." Näinhän se sirkuksen keksiminen varmasti menikin! Pölyn historia taipuu myös teollistumisen kritiikiksi ja lopulta uppoaa pölyyn, jota sataa avaruudestakin meidän päällemme tonneittain joka päivä.

Pidän Antsalon huomioista ja muotoiluista. "Heillä on aikaa niin kuin kuparia, jostain kumman syystä kuparia, vaikka myös pronssia ja rautaa voisi olla." Paikoin Pölyn historia on hivenen vaikeaselkoinen ja leijailee vähän sekaviin suuntiin, mutta joku riittävän kantava lanka tämän kaiken läpi sittenkin kulkee.

Tässä soi pölyn tunnussävelmä: tuuli ei ole koskaan näkymätön, se puhaltaa lävitseni sulkasatoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä, joita huvittaa lentää kunnes sopiva historia sattuu kohdalle. En minä ole kukaan pysäyttämään niitä, se tunne, vaikka en tiedä kenen tunne se on.

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Aivan ihastuttava proosarunokokoelma, jonka punainen lanka on maailmojen ja historian erityisyys, sen eri langat ja ilmenemismuodot. Pientä huumorin pilkettäkin aistin. Lukeminen oli nautinto!

[Elina Suikanen · Rating 5 out of 5]

Huikaisevaa ja aivot nyrjäyttävää tekstiä. "Peilistä heitä näykkivät suomujen peittämät olennot: esi-isät ovat tavattavissa." Tämä mielikuva ei ikinä poistu päästäni 😀