Pitkän linjan kansanedustaja, ministerinäkin toiminut Osmo Soininvaara palasi eduskuntaan vuonna 2011 neljän vuoden tauon jälkeen. Politiikan teko kiinnosti yhä: työsarkaa toden totta riitti.
Yllätys oli suuri. Mitä ihmettä neljässä vuodessa oli tapahtunut, että eduskunta- ja hallitustyöskentelystä oli tullut lähes mahdotonta?
Toki merkkejä päätöksenteon vaikeutumisesta oli näkynyt jo pitkään, esimerkkinä SATA-komitea, joka yritti pitkään ja perusteellisesti järjestää suomalaista sosiaaliturvaa. Viime metreillä sen päätökset vesitettiin täysin.
Nyt tilanne on vielä huonompi. Vaalien jälkeen maahan muodostettiin historiallisen kehno hallitus, jota kukaan ei halunnut ja jolta puuttui yhteinen tahto ja suunta. Sen keskeiset uudistukset menivät tahdottomaksi rämpimiseksi. Eikä oppositio pärjää yhtään paremmin, vaikka se on yksi toimivan parlamentin elinehdoista. Eduskuntatyö on vähä vähältä muuttunut pinnalliseksi ja nopeita julkisuusvoittoja etsiväksi. Argumentoivaa keskustelua ei arvosteta tai haluta, sen sijalle on noussut lainopillinen saivartelu.
Tätä ei politiikan pidä olla.
Jäähyväiset eduskunnalle on Osmo Soininvaaraan syvällinen ja suorapuheinen analyysi nyky-Suomen parlamentin työskentelystä. Miksi päätöksiä ei saada aikaan, mitkä puolueet ja ketkä henkilöt edustavat osaltaan nykyistä, kestämätöntä tilannetta? Miksi nyt on aika sanoa jäähyväiset? Ja ennen kaikkea: miten suomalainen parlamentarismi voitaisiin pelastaa?
Osmo Soininvaaran tuorein teos kannattaa lukea nopeasti, koska sen tarjoama tieto on hyvää, mutta vanhenee nopeasti. Allekirjoitan Soininvaaran useimmat näkemykset ja pidän häntä yhtenä parhaimmista poliitikoistamme. Valitettavasti hän jätti eduskunnan, mutta onneksi hän jatkaa kunnallispolitiikassa. Teos ottaa kantaa moniin politiikkamme peruskysymyksiin. Kannattaa siis lukea, jos politiikka kiinnostaa. Soininvaaran oma puoluekanta ei tule häiritsevästi esiin, vaikka vihreisiin kohdistuva kritiiki on luonnollisesti vähäisempää kuin muiden puolueiden kritiikki.
Soininvaara jatkaa tyylilleen uskollisesti järkiperäistä politiikkaa ja kertoo avoimesti mitä hänen Suomen historian huonoimmaksi arvioimansa hallituksen kulisseissa tapahtui - ja mikä suomalaisessa politiikassa vaatisi korjaamista. Tätä miestä kannattaisi kuunnella yli puoluerajojen.
Kirjan julkaisusta on jo kulunut aikaa, joten kirja ei enää toiminut nykyhetken kuvauksena ja se piti pitää mielessä kirjaa lukiessa. Kirja antoi kuitenkin paljon ajatuksia minunkin kaltaiselle lukijalle, joka seuraa kotimaan päätöksentekoa suunnilleen keskivertoäänestäjän tasolla. Toki lukukokemus olisi varmaan ollut vielä antoisampi lukijalle, joka on vielä syvemmin perehtynyt kotimaan politiikkaan.
Rehellinen ja kriittinen pohdiskelu kansanedustajan työstä, julkisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista. Soininvaara sortuu vain harvoin liialliseen hiustenhalkomiseen; valtaosin teksti sujuvaa ja analyyttistä.
Hyvä ja mielenkiintoinen kirja, joka parani loppua mentäessä, sisältäen myös ratkaisu- ja kehitysehdotuksia poliittisen päätöksentekojärjestelmämme kehittämiseen.
Kansanedustajatyöhön vihkiytymättömälle avautuu mielenkiintoinen näkökulma, lukiessa Osmo Soinivaaran pohdiskelevaa ajattelua nykytoimintamallin hyvistä ja erityisesti huonoista toimintatavoista.
"Varman päälle pelaaminen ja virheiden välttely on huono tiedotusstrategia."
"Hiotut ympäripyöreydet ovat huonoa viestintää, joka valuu kuin vesi hanhen selästä."
"...ihniset eivät niinkään tärkeänä sitä, että olemme samaa mieltä heidän kanssaan ja ajamme juuri heidän asioitaan. Tärkeintä heille on, että he voivat luottaa siihen, että olemme toimissamme vilpittömiä. Minä ainakin luotan enemmän ihmiseen, joka sanoo suoraan, että on eri mieltä kanssani, kuin ihmiseen, joka vaikenee erimielisyyksistä."
"Optimaalisessa demokratiassa eduskunta päättäisi suurista asioista ja hallitus ja virkamiehet pienistä, mutta nyt on päinvastoin."
"Asioiden korjaamisen ensimmäinen edellytys on, että ymmärretään jonkin olevan vialla."
"Kunnon debatti karsii hyvät akanoista."
"...suositan älyllisen rehellisyyden kunnioitusta ja rohkeutta pitää ola mielipiteensä."