Urbaaneja legendoja ja ikivanhoja perinnetarinoita.
Suomessa on paikkoja, joista on kerrottu outoja tarinoita niin kauan kuin ihmiset ovat kulkeneet niiden ohi. Kertomuksia katoavista kulkijoista, öisistä valoista ja paikoista, joissa ei tee mieli pysähtyä liian pitkäksi aikaa.
Maria Vakkurin Ämmänhauta sisältää neljätoista outoa ja jännittävää kertomusta suomalaisista paikoista, joihin on vuosien ja vuosikymmenten ajan liitetty selittämättömiä ilmiöitä. Ihmisten kokemuksiin ja paikalliseen perinteeseen pohjautuvat tarinat muotoutuvat kirjassa fiktioksi, jossa todellinen ja tuntematon kietoutuvat toisiinsa.
Ämmänhaudan tarinoissa liftarit katoavat kesken kyydin, metsissä liikkuu kasvottomia hahmoja ja vanhat hautapaikat tuntuvat muistavan enemmän kuin niiden pitäisi. Teos muistuttaa, miksi oudot tarinat jäävät elämään, kulkevat ihmiseltä toiselle ja palaavat mieleen vielä pitkään lukemisen jälkeen.
Kerrankin tarinoita, joita en uskaltanut lukea illan hämärässä. (Lue siinä sitten kauhutarinaa mökkiä kiertävistä askelista ja märistä jalanjäljistä sängyn vieressä, kun ulkoseinän takaa kuuluu vaimeita kolahduksia ja keittiössä leipäpussi liikkuu rapisten itsestään. Ja miksi, voi miksi selkäni takana olevassa ikkunassa olivat verhot auki? Toivottavasti kukaan kutsumaton vieras ei seissyt takaterassilla ja tuijottanut...)
Tavallisesti kauhukirjallisuus ei kauhistuta, mutta tällainen vähäeleinen, lähelle tuleva kauhu meni ihon alle. Mutta kirjoitusvirheet vähentävän yhden tähden minullakin. Enkä tarkoita vain lyöntivirheitä (joita niitäkin oli muutamia), vaan esim.: • "Kuljettuaan suunnilleen kymmenen metriäKymmenisen (sic) metriä kuljettuaan veljekset saapuivat..." (s. 152), • "Ihan kuin joki olis... kiljaissut." (joku) (s. 152) ja • "Portaat olivat sammaloituneet ja peittivät nyt lähes kokonaan harmaat kiviset askelmat." (että mitä että?) (s. 180)
Nopealukuinen kirja erilaisista yliluonnollisista tarinoista ympäri Suomea. Tarinat on kerrottu fiktiivisten hahmojen kautta, ja lopussa on aina pohdintaa kertomusten todenperäisyydestä. Osa paikoista oli ennestään itselle tuttuja, osa taas aivan uusia. Kaiken kaikkiaan oikein toimiva kokoelma.