Suomen pitkäaikaisimman tubettajan poikkeuksellinen elämäntarina.
Niilo22 eli Mikael Kosola on ilmiö, jota ei voi verrata kehenkään muuhun. Suomalaisen Youtuben pioneeri on kerännyt yli 100 000 seuraajaa, mutta hänen arkensa on kaikkea muuta kuin tavallista julkkiselämää.
Vaikea oppimishäiriö keskeytti Mikaelin koulutien, työt jäivät vähiin ja arki pyöri pitkään äidin ja kuvaamisen ympärillä. “Kamera on ollut välillä ainoa ystäväni”, hän on todennut. Sosiaalinen ahdistus ja ihmiskammo ovat pitäneet hänet etäällä muista.
Kauko Röyhkä tavoittaa Niilo22:n oman äänen, rehellisyyden ja erikoislaatuisen huumorin tavalla, joka tekee kirjasta koskettavan ja yllättävän kasvutarinan.
Kun ensikertaa kuulin että Kauko Röyhkä kirjoittaa Niilosta kirjan, mielessäni oli vain yksi ajatus: Kauko on mahdottoman paikan edessä. Kaikki pitkäaikaiset Niilon fanit tietävät, että vastausten saaminen Niilosta ulos on kuin yrittäisi ottaa selvää fanipyöräilyn aikataulusta. Mahdotonta. Moni on yrittänyt haastatella Niiloa, ja kerta toisensa jälkeen jokainen yritys on epäonnistunut surkeasti.
Pelkäsin, että kirja olisi tylsä ja vääjäämättä epäonnistuva yritys tehdä tavallista tubettajaelämäkertaa, jossa olisi kerrottuna samat jutut kuin mitä fanit ovat kuulleet jo tuhat kertaa. Suurin odotukseni oli, että kirjaan saataisiin uutta tietoa mahdollisten Niilon lähipiirin haastattelujen perusteella, mutta muutoin suurimmat odotukset kirjaa kohti olivat sisustuselementtinä (sysirumasta kannesta huolimatta).
Onneksi Kauko Röyhkä oli ymmärtänyt kuinka tämä kirja pitää tehdä. Kauko on haastatellut Niiloa, ja litteroinnut Niilon puheet haastattelutilanteissa korkeintaan muutaman sivun pituisiksi luvuiksi. Lopputulos on silkkaa tekstimuotoista niilovideota. Kuvaillessaan kotikaupunkiaan Lempäälää, Niilo mainitsee Lidlin, josta hän ajautuu puhumaan Lidlin "King Kong" -energiajuomasta, josta luonnollisesti päästään kertomaan kuinka King Kong taistelee Godzillaa vastaan.
Mielenkiintoisimmillaan kirja on alkupäässä, johon on sijoitettu useita lukuja, joissa Niilo kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kirjan ehdottomasti hauskin lause oli, kun täysin asiasta irrallaan ja ilman kontekstia Niilo kertoo, että "yksi muppet-show jakso jäi näkemättä, kun leikin suolalla." Kirjan loppupuolella Niilon jutut alkavat käymään välillä vähän pitkäveteisemmiksi: kovimmallekin niilofanille tekee tiukkaa kun mestari luettelee aukeamatolkulla elokuvien ja niissä esiintyneiden näyttelijöiden nimiä vähän sinnepäin muistettuna. Luonnollisesti Niilon jutuissa on myös paljon toistoa. Niilo kertoo samat jutut useissa eri luvuissa, ja usein myös samat jutut moneen kertaan saman luvun sisällä. Kirja on todellakin juuri sellainen kuin tubettaja itse!
Niilon jutut menevät hauskasti välillä myös metailun puolelle, kun Niilo heittelee ideoita kirjan sisältöön ja äänikirjan lukijaan liittyen. Kirjan lopussa on hauska luku, joka poikkeuksellisesti ei ole pelkkää litteroitua Niilon puhetta, vaan kirjoitettu kuvaus yhdestä haastattelukerrasta, kun Kauko yrittää tuskastuneena saada Niilosta ulos mitä tahansa "normaalia" vastausta, ja Niilo ohittaa kysymyksen toisensa perään paasaamalla milloin mistäkin elokuvasta tai taksimatkasta.
Haastatteluvastausten (tai oikeastaan haastattelupaasausten) litteroinneista koostuvien lukujen väliin on laitettu eri mittaisia litterointeja suoraan Niilon videoista, yksittäisistä luikautuksista parin sivun mittaisiin pätkiin asti. Nämä litteroinnit on valittu hämmästyttävän monipuolisesti Niilon laajasta tuotannosta. Mukana on ilmiselvien klassikoiden lisäksi myös pitkäaikaiselle fanille ennaltatuntemattomia, mutta hulvattomia, pätkiä.
Näistä videolitteroinneista paljastuu myös parhaiten se ikävä tosiasia, että kirja on selvästi viimeistelty vähän kiireellä. Videolitterointien alle on alkuun kirjoitettu aina videon nimen lisäksi myös latauspäivämäärä, katselukerrat, sekä tilaajamäärä. Tilaajamääräksi on jokaiselle videolle merkattu sama numero, Niilon nykyinen tilaajamäärä. Luulisin että kirjoittajalla on ollut alkuun harhaluulo, että videon kohdalla näkyvä tilaajamäärä on videon lataushetkeltä. Tämä on ilmeisesti huomattu ennenpitkää, sillä jossain ennen puolta väliä tilaajamäärätieto poistuu kokonaan videolitterointien yhteydestä. Ennen kirjan loppua videolitterointien yhteydestä putoaa kyydistä myös kaikki muut tiedot: videon nimi, latauspäivämäärä ja katselukerrat. Kuvittelisi, että nämä olisi yhdenmukaistettu editointivaiheessa. Myös kirjan varsinaisen sisällön, eli haastattelulitterointien laatu ja johdonmukaisuus tippuu selkeästi loppua kohti. On helppo uskoa, että tietyssä pisteessä on vaan haluttu saada kirja tehtyä loppuun, ja laskettu rimaa.
Kaikesta huolimatta kirja ylitti odotukset kirkkaasti, vannoutunut Niilo-fani ei olisi voinut toivoa parempaa kirjaa. Ainut oikea arvosana tälle teokselle on: "10/5, jos minulta kysytään. 5/5, jos totta puhutaan."
Minua kiinnostaa myös todella kovasti päästä kuulemaan Niiloon vihkiytymättömien lukioiden ajatuksia kirjasta!
Kirja on samanlaista paasausta kuin Niilon videotkin. Toisinaan Niilo pudottaa raffejakin juttuja kavereiden kuolemista täysin puun takaa, kuin nämä olisivat arkisia ja pieniä asioita. Punaista lankaa kirjalla ei ole, sillä ajallisesti pompitaan ees sun taas lapsuuden, nuoruuden, armeijan ja aikuisuuden välillä. Kauko Röyhkä jopa litteroi keskusteluaan Niilon kanssa kirjan loppupuolella, jossa yrittää saada Niiloa kertomaan elämästään edes jotain henkilökohtaista. Röyhkä luovuttaa keskusteluissa nopeasti, koska Niilolle henkilökohtaiset asiat tarkoittavat lähinnä kertomuksia siitä, miten hän on vienyt lahjoituksena saatuja sarjakuvalehtiä kierrätykseen ja miten äiti on "ihan mukava". Mielenkiintoista olisi saada Niilosta joskus jotain oikeasti henkilökohtaista irti, mutta lienee mahdoton ajatus. Kyllähän kirja välillä nauratti tuttujen lukuvirhesitaattien ja filosofi22-kommenttien kanssa. Jos et ole kuitenkaan Niilofani tai tiedä hänestä tehtyjä meemejä, kirja on taatusti alusta loppuun päämäärätöntä sekoilua. Miten tämä nyt sitten arvioisi? Annetaan luikauksella viis kautta viis. Prööt.
Sekava kokonaisuus. Niilon tajunnanvirtaa ilman minkäänlaista jäsentelyä. Puuduttavaa luettavaa kun samat asiat kerrotaan moneen kertaan. Kolmasosa kirjasta on litterointia niilon videoista. Lukujen nimet ja litteroinnit harvemmin liittyvät luvussa käsiteltyihin asioihin. Litterointeihin on merkitty tilaajamääräksi niilon nykyinen tilaajamäärä. Röyhkä ei ehkä ymmärrä, että videoissa näkyvä tilaajamäärä ei ole videon latausajankohdalta. Väliin on sujahtanut litterointi fanikanavan lataamasta videoklipistä ja kyseisen kanavan tilaajamäärä.
Kirja asiavirheistä ja sekavuudesta huolimatta tarjosi uutta tietoa niilosta. Hänen oikea sierain on heikompi kuin vasen ja hän on lukenut raamatun. Totuus voi kuitenkin olla mitä tahansa. Olisin halunnut tietää lisää varsinkin siitä, miksi mies, joka ei omien sanojensa mukaan tarvitse lukemista mihinkään, on lukenut raamatun. Röyhkää ei ole kiinnostanut paneutua yksityiskohtiin tai haastaa niilon sanomisia, ja kirja on täynnä väitteitä, jotka niilon videoiden perusteella eivät pidä paikkaansa.
Niilosta voisi saada hyvänkin kirjan, jos kirjailija ennen projektiin lähtemistä edes tietäisi minkälaisesta hahmosta on kyse. Nyt kirjaa lukiessa ei voi tietää mikä on niilon ja mikä Röyhkän satuilua.
"Lepakot on viisaita ja nopeita, vaikka ne nukkuu pää alaspäin." 2/5.5
Olihan tämä kirjana aivan todella rasittavaa luettavaa. Niilon päätöntä ajatuksenvirtaa missä hypitään lapsuusmuistoista leffoihin mitä katseltu ja siihen vielä pelatut pelit ynnä kahvinkeitto. Lukujen välissä pätkiä Niilon videoista purettuna paperille. Niiden perässä yleensä muutama kommentti kyseisten videoiden kommenttikentistä.
Röyhkä selkeästi tehnyt sen mitä tehtävissä on. Loppupuolella vaihdetaan parissa kappaleessa kertojaa ja kuvaillaan haastattelutilannetta kirjailijan työhuoneella. Röyhkä yrittää kalastella Niilosta edes jotain syvempää henkilökohtaisuutta tai analyysiä. Käy selväksi, että Nipa tulee pysyttelemään konkreettisissa kuvauksissa ja luetteloinnissa. Suurin piirtein tällaisen kuvan näistä sessioista olin päässäni kuvitellut.
Ongelmahan ei sinänsä ole kirjailijassa eikä Niilossa vaan siinä, että Otava on päättänyt saada markkinoille myyvän kirjan pinnalla olevasta ilmiöstä nopeasti ja kustannustehokkaasti. Tämähän ei toki ole mikään uusi juttu kirjallisuudessa. Tuntuu olevan yleisin kirjallisuuden muoto tänä päivänä.
Näin pidempiaikaisena Niilon seuraajana uskaltaisin väittää, että tästä ilmiöstä voisi saada oikeasti mielenkiintoisen syvemmälle menevän kirjan. Teksti täytyisi vain etsiä sieltä Niilon tuotannon uumenista analysoimalla ja yhdistelemällä asioita. Hullun hommaahan siihen vyyhtiin lähteminen olisi kylmiltään, mutta kyllähän näitä intohimoisia seuraajia Nipalta löytyy. Siitä sitten vaan rahoitus kuntoon ja asiantuntijat koolle? Taisi muuten kirjan mielenkiintoisinta antia olla aivan viimeinen kappale, jossa "pitkäaikainen Niilo-fani" esittää huomioitaan.
Arvio lukukokemuksesta 2,5/5. Jos arvioisin kirjaa Niilon mielenmaiseman kuvaajana, antaisin 5/5.
Itselleni on vaikea ymmärtää, mikä sai Röyhkän tai kustannusyhtiön julkaisemaan tällaisen kirjan. Röyhkä selvästi yritti kovasti, mutta haastatteluista ei saatu eheitä, loogisia lukuja kirjaan.
Kirjasta tulee tunne, että se on haluttu ulos mahdollisimman nopeasti, jotta myyntitulot saadaan tilitettyä. Niilosta voitaisiin varmasti saada myös hyvä kirja aikaan, jos vain aikaa tekemiseen varattaisiin kunnolla.
Kauko Röyhkä on totta tosiaan tavoittanut suomituben legendan äänen ja olemuksen, mikä tekee kirjasta samaan aikaan aika raskaan mutta myös viihdyttävän ja hellyyttävän. Asiasisältö on tarkoituksellisesti aika poukkoilevaa, joskin Röyhkä on isossa kuvassa onnistunut jäsentämään sisältöä suhteellisen loogisesti. Legendaarisia luikautuksia ja haastatteluista litteroitua elämäkerrallista kamaa samoissa kansissa, ihan jees ja justiinsa sitä, mitä oletinkin.
Niilo22 on minulle 5/5, kirjalle annan kuitenkin vain 1/5. Kokonaisarvosana on siis 3/5.
Odotin kirjalta perehtymistä itse niilo22-ilmiöön: mistä siinä on kyse, miten se syntyi ja miksi niilosta tuli ilmiö. Sen sijaan tarjolla on lähinnä niilon litteroitua tarinointia, vieläpä melko sekavassa järjestyksessä. Pitkän linjan niilofanille kuitenkin löytyy jonkin verran uutta tietoa, etenkin lapsuudesta ja työhistoriasta, mutta samoja tarinoita ja yksityiskohtia toistetaan turhan paljon.
Lisäksi kirjassa on useita asiavirheitä ja monet kiinnostavimmista tarinoista jäävät harmillisen pintapuolisiksi. Aihe olisi tarjonnut aineksia paljon parempaan henkilökuvaan.
Ei tästä mitään tuu, mut kyllä tästä jotain tulee. Punaista lankaa ja kronologista kerrontaa tässä ei ole, mut Niilon näköinen kirja kuitenkin. Alussa toki lapsuudesta ja ekojen videoiden teosta enemmän. Läheisten ja ystävien haastattelut varmasti ois tuonut näkökulmaa enemmän. Paikoin hieman liikaa toistoa ja samat asiat moneen kertaan. Legendaarisia luikauksia kirjaan onkin saatu heti alusta alkaen😂. Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Niilon puolesta iloinen että on saanut oman kirjan, vaikuttaa varsin sympaattiselta ja mukavalta henkilöltä. Mutta harmi vaan ettei kirja oikein uponnut vaikka joitakin videoita on tullut katsottua montakin kertaa putkeen. Enemmän henkilökuvan avaamista olisi kaivannut ja vähemmän videoilla sanottujen asioiden toistoa. Muutenkin samoja asioita toistettiin useita kertoja, ikään kuin lukija/kuuntelija olisi unohtanut mitä 5 minuuttia sitten tapahtui.
Niilon näköinen kirja kaikkine virheineen, kehän kiertelyn ja paasauksineen. Mitään syvällistä tai uusia paljastuksia on turha odottaa. Kirja etenee johdonmukaisesti lapsuudesta kohti videoiden tekoa, kunnes kirjailija ei saakkaan Niilosta enää mitään irti. Niilon letkautuksia on sitten lisätty kappaleiden loppuun täytteeksi. Semmonen 3/5 ihan kelpo lukukokemus.
Kirja oli sangen positiivinen yllätys! Kauko Röyhkälle iso hatunnosto siitä, että oli saanut näin vaikeasta haastateltavasta rakennettua näin toimivan kokonaisuuden. Kronologinen eteneminen kuopattiin varmasti jo ihan alkumetreillä, joten painopisteen siirtäminen tasaisesti viihdyttävään teokseen luikautuksineen ja kommentteineen oli nappivalinta.
Mukava lukukokemus jossa pääsi hiukan pintaa syvemmälle lempäälän parvekefilosofin elämään, asioita joita ei videoilla ole nostettu esiin. Aiheensa näköisesti, kirjan sisältö hiukan rönsyilee, katkelmat videoilta ja kommenteista väleissä toivat kivan lisämausteen.