Suomirockin statistit

by Jussi Seppänen

”Sivulavoilla tapahtuvat parhaudet!”

Suomirockin statistit kertoo tunnettujen biisien sivuhenkilöistä – heistä, joiden nimi on tuttu mutta tarina tuntematon.

Mitä sattuu J. Karjalaisen Telepatiaa-biisin mummolle, kun nuoripari nyhjää seinän takana vuokrahuoneessa? Entä millaisia temppuja harrastaa Eppujen Urheiluhullu-biisin jääkiekkoilija?

Väärinymmärretty Matias Myyrä avautuu vuosikymmenten piinasta Saku Sammakon varjossa, ja Rosvo-Roope joutuu koetukselle rakastuttuaan dominan ottein piiskaa heiluttavaan Leskeen. Miljoonasateen Rokkibändi Wounded Kneen Eikka-eno tuntee nostalgian sekaista huolta, kun nuorten miesten äänekäs bändi valtaa hänen autotallinsa.

Tarinat ovat tragikoomisia, absurdeja ja yllättäviä. Niissä tuoksuvat nuoruuden joutilaiden kesien kuumat hiekkarannat ja pussikalja. Rivien välistä kihisee elämänkokemuksen korventama nauru.

Jussi Seppänen (s. 1975) on kirjailija sekä sarjakuvakäsikirjoittamisen ja luovan kirjoittamisen opettaja. Seppäsen esikoisteos Kymmenottelu (2015) oli Runeberg-palkinnon, Vuoden urheilukirjan ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Seppäsen toinen teos Jussi Seppänen (2020) kertoo humoristisella virneellä esikoiskirjan ilmestymisestä, mutta ennen kaikkea kuolemasta.

209 pages, Hardcover

Published April 21, 2026

Reviews

[Mika]

Sitä vois joku pitää epäkunnioittavana sanoo Suomirockista kertovaa kirjaa viehättäväks. Pitäs varmaan ennemmin olla niinku olikse Remu vai Cisse, kun kysyttiin miks ne kirjottaa Hurriganesin geellä eikä niinku pitäis ceellä. "Ku se on mageempi nii!"

Mutta viehättävä tämä kirja on, ainakin siinä mielessä, jossa englannin "lovely" käännetään viehättäväksi. Ja sitäpaitsi tässä ollaan tekemisissä varsin ekspansiivinen "rockin" käsitteen kanssa, kun mukaan mahtuvat Rosvo Roopen surullinen tarina, Brita Koivunen, ja Elias Kaskinen. Mielestäni hyvä niin!

Sanotaan siis suoraan: tämä on aivan loistava... novellikokelma? short fiction? Väliäkö mikä on genre. Kirja on erinomainen. Osa kertomuksista vie minut ihan eri suuntaan, kuin olisin itse ajatellut. Esimerkiksi Onni Laukkasen (salkkusonnin) törkeä Hilman varkaus keskittyi mielenkiintoiseen ja ehkä jopa hieman onnelliseen maaltapakoon, kuinka paljon Jaakko Tepon maaseudun uusvanhapojan kanssa sympatisoisimmekaan. Ja Matti Myyrän perspektiivi — sikäli kun hänellä huonon näkönsä suhteen on sitä — on aivan riemukkaan hauska. Totta kai mukaan mahtuu myös paljon ryyppäämistä ja masennusta, Suomirockista kun nyt sitten kuitenkin puhutaan, ja näidenkin tarinoiden ja kontekstien suhteen Seppänen on melkein masentavan tarkkasilmäinen. Tuli paljon muistoja mieleen, nostalgisesti, ja toisaalta olin ihan tyytyväinen, etten ole ollut suomalaisella festarilla sitten vuoden 1990.

[Reetta Saine]

Mikä mahtava idea! Odotin ehkä enemmän revittelyä, mutta suomirockin melankolisuus ja lempeä alakulo vei usein voiton. Jeesuksen mummo oli aika huikea :D

[A]

Olipas ihastuttava, lempeästi ja tarkasti ihmiselämää katsova novellikokoelma.

[Aapo]

Innostava idea ja aika laaja valikoima laulutekstejä ei aikakausilta. Pisteet myös lennokkaasta mielikuvituksen käytöstä, sillä useammassa tarinassa realismi ei juurikaan pakottanut. Lähestymistavoissa oli mukavaa vaihtelua, vaikka nuorisonäkökulma painottuikin.

Lopulta kuitenkin novellikokoelmasta jäi kirjoitusharjoituksen maku. Melko hyvin toteutettu tehtävänanto, mutta silti jätti hieman kylmäksi.

[Laura]

Hauska idea tällä novellikokoelmalla. Osa novelleista on vahvempia kuin toiset, mutta kauniisti elämää ja ihmisiä ymmärtävät kaikki. Viihdyttävä!

Täytyy toivoa että joskus törmään Jussi Seppäseen, niin viimeinenkin novelli tulee luettua.

[Johanna Argillander]

Idea kerrassaan mainio, ja niin ovat parhaat tarinatkin. Esimerkiksi Saku Sammakot ja Matias Myyrät aivan hykerryttäviä. Hieman epätasainen.

[Lechw]

Varsin samat sanat kuin Kymmenottelusta: Idea hyvä, pari kiinnostavaa novellia, mutta kokonaisuus jää hajanaiseksi.