Elina Folkentytär Tavast on ylhäistä ja huomattavaa sukua, ainakin jos hänen isänsä kerskailuihin on luottamista. Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus kuitenkin hajoavat taivaan tuuliin. Elina joutuu rutiköyhänä kiertämään isänsä kanssa Suomen keskiaikaisesta kaupungista toiseen armopalaa etsien ruton ja nälän kauheudet kintereillään. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka sukuperä on yhtä hämärä kuin hänen omansa, mutta voimavarat ja mahdollisuudet monin verroin suuremmat. Syntyy kuutamonvaalean Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin myrskyinen rakkaustarina.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Eipä ehtinyt kauaa hyllyssä odotella tämä synttärilahja. Eilen illalla kaipasin jotain aivan muuta Jennifer Nivenin All the Bright Placesin jälkeen ja Utrio tuntui hyvältä ajatukselta. Tänään aamulla luin kirjan loppuun yhdeltä istumalta, sillä tempauduin niin täydellisesti mukaan tarinaan. Pidin kovasti ja aion ehdottomasti tutustua Utrion muuhunkin tuotantoon.
*ikivanha pään kätköistä kaivettu muisto* Kaikkea sitä lukupiirin takia lukeekaan, toteaa hän triljoonannen kerran. Tämä oli taas sitä osastoa, että enpä itse koskaan valitsisi, mutta lukupiirin sivistämänä luin, ja sehän oli ihan sivistävä kokemus! Luin joskus varhaisteininä Kaari Utrion historiallisia romaaneja jotenkin sikana, mutta aikusiällä tämä genre oli uusi tuttavuus. Tarina oli yllättävän viihdyttävä ja koukuttava, mutta olihan tää sellaista satuilua ja historian (eritoten naisiin kohdistuneen) synkkyyden kaskuilla kiertelyä, että oksat pois. Mut joo, laitetaan laajan yleissivistyksen piikkiin tämä!
Ensimmäinen lukemani kirja Kaari Utriolta, tädin kirjahyllysiivouksen seurauksena minulle ajautuneena. Ja olipa oikein positiivinen yllätys! Tarina eteni jouhevasti ja erityisesti kaupunkien kuvaus oli mielestäni kiinnostavaa, kun sai pohtia, missä mainitut kadunpätkät ja talot Viipurissa ja Turussa nykyään ovat. Tarinan hahmot olivat sympaattisia, sykähdyttäviä ja monipuolisia omine haasteineen ja toiveineen. Naisten rooli teoksessa on kyllä vaikea niellä tämän päivän näkökulmasta katsoen, mutta onneksi siinäkin teemassa Viipurin kaunotar lopulta yllättää!
Ihan viihdyttävä kirja. Hiukan yllätyin siitä kuinka humoristinen tämä oli kerronnaltaan. Ei yhtään sellainen kuin muut lukemani Utrion kirjat, mutta ihan toimiva siltikin. Kirjan pääsisältö oli lähinnä löytääkö kaunis Elina itselleen miestä ja pääsekö naimisiin eli juuri sitä mitä odotinkin tältä kirjalta. Aika hitaasti vain homma eteni ja välillä ehdin vähän tylsistyä. Onneksi loppua kohden mielenkiinto palasi.
2,5/5 Luin teoksen osana populaarikirjallisuuden kurssia, Viipurin Kaunotar oli romanssigenren alla. Teoksesta oli kyllä romantiikka kaukana ja se näyttäytyi itselleni enemmän historiallisena romaanina, jossa päähenkilö pakotetaan seksiin, vaikka kyllähän nainen luonnollisesti alkaa tykkäämään siitä lopulta... Ehkä lukukokemus ei olisi ollut niin pettymys, jos en olisi lukenut teosta ajatellen romanssigenreä sellaisena kuin se on tänä päivänä.
Tässä oli kivasti eteenpäin kulkeva tarina ja hauskoja persoonia. Ihmiset olivat inhimillisiä ja heissä tapahtui kehitystä tarinan edetessä, mikä oli mukavaa luettavaa eikä yksiulotteisuus henkilöissä päässyt kyllästyttämään, lähinnä ehkä hauskuuttamaan. Äskettäin lukemassani Utrion Seuraneidissä romantiikka oli kirjan pääasiallinen idea, mutta tässä se jäi sivuosaan ennen viimeistä sataa sivua. Viipurin kaunotar on hyvä kirja silloin, kun kaipaa jotakin kevyttä historiallista luettavaa.
Ensimmäinen Kaari Utrion kirja, jonka olen koskaan lukenut. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia ei siis ollut. Juoni eteni välillä liian hitaasti, vaikka ennalta-arvattava olikin, henkilötkin melko kliseisiä.