What do you think?
Rate this book
Elämäni ilman sinua
”Miksi sinä kuolit ja minä jäin eloon?”
Koskettava tositarina siskoudesta, surusta ja elämän jatkumisesta läheisen itsemurhan jälkeen.
Lotta Lehtikarin sisko Pipsa teki tyttärensä syntymäpäiväkakun valmiiksi ja hyppäsi sitten katolta. Elämäni ilman sinua on yritys ymmärtää siskon musertavaa ratkaisua.
Tositarina kertoo perheestä, jossa kaikki näytti hyvältä ulospäin, mutta kulissien takana vallitsi sääntöjen ja vaikenemisen ilmapiiri. Lotan lapsuutta varjostivat äidin mielenterveysongelmat, aikuisena sairastui myös sisko. Lopulta perheen kolmesta naisesta jäljellä oli enää Lotta.
Lämmin ja koskettava kirja kertoo trauman ylittämisen vaikeudesta, periytyvästä häpeästä ja rakkauden voimasta. Kirja muistuttaa, että toivo syntyy, kun vaietusta tulee jaettua.
Lotta Lehtikari (s. 1974) on näyttelijä ja kehoterapeutti.
Anna Pihlajaniemi (s. 1974) on palkittu toimittaja, joka on erikoistunut henkilökuviin.
Koskettava tositarina siskoudesta, surusta ja elämän jatkumisesta läheisen itsemurhan jälkeen.
Lotta Lehtikarin sisko Pipsa teki tyttärensä syntymäpäiväkakun valmiiksi ja hyppäsi sitten katolta. Elämäni ilman sinua on yritys ymmärtää siskon musertavaa ratkaisua.
Tositarina kertoo perheestä, jossa kaikki näytti hyvältä ulospäin, mutta kulissien takana vallitsi sääntöjen ja vaikenemisen ilmapiiri. Lotan lapsuutta varjostivat äidin mielenterveysongelmat, aikuisena sairastui myös sisko. Lopulta perheen kolmesta naisesta jäljellä oli enää Lotta.
Lämmin ja koskettava kirja kertoo trauman ylittämisen vaikeudesta, periytyvästä häpeästä ja rakkauden voimasta. Kirja muistuttaa, että toivo syntyy, kun vaietusta tulee jaettua.
Lotta Lehtikari (s. 1974) on näyttelijä ja kehoterapeutti.
Anna Pihlajaniemi (s. 1974) on palkittu toimittaja, joka on erikoistunut henkilökuviin.
246 pages, Hardcover
Published April 22, 2026
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
Read
April 28, 2026Arvosanallisesti arvostelua vältän näissä teoksissa, jotka koskevat henkilökohtaisia traumoja ja surua. Kenenkään surulle ei voi antaa arvosanaa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja jäin miettimään monia kirjassa olleita pohdintoja ja Rosen-terapian osuus kiinnosti.
Lehtikari purkaa kasautuneita traumoja sukupolvien yli ja on tehnyt merkittäviä oivalluksia myös. Tärkeää myös on kritiikki mielenterveyspalveluidemme puutteellisuus ja kuinka oikeanaikaista ja -laista apua ei saa.
Oman itsensä terapiointi kirjoittamisen kautta tuntuu olevan muodikas ilmiö ja ilmeisesti suosiota on, kun näitä julkaistaan paljon. Jäi myös olo, ettei mistään ollut kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Kuitenkin myös mieleen jäi kohta, missä kuvauksissa avustaja oli kertonut lukeneensa haastatteluja ja samaistuneensa niihin omien kokemusten kautta. Lehtikari ilmaisi, että olettiko tämä hänen olevan kiinnostunut tuntemattoman avustajan tarinasta? Ehkä se ongelma piilee siinä, että hän hylkäsi tutkitusti yhden tehokkaimmista apumuodoista: vertaistuen. Ja toisaalta, jos häntä ei vertaiskokemukset kiinnosta, niin mikä on pointti omien kokemusten puimisessa julkisesti? Auttajan roolista on vaikea päästä autettavan rooliin ja kertojan on vaikea muuttua kuulijaksi.
Lehtikari purkaa kasautuneita traumoja sukupolvien yli ja on tehnyt merkittäviä oivalluksia myös. Tärkeää myös on kritiikki mielenterveyspalveluidemme puutteellisuus ja kuinka oikeanaikaista ja -laista apua ei saa.
Oman itsensä terapiointi kirjoittamisen kautta tuntuu olevan muodikas ilmiö ja ilmeisesti suosiota on, kun näitä julkaistaan paljon. Jäi myös olo, ettei mistään ollut kuitenkaan ollut tarpeeksi apua. Kuitenkin myös mieleen jäi kohta, missä kuvauksissa avustaja oli kertonut lukeneensa haastatteluja ja samaistuneensa niihin omien kokemusten kautta. Lehtikari ilmaisi, että olettiko tämä hänen olevan kiinnostunut tuntemattoman avustajan tarinasta? Ehkä se ongelma piilee siinä, että hän hylkäsi tutkitusti yhden tehokkaimmista apumuodoista: vertaistuen. Ja toisaalta, jos häntä ei vertaiskokemukset kiinnosta, niin mikä on pointti omien kokemusten puimisessa julkisesti? Auttajan roolista on vaikea päästä autettavan rooliin ja kertojan on vaikea muuttua kuulijaksi.
May 16, 2026
Voi miten kaunis kirja. Täynnä myös tuttuja teemoja ja kipeitä ajatuksia.
Eilen aloitin ja tänään luin loppuun eli teki mieli ahmia.
Niin kauniin rehellisesti kirjoitettu.
Eräs kipein kohta oli:
”Kuusitoistavuotiaana kirjoitin päiväkirjaan 22.8.1991: »Mä olen vaan niin niin niin onnellinen ja rakastunu, että mä halusin kirjoittaa ja sanoa sen, että voin sitte onnettomina hetkinä lukea mustaa valkosella, että mä olen joskus ollu tosi onnellinen.»”
Tuli mieleen Sagan runo samasta tunteesta.
Eilen aloitin ja tänään luin loppuun eli teki mieli ahmia.
Niin kauniin rehellisesti kirjoitettu.
Eräs kipein kohta oli:
”Kuusitoistavuotiaana kirjoitin päiväkirjaan 22.8.1991: »Mä olen vaan niin niin niin onnellinen ja rakastunu, että mä halusin kirjoittaa ja sanoa sen, että voin sitte onnettomina hetkinä lukea mustaa valkosella, että mä olen joskus ollu tosi onnellinen.»”
Tuli mieleen Sagan runo samasta tunteesta.
April 28, 2026
"Kadotin kaiken luottamuksen. -- Tunsin, kuinka portti toiselle puolelle oli auki."
May 5, 2026
Tämä on teos, jota tulee varmasti mietittyä jälkeenpäin useasti. Taitavasti kirjoitettu kirja, minkä lukemisen aikana tunsin surua ja epäuskoa
May 12, 2026
Koskettava teos. Kuuntelin äänikirjana, eikä kyyneliltä voinut välttyä.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews