Mafia ja jalkapallon pimeä puoli: korruptiota, huumekauppaa ja palkkamurhia.
Jalkapallon intohimoisimpia faniryhmiä kutsutaan ultriksi. Nimitys tarkoittaa äärimmäistä. Ultrat arvostavat lojaaliutta, yhteisöllisyyttä ja riippumattomuutta, ja he pitävät itseään jalkapalloseurojensa sieluna. Italiassa heitä joutuvat kuuntelemaan seurapomotkin.
Pahimmillaan ultrien välisissä yhteenotoissa kuolee ja loukkaantuu ihmisiä. Pian pandemian jälkeen Italiassa ultrien katsomonosiin ilmestyi kuitenkin uusia, entistä vaarallisempia toimijoita. Mafian edustajat olivat huomanneet, että ultrilla oli valtaa. Sen he halusivat itselleen – keinoja kaihtamatta.
Anton Montin hyytävä tietokirja paljastaa, miten korruptio, väkivalta ja huumekauppa pesiytyivät italialaiseen jalkapalloon, ja kuinka mafia soluttautui kaiken sen keskelle.
Nykyään true crimea tuntuu ilmestyvän joka tuutista, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Ei sillä, löytyyhän omasta kotikirjastostani erilaisia Viiltäjä-Jackista kertovia opuksia, mutta suhtaudun kaiken maailman immuihin sun muihin rikollisella menneisyydellään rahastaviin ja tapauksista valikoivasti kertoviin elämänkoululaisiin nuivasti.
No, niin tai näin, nappasin luettavakseni joka tapauksessa Anton Montin uutuuskirjan "Ultrat: Väkivalta ja mafia Italian jalkapallokatsomoissa" (S&S, 2026), sillä futis kiinnostaa ja ultria larppaavia nuorukaisia on alkanut ilmestyä urheilukatsomoihin myös meidän kulmillamme.
En itse ymmärtänyt ultrien touhua ennen kirjan lukemista, ja vielä vähemmän sen jälkeen. Vaikka ultrat toisivat kuinka väriä ja tunnelmaa katsomoihin, niin äärioikeistolaisten aatteiden symppaaminen, monenlainen rikollisuus ja väkivalta (josta kärsimään joutuvat myös muut kannattajat ja sivulliset) ovat semmoisia juttuja, joita ei ihan olankohautuksella voi sivuttaa. Ihmetyttää, että tämmöistä "kulttuuria" jaksetaan tietyissä piireissä ihannoida.
Lopputulos on melko pintapuolinen raapaisu aiheeseen, teoksen rakennetta olisi voinut miettiä tarkemmin, eikä ylimääräinen kierros kustannustoimittajan pöydällä olisi tehnyt pahaa. Syystä tai toisesta melkein jokainen luku on pitänyt lopettaa lauseeseen, jossa kerrotaan mitä seuraavaksi käsitellään.
**Kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta, kiitos siitä!** (IG, TIKTOK, YT: aadareads)
Valitettavasti en pitänyt tästä niin paljoa kuin aluksi ajattelin. Aiheen käsittely jäi lopulta melko pintapuoliseksi ja loppua kohden vähän puuduttavaksi. Luulen kuitenkin, että erityisesti Italian jalkapalloa katsovat fanit saattaisivat tästä tykätä, kun joukkueet ja niiden dynamiikat olisi varmasti tutumpia :)
Viktigast av allt: En bok med fotbollshjärtat på rätta stället. Tonen är rak, uppriktig, nyfiken och intresserad. Nördig på ett bra sätt. Ett ämne som väldigt lätt behandlas sensationalistiskt och moraliserande, men inte här. Tummen upp.
Då kan man ta att boken ibland framstår som ett 200 sidor långt Wikipediainlägg. Och oavsett är slutintrycket en läsvärd genomgång för den som är intresserad av supporterkultur.
Äänikirjana kuunneltu. Mielenkiintoinen katsaus Italian ultra-kulttuurin historiaan, käänteisiin, nykytilaan ja vähittäiseen nivoutumiseen rikollisuuteen.
Kirjoittajalla vaikutti olevan vahva asiantuntemus aiheesta, mikä oli ehdottomasti kirjan vahvuus. Häiritsevää sen sijaan oli, että toistoa tuli melko paljon, eritoten äänikirjamuodossa pariin kertaan piti miettiä, oliko saman kohdan kuunnellut jo aikaisemmin.
Kaikkinensa hyvä kirja, tietokirjaksi myös paikoin melko viihdyttävä!
Alkupuoli oli hyvinkin lupaava, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän oli toistoa ja tiettyä hätäisyyttä rakenteessa. Napakammalla kustannustoimittamisella näistä aineksista olisi voinut puristaa paljon enemmänkin irti.
Kirjan alku oli todella mielenkiintoista luettavaa, mutta kirjan loppupuolella alkaa asioiden loputon luetteleminen ja moneen kertaan toistaminen puuduttamaan. Myös kirjan rakenne tuntuu välillä vähän oudolta ja siltä, että jotkut osiot olisi voinut olla järkevä laittaa eri järjestykseen.
Kirjassa on paljon mielenkiintosta sisältöä ja syvällinen perhetyminen välittyy siitä, mutta rakenne jää kirjailijan muiden teosten tavoin sirpaleiseksi ja sekavaksi, punainen lanka puuttuu ja asioita toistetaan.