Miten Perttu Könösestä tuli tinkimätön syyttäjä, joka vääntää vuodesta toiseen oikeussaleissa rikollisten kanssa?
Oikeudenkäyntiavustajan työ tuntui nuoresta Perttu Könösestä väärältä. Kannattiko opiskella vuosia vain päästäkseen tekemään kaikkensa, jotta toista vahingoittanut ihminen pääsisi pälkähästä?
Kun Könönen aloitti syyttäjänä Kouvolassa 2000-luvun alussa, hän löysi oman paikkansa. Syyttäjän työ oli merkityksellistä. Kunhan oli tiukka, ahkera ja luova. Muutoin järjestelmä saattoi pettää ja rikosvastuu jäädä toteutumatta.
Pikkuhiljaa Könösen syytettäväksi tuli yhä vakavampaa rikollisuutta. Meno saattoi silti olla aavistuksen leppoisampaa kuin myöhemmin Helsingissä, jolloin Jari Aarnio, Keijo Vilhunen ja kumppanit tulisivat näyttämään todelliset karvansa.
Sarjan ensimmäinen osa Syyttäjä I ilmestyi syksyllä 2025.
Perttu Könönen (s. 1974) on toiminut syyttäjänä Kouvolassa ja Helsingissä. Vuodesta 2008 hän on häärinyt pääasiassa erikoissyyttäjänä väsymättömästi (ja välillä väsyen) järjestäytyneen rikollisuuden, huumausainerikollisuuden ja muun vakavan rikollisen kimpussa.
Janne Huuskonen (s. 1975) on toimittaja ja kirjailija. Hän on käsitellyt järjestäytynyttä rikollisuutta teoksessa Kultainen vasikka (2019, Mikko Gustafssonin kanssa), huumeriippuvuuksia Koukussa-teoksessa (2022, Miro Hildenin kanssa) ja gangstaräpin yhteiskunnallisia ulottuvuuksia teoksessa Pistooli Guccin laukussa (2023, Janne Ranisen kanssa).
Tämäkin oli hyvä! Molemmat kirjat avaa silmät maailmalle, josta ei ole ollenkaan omakohtaista kokemusta. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat taistella oikeuden puolesta!
After reading the first one I had to go check the second book out, and I have to say It's even better than the first one. A super interesting look into the life of a prosecutor and the cases he has been a part of.
Lisää suomalaisia oikeustapauksia syyttäjän nakökulmasta kerrottuina. Loppua kohti kerronta pääsee oikein vauhtiin, eikä lukijan tarvitse kuin lukea, pudistella päätään ja välillä nauraa, kun sanakäänteet ovat niin sattuvia - vaikkeivät oikeudenkäynnit tai rikokset mikään vitsi ole. Niistä voi kuitenkin kirjoittaa monella tavalla. Jos lainkäyttö kiinnostaa, voin suositella. Kirja tulee oikeustapauksissa aivan viime vuosiin saakka.
Mielestäni tämä oli ensimmäistä osaa parempi, koska keskityttiin tapauksiin enemmän ilman liiallista nipottamista suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Siitä osoitettu kritiikki tässä kirjassa oli kuitenkin oikeasuhtaista.