Juhlaperinteitä ja kummallisia kuolemia idyllisessä lounaissaaristossa.
Merituulentuoksuinen dekkarisarja alkaa!
Sympaattinen Farlax ja porukkalottovoitto tarjoavat uuden alun Sofielle, uskonsa ja miehensä menettäneelle papille ja herkkusuulle, jota menneisyys ei jätä rauhaan.
Paikallinen poliisi Toomas tiimeineen selvittää pikkurikoksia ja yrittää kaikin keinoin säilyttää Farlaxin poliisiaseman.
Kesken juhannuksen saarelaiset järkyttyvät, kun puistosta löytyy paikallisten sisarusten ruumiit. Toomas tarvitsee apua ja pyytää vastahakoisen Sofien tukihenkilöksi uhrien perheelle.
Sudokujen sijaan Sofie huomaa pian ratkovansa saaren outoja kuolemantapauksia. Kuka on surmannut nuoret ja miksi?
Mielestäni tästä kirjasta puuttui cosy crime -kirjoille tyypillinen lämmin tunnelma sekä nerokkaat henkilöhahmot. Suoraan sanottuna osa hahmoista tuntui vähän hitailta, mikä ärsytti minua ihan hirveästi. Muissa lukemissani cosy crime -dekkareissa ns. ”tyhmää poliisia” tasapainottaa nerokkaat ”yksityisetsivät”. Nyt kun nämä hahmot puuttuivat ja kirjan tunnelma oli muutenkin vajaa, en jaksanut kuunnella kirjaa loppuun. Pääsin 46% asti.
Dekkarina keskinkertainen jopa yksinkertainen ja epäuskottava, mutta Turun saaristosta plussaa. Saaristoon sijoittuvia kirjoja ei ole liikaa kirjoitettu. Harmillista että oli valittu käyttää kuvitteellista paikkakuntaa, tämän olisi voinut sijoittaa vaikka Nauvoon (kuten Leena Paasion Kotisatamasarjassa ollaan oikeilla paikkakunnilla). Lisäksi petyin, koska saaristoa - sen luontoa, tapoja, erityislaatuisuutta - oli kovin vähän. Tapahtumat olisivat voineet sijoittua melkein mihin vain. Ei ollut stångaa, kukkaseppeleitä ja haitarimusiikkia :(
”Satama näytti olevan jo miltei täynnä. Eikä ihme: alkamassa oli vuoden kohokohta, juhannus saaristossa.”
Paikoin kirja yritti olla matkailumainos. Voisiko tässä sarjasta tulla saariston Hildur? Ehkä Arikka ainakin on lukenut Rämöä? Ei tyhmempi idea tuoda rikokset Turun saaristoon. Jos saaristoa vain kuvailtaisiin enemmän.
”Ja jos turisteilla kävi tuuri, lahdenpoukama jäätyi. Silloin he pääsivät kokemaan aidon avantouintielämyksen. Oli huopahattua, villasukkaa, uintikenkää, värikkäitä kylpytakkeja, isotupsuisia pipoja ja naurunremakkaa, joka tuntui välillä kyllä kauhunremakalta. Extreme-kokemukseen ei tarvittu kovaa vauhtia tai hyppyä tuhannesta metristä. Riitti, että kulki kuumasta kylmään ja takaisin – ja sitten toisti tätä niin pitkään kuin mieli, keuhkot ja keho kestivät. Ja jos turistit olivat aivan erityisen onnekkaita, näkyi Farlaxin taivaalla silloin tällöin myös revontulia.”
Arikka oli varmaan käynyt jonkun dekkarin kirjoituskoulun. Aika ajoin joku oli nähnyt jotain, mutta juuri nyt ei muistanut mitä, tai jollain oli outo fiilis jostain. Sitten lopuksi kirjailija on valinnut oudon ratkaisun, missä muisti palailee, eri ihmiset hoksaavat kuka on syyllinen, mutta lukijalle sitä ei kerrota. Lopulta kun kerrotaan, jäin miettimään, että kuka kumma tuo nyt olikaan? Ei siis mikään kliimaksi.
Ja loppuratkaisun jälkeen kirja jatkuu vielä omituisella turhalla jaarituksella, ihan kuin sivumäärä ei vielä olisi ollut tullut täyteen.
”– Tykkään kyllä enemmän meitin omasta saunasta. Kuka nyt haluais muiden, tuiki tuntemattomien seurassa uida, kun omasta rannasta pääsee alasti veteen milloin haluaa,”
Summa summarum, juoni oli liian paksu ja saaristoa liian vähän.
Plussat tuli "juhannustunnelmasta", oli hyvin elävästi kuvattu juhannukseen kuuluvat kaikki luonnon elementit sekä juhannuksen juhlinta. Tosin kirjan edetessä pikkutarkka kuvaus alkoi vähän ärsyttää, samoin design-tavaroiden luetteleminen..Myös piti tarkistaa useamman kerran onko tämä sarjan eka kirja kun puhuttiin edellisestä ratkaistusta rikoksesta 🤔 Kaiken kaikkiaan alku oli hyvin lupaava, henkilöhahmot luotettavia ja ennustettavia mutta juoni ja loppuratkaisu olivat sittenkin hieman köykäisiä samoin suhdekiemurat jotenkin latistivat kirjaa...muutenkin tuli tunne että liika oli liikaa, vähemmälläkin olisi pärjännyt myös ruumiiden suhteen. Kirja tuli luettua kuitenkin tosi nopeasti.
Hyvä aloitus kotimaiseen dekkarigenreen, juoni ja päätösratkaisu oli ovela. Henkilöhahmoja on todella paljon ja välillä kerronta toistaa itseään. Siirrytään paljon paikasta toiseen, joka hieman hämärtää itse aikajanaa, joka lopulta on todella lyhyt. Tuotemerkkejä on myös oudon paljon.
Kotimaisen, tunnelmadekkarin ystäville. Ei tämä nyt ihan cosy mystery- kategoriaan mahdu: sen verran on traumaa, ihmissuhteita ja pohdiskelevaa sävyä.
2.5/5. Varmaan 50-100 sivun edestä turhaa tarinaa. Paikoin jo parani ja innosti jatkamaan mutta loppu oli kyllä taas tosi epäuskottava ja ehkä jopa lapsellinen. En taida lukea dekkarisarjan tulevia osia.