Majakkasaarten idyllissä odottaa uusi onni. ”Ella olisi halunnut kertoa Heikille, kuinka hän valvoi joskus öisin ja kuvitteli jonkun viereensä.” Heikki Meriön arki on mullistunut avioeron ja uuden ammatin vuoksi: Hän työskentelee saariston yhteyslaivan kipparina ja asuu vuoroin Turussa, vuoroin Utön saarella. Kaupungissa hän tapaa poikaansa Jasperia ja Utössä huolehtii sairaasta äidistä siskonsa Hennan kanssa.
Hennan ystävän, toimittaja Ella Dahlbergin purjehdusreissu maailman ympäri tyssää Utön edustalla karille, ja elämä menee kerralla uusiksi. Ella päätyy Isokariin oppaaksi ja satamavahdiksi. Kun Isokarin vesibussin kuljettaja loukkaa jalkansa, Ella kääntyy hädissään Heikin puoleen. Pitkinä, työteliäinä kesäpäivinä Heikki ja Ella tulevat läheisiksi, mutta kummankin tilanne on mutkikas.
Lännessä loistaa majakka on mereltä tuoksuvan Kotisatama-sarjan toinen osa, joka vie lukijansa Itämerelle, Isokarin ja Utön pienille majakkasaarille. Tunnelmallinen saaristolaissarja keskittyy kirja kerrallaan yhden Meriön perheen sisaruksen – Hennan, Heikin ja Hillan – vaiheisiin.
Rakastan Leena Paasion kirjoja!😍😮💨 Lännessä loistaa majakka on Kotisatama-sarjan toinen osa ja pääosassa on Meriön perheestä tällä kertaa Heikki.
Paasiolla on u p e a tyyli kuvata miljöötä ja miljööhän näissä kirjoissa on mitä tunnelmallisin. Paasio saa lukijan tuntemaan olevansa itse majakkasaarilla seuraamassa tapahtumia vierestä.
Niin kuin ensimmäisessäkin osassa, tässäkin kuvataan muistisairautta perheessä, mutta myös esimerksi ero- ja uusioperhekuvioita. Syvällisempiä ja vakavampia teemoja kuvataan inhmillisesti ja aidosti.
Ei valitettavasti yllä ensimmäisen osan tasolle. Omaan makuuni liikaa raskausjuttuja ja purjehduskuvausta. En myöskään mielestäni saanut sitä kirjaa, joka luvattiin, mikä laski pisteitä. Olin ymmärtänyt, että kirja kertoo Heikistä ja Isokarista (yksi sisarus ja yksi majakka kerrallaan?), mutta Isokarille päästiin vasta kirjan puolessa välissä ja kertojana toimi kyllä enemmänkin Ella kuin Heikki.
Meriön sisaruksista kertova Kotisatama-sarja on edennyt toiseen osaansa, jossa pääosan saa Heikki. Hänen elämänsä on eron myötä mennyt uusiksi. Työ Merivoimissa on vaihtunut saariston yhteysaluksen kipparointiin ja hän asuu vuoroviikoin Turussa poikansa kanssa ja Utössä muistisairaan äitinsä lähellä. Elämä on vähän sekavaa, etenkin kun ex-puoliso Annika voi olla liikkeissään nopea ja arvaamaton.
Toisellakin kirjan päähenkilöistä menee kuviot uusiksi. Toimittaja Ella on lähdössä miehensä kanssa kauan suunnitellulle maailmanympäripurjehdukselle, kun Ella kertoo uutispommin, jonka johdosta reissu päättyy heti alkuunsa. Mies ajaa purjeveneen karille heti Utön edustalla ja Ella rantautuu Utölle Meriön perheen hoiviin – oma kotihan on myyty pois purjehdusreissun rahoittamiseksi, eikä Ellalla ole mitään minne palata.
Ella löytää paikkansa saaristosta ja päätyy töihin Isokarin saarelle kesäoppaaksi. Heikki ja Ella ystävystyvät kesän aikana ja ilmassa on selvästi molemminpuolista vetoa, mutta kummankin elämäntilanne on sen verran mutkikas, ettei tässä mitään helppoja ratkaisuja ole tarjolla puolin eikä toisin.
Leena Paasion Kotisatama-sarja jatkuu edelleen tasaisen mainiona. Romanttisena viihdekirjana Lännessä loistaa majakka ei tarjoa lopulta suuria yllätyksiä, mutta kuten aina, matka on kiinnostavampi kuin päämäärä ja Heikin ja Ellan välisen ystävyyden ja läheisyyden kuvaus on kaunista. Oli mukava lukea miesnäkökulmaakin vaihteeksi, useimmat lukemistani viihdekirjoista on kuitenkin kirjoitettu naisnäkökulmasta. Heikki on vieläpä miellyttävän täyspäinen ja fiksu mies.
Kauniita ovat myös kirjan maisemat. Saaristoluonnon ja purjehtimisen kuvaukset tekevätkin tästä kirjasta poikkeuksellisen ja saavat sen erottumaan edukseen viihdekirjojen joukosta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan Kotisataman kolmatta osaa, jossa pääosaan pääsee vielä kovin syrjään jäänyt Hilla.
Pidän kovasti Leena Paasion merellisestä nuorten ja aikuisten kirjoista, suorastaan rakastin Kotisatama-sarjan ensimmäistä osaa.
Odotukset olivat ehkä liian korkealla ja toisaalta yllätyksellisyys puuttui, joten ihan yhtä hyviä tähtiä tämä jatko-osa ei saa. Juoni oikeastaan kolme tähteä korkeintaan, mutta ekstratähti saaristosta.
Nautin edelleen saariston luonnon ja elämän kuvaamisesta ja kaikista tutuista paikoista niin Turussa kuin saaristossakin, mutta tässä oli omaan makuun turhan paljon purjehdusta, vauvan odotusta ja Isokaria. Romanttiset kohtaukset olivat jo huvittavankin ällösiirappisia.
Näkökulman piti ymmärtääkseni olla Meriön perheen keskimmäisen sisaruksen eli Heikin, mutta lähinnä tapahtumia seurattiin Heikkiin ihastuneen toimittajan Ella Dahlgrenin silmin (ja tuntein). Vähän harmitti, koska miehinen vinkkeli olisi voinut olla mielenkiintoinen.
Jään odottamaan kolmatta osaa. Saaristoelämästä ei ole liikaa kirjoja kirjoitettu.