Oiva Aukusti Paloheimo oli suomalainen kirjailija, joka kirjoitti romaaneja, runoja, novelleja ja aforismeja. Paloheimon tunnetuimpia teoksia on lastenkirja Tirlittan (1953).
Oiva Paloheimon vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa 8-vuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
Paloheimo kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Kauppakirja jo 9-vuotiaana ja alkoi kirjoittaa myös runoja ja novelleja. Ensimmäisiä novellejaan hän julkaisi salanimellä Oiva Kaisla eri lehdissä, ja ensimmäinen omalla nimellä julkaistu novelli ilmestyi Aamulehden sunnuntailiitteessä 1926.
Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat vuodet hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
Paloheimo oli toimittajana Mikkelin Sanomissa ja Länsi-Savo lehdessä. Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana.
Vuosina 1946–1952 Paloheimo asui perheineen Vesilahden pappilan piharakennuksessa; hänen toisen vaimonsa isä, Kalle Kahiluoto, oli tällöin Vesilahden kirkkoherrana. Vuodesta 1953 Paloheimo asui Helsingissä Oulunkylässä ensin Larin-Kyöstin Suomen Kirjailijaliitolle testamenttaamassa puutalossa Veräjämäessä, ja myöhemmin Mäkitorpantie 40:ssä.
Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa: 1938–1945 Maila Ahvenaisen kanssa, 1945–1953 Sirkka-Liisa Kahiluodon kanssa ja 1956–1969 Anna Sinikka Rädyn kanssa. Ensimmäisestä liitosta Paloheimolla oli kaksi ja toisesta kolme lasta. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä.
Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta Ontuva Eriksson ja Lähtevien laivojen satama.
Porin lukuhaaste: 30 klassikko Hyvän kirjan voi aina lukea uudelleen. Varsinkin jos siitä ei muista juuri mitään. Lukupiirin kirjaksi valikoitui tämä koska yllättävästi piiriläiset eivät tätä olleet lukeneet. Mun kouluaikana tämä ei ollut enää pakkoluku-listalla joten luin eka kerran muutama vuosi sitten.
Pidän kirjasta kaikkinensa. Antaa edes hivenen sitä kuvaa millaista aikaa Suomessa (ja Tampereella) elettiin sata vuotta sitten. Hyvin ajankohtainen teos siitä nyt.
Raa'an aidosti kirjoitettu tarina. Kirjailija on myös hämmästyttävän hyvin kätkenyt kirjaan pienen pojan ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa, se on ihmeellistä!