"Joel Lehtosen Rakastunut rampa on tunnelmaltaan synkkä ja alakuloinen. Kerronnan väreinä ovat syksyn valottomat, tummat sävyt. Romaanin päähenkilö Sakris Kukkelman, kyttyräselkäinen rampa, elää omassa fantasiamaailmassaan ja uskottelee itselleen olevansa naisten rakastama sankari.
Rakastuneen ramman ruman estetiikassa ja voimakkaassa visuaalisuudessa näkyy Lehtosen siirtyminen ekspressionismiin. Ekspressionismille, ja ylipäänsä modernismille, oli tyypillistä kääntyminen sisäänpäin, subjektiivisen tunteen ja kokemuksen ilmaisu, introspektio ja henkilökeskeiset kerronnan muodot. Syksyinen alakuloinen luonto samoin kuin teoksen miljöö, Krokelbyn ränsistynyt esikaupunkialue, heijastavat koko romaanin tuntoja: ankeutta, groteskia ja kaiken puolinaisuutta, kirjoittaa Irma Perttula esipuheessaan.
Rakastunut rampa sai synkkyydessään ja elämänkielteisyydessään hämmentyneen vastaanoton aikalaisilta. Sitä pidettiin kirjailijan välivaiheen työnä, mutta nykyään kirja on monille yksi Lehtosen tärkeimmistä teoksista "
Rakastunut rampa yllätti. Se alkoi oman asenteellisuuteni siivittämänä: vaikeaa, vanhaa kieltä. Köyhä rampa asuu rupuista majaansa ja pohtii maailman menoa. Mutta kirja myös veti mukaansa, nostatti tunteet hämmästyttävään kaareen, jonka alussa oli vaikea tottua romaanin rytmiin ja tyyliin ja päähenkilö herätti lähinnä huvittuneisuutta ja sääliä. Sakris Kukkelman kehittyi jokseenkin koomisesta hahmosta inhottavaksi ja vastenmieliseksi, ja loppua kohden taas vain säälittäväksi ja surulliseksi. Harvoin koen näin vaihtelevia tunteita yksittäistä hahmoa kohtaan yhden kirjan aikana! Naturalismi ei ole aina saanut itseäni syttymään, mutta nyt kyllä sai. Pitänee antaa Lehtoselle uusia mahdollisuuksia. Ja naturalismille.
Joel Lehtosen traagisessa ihmiskuvauksessa Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polsevikki on moniulotteinen ja -teemainen tutkielma erilaisuudesta, syrjäytyneisyydestä, rakkaudenkaipuusta sekä vallantahdosta.
Pääosassa on siis Sakris, kolmekymmenvuotias kyttyräselkäinen rutiköyhä kampurajalka, jolla on niin luokkavihaa kuin Nietschenkin innoittamaa kaunaa naisia ja monia muitakin ihmisryhmiä kohtaan. Hän elelee vaatimattomasti hyyryläisenä Krokelbyssä lähellä Helsinkiä ja kasvattaa sisällään ja sisäänpäin kääntynyttä vihaansa tarinan loppuun saakka.
Miekkonen on ankaralla kasvisdieetillä, ja hän karaisee itseään jos jonkinnäköisin keinoin ja valmistautuu kuvittelemaansa rakkaussuhteeseen. Notre Damen kellonsoittajaa osittain muistuttava pienikokoinen kirvesmies tapaa ihastuksensa kohteen Nelman, jonka osakkeet ovat romahtaneet avioliittomarkkinoilla aviottoman lapsen vuoksi. Uituaan naisensa liiveihin ja saatuaan hänet luokseen, vallanhimo saa Sakriksen otteeseensa. Enää ei riitäkään kauan haaveiltu kumppani, vaan saksalaisfilosofin ihailija haluaakin naisestaan alamaisen ja palvelijan. Siten ”pahan äitinsä” rujouttama ja riivaama saisi ikään kuin oikeutuksensa ja kostonsa.
Aika ajoin itsesäälissään rypevä Sakris-hahmo käyttäytyy kuin nykyään joku maanis-depressiivinen mielialaongelmineen ja ylemmyydentuntoineen. Sanomalehtiä ja Nietschen Zarathustraa lukeva surkimus pitää itseään ylempiarvoisempana kuin muita timpureita ja asiakkaitaan. Sama pätee naisiin, jotka ovat vain hänelle alempiarvoisia, eikä näistä lähtökohdista mitään hyvää seuraakaan…
The Cripple In Love: Or Sakris Kukkelman, A Poor Bolshevik Sakris Kukkelman is a hunchbacked construction worker who lives in a little cottage in the outskirts of Helsinki and dreams of having a loved one. One extra star for a good beginning and a good end. Otherwise it was exactly what I was afraid of, typical complaining of a Finnish working class.
I have at this point read enough of Finnish classics to make this statement: all the good ones were written by leftists. Makes perfect sense when you think about it, really.
This one, however, was a bit of a mixed bag. My expectation was that it was going to get really grimy and nasty, but in reality, it was just sad with a touch of bitter. Now I actually appreciated that since I don't particularly enjoy books that are vile and awful just for the sake of it (there was a lot of misogyny though). That being said, I didn't find the story or its message that surprising or illuminating, although I have to say - without going into details because of spoilers - that if you are familiar with the author's personal life, this story hits a little different.
Mainion groteski Romeo ja Julia -mukaelma Vantaanjoen laitamilta. Sakris Kukkelman on hämmästyttävää kyllä nietzscheläinen ja bolsevikki, mutta eniten häntä kiehtoo elämänkumppanin löytäminen. Kun (Putkinotkosta tuttu) Nelma loistaa Pelastusarmeijan kodin ikkunassa, alkaa Sakriksen alamäki. Loppuratkaisua myöten tätä on helppo pitää Lehtosen itseinhoisena omakuvana. Tässä oli tyyliä myöten kaikki kohdallaan.