What do you think?
Rate this book
Viikinkitrilogia #1
Viikinkisolmu
Vilja asuu meren äärellä, suojatulla Linnavuorella, aikana jolloin viikingit vielä kyntivät maailman meriä. Kylään hyökkäävät viikingit jättävät jälkeensä haavoittuneen pojan, jonka Vilja ja hänen ystävänsä Pekko pelastavat. Egil on vihollinen, mutta voiko hän silti olla myös ystävä?
Viikinkisolmu on vetävä historialliseen aikaan sijoittuva seikkailukertomus, joka on myös tarina vihollisuudet ylittävästä ystävyydestä ja lasten viisaudesta.
Viikinkisolmu on vetävä historialliseen aikaan sijoittuva seikkailukertomus, joka on myös tarina vihollisuudet ylittävästä ystävyydestä ja lasten viisaudesta.
- GenresHistorical Fiction
189 pages, Hardcover
First published February 1, 2015
1 person is currently reading
38 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
March 2, 2017
Roope Lipastin "Viikinkisolmu" (WSOY, 2015) on historiallinen lastenromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Turun lähistöllä sijaitsevalle Liedon Vanhalinnan linnavuorelle jonnekin 1060-luvun tietämille (aikaa ja paikkaa ei kyllä mainita erikseen itse romaanissa, mutta kirjailija selvittää tilannetta teoksen jälkisanoissa).
Linnavuorella elelee pieni kyläyhteisö, mukaan luettuna yksitoistavuotias Vilja, joka on kylän mahtimiehiin kuuluvan sepän tytär. Vilja ystävystyy kauppiaiden mukana saapuvan samanikäisen Pekon kanssa. Linnavuorelle on valitettavasti muitakin tulijoita, jotka eivät ole yhtä ystävällismielisiä: julmana ryöstelijänä ja murhamiehenä tunnetun Viikinki-Olavin laivojen ilmestyessä näköpiiriin on aika taistella.
Hyökkäyksen aikana Vilja ja Pekko huomaavat, että vuorelle yrittää kiivetä yksinäinen viikinkisoturi. Lapset onnistuvat pudottamaan vihollisen alas, huomatakseen vain seuraavana päivänä että kyseessä on samanikäinen poika, joka on loukkaantunut pahasti. Lisäksi poika paljastuu itsensä Viikinki-Olavin pojaksi Egiliksi!
Lapset päättävät auttaa Egiliä ja toimittavat hänet vanhan parantajan hoiviin, mutta edessä on vielä melkoisia vaikeuksia ennen kuin seikkailu on ohitse, sillä vihollisen poika ei saa missään tapauksessa joutua vihaisten linnavuorelaisten käsiin. Ja kuinka käynee, kun Viikinki-Olavi tulee takaisin...?
Lipasti on kirjoittanut erinomaisen lastenkirjan, jossa on paitsi kivoja henkilöhahmoja ja jännittävä seikkailu, mutta myös paljon pohdiskeltavaa liittyen esimerkiksi ystävyyteen, mustasukkaisuuteen, oikeaan ja väärään sekä yksilön vastuuseen. Naisnäkökulmaakin tuodaan esille. Lipasti ei kuitenkaan syyllisty missään vaiheessa setämäiseen selittämiseen ja alleviivaamiseen, vaan teemat on saatu liitettyä juoneen sulavasti.
Suosittelisin kirjaa alakoululaisille, ehkä jo hyvin lukeville kolmosluokkalaisillekin, mutta takuuvarmasti nelos-kuutosille.
Linnavuorella elelee pieni kyläyhteisö, mukaan luettuna yksitoistavuotias Vilja, joka on kylän mahtimiehiin kuuluvan sepän tytär. Vilja ystävystyy kauppiaiden mukana saapuvan samanikäisen Pekon kanssa. Linnavuorelle on valitettavasti muitakin tulijoita, jotka eivät ole yhtä ystävällismielisiä: julmana ryöstelijänä ja murhamiehenä tunnetun Viikinki-Olavin laivojen ilmestyessä näköpiiriin on aika taistella.
Hyökkäyksen aikana Vilja ja Pekko huomaavat, että vuorelle yrittää kiivetä yksinäinen viikinkisoturi. Lapset onnistuvat pudottamaan vihollisen alas, huomatakseen vain seuraavana päivänä että kyseessä on samanikäinen poika, joka on loukkaantunut pahasti. Lisäksi poika paljastuu itsensä Viikinki-Olavin pojaksi Egiliksi!
Lapset päättävät auttaa Egiliä ja toimittavat hänet vanhan parantajan hoiviin, mutta edessä on vielä melkoisia vaikeuksia ennen kuin seikkailu on ohitse, sillä vihollisen poika ei saa missään tapauksessa joutua vihaisten linnavuorelaisten käsiin. Ja kuinka käynee, kun Viikinki-Olavi tulee takaisin...?
Lipasti on kirjoittanut erinomaisen lastenkirjan, jossa on paitsi kivoja henkilöhahmoja ja jännittävä seikkailu, mutta myös paljon pohdiskeltavaa liittyen esimerkiksi ystävyyteen, mustasukkaisuuteen, oikeaan ja väärään sekä yksilön vastuuseen. Naisnäkökulmaakin tuodaan esille. Lipasti ei kuitenkaan syyllisty missään vaiheessa setämäiseen selittämiseen ja alleviivaamiseen, vaan teemat on saatu liitettyä juoneen sulavasti.
Suosittelisin kirjaa alakoululaisille, ehkä jo hyvin lukeville kolmosluokkalaisillekin, mutta takuuvarmasti nelos-kuutosille.
May 25, 2016
Viikinkisolmu kertoi kolmesta lapsesta viikinkiajan Suomessa. Kirjan taustalta löytyy Linnavuori, joka sijaitsee Turun lähellä Liedon Vanhalinnassa. Linnavuoren läheltä löytyi 1800-luvun lopulla hopeakätkö, joka oli kätketty 1060-luvulla. Kirjan tapahtumat voisivat siis sijoittua tuolle aikakaudelle. Meri ylettyi Linnavuorelle asti tuohon aikaan. linnavuori oli suojaisa paikka asua, mutta viikingit löysivät paikan. Ensimmäisellä kerralla he eivät valloittaneet kylää, mutta päällikön poika loukkaantui ja jäi Linnasaarelle ja ystävystyi Viljan ja pekon kanssa.
Roope Lipasti on kirjoittanut oikein jännittävän seikkailukertomuksen kouluikäisille lapsille.
Roope Lipasti on kirjoittanut oikein jännittävän seikkailukertomuksen kouluikäisille lapsille.
February 12, 2017
Kirjan alku tuntui jotenkin tosi hitaasti etenevältä enkä millään meinannut päästä tarinan imuun... Mutta jes! Kun sivulla 50 vihdoinkin tapahtui se mitä takakannessa oli lupailtu, asiat alkoivat käydä mielenkiintoisiksi! :)
Tästä kirjasta tuli ilahduttavan paljon mieleen Ronja Ryövärintytär ja sen teemat: voiko vihollisen kanssa olla ystävä, mitä tehdä kun tyhmät aikuiset ovat jumahtaneet omiin ajattelutapoihinsa, onko pakko ryöstellä jos ei taho... Minä näin Maanaviljan isässä välillä välähdyksiä Matiaksesta, äidissä Loviisasta ja Egilissä Birkistä, joten olo tuntui oikein kotoisalta tuttujen hahmojen parissa. :)
Alku tosiaan takkusi, mutta kun pahimmasta selvisi niin loppu meni hujauksessa. Olen vähän kuullut huhua että toinen osa olisi vielä tätä ykköstäkin parempi, joten voisi kai sitäkin vähäsen kurkistaa..... ;)
Tästä kirjasta tuli ilahduttavan paljon mieleen Ronja Ryövärintytär ja sen teemat: voiko vihollisen kanssa olla ystävä, mitä tehdä kun tyhmät aikuiset ovat jumahtaneet omiin ajattelutapoihinsa, onko pakko ryöstellä jos ei taho... Minä näin Maanaviljan isässä välillä välähdyksiä Matiaksesta, äidissä Loviisasta ja Egilissä Birkistä, joten olo tuntui oikein kotoisalta tuttujen hahmojen parissa. :)
Alku tosiaan takkusi, mutta kun pahimmasta selvisi niin loppu meni hujauksessa. Olen vähän kuullut huhua että toinen osa olisi vielä tätä ykköstäkin parempi, joten voisi kai sitäkin vähäsen kurkistaa..... ;)
October 27, 2015
Julkaistu Virikkeitä 3/2015:
Viikinkisolmu sijoittuu kuvitteellisen menneeseen aikaan, jolloin viikingit kulkivat kylästä toiseen mellastamassa, tappamassa ja ryöstämässä. Yhteyskohtia todellisiin historiallisiin tapahtumiin on muutamia, esimerkiksi varastettu hopea-aarre, joka myöhemmin löydettiin peltoa kaivellessa. Tällaisia hopea-aarteita on Suomesta löydetty muutama.
Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Viljan ja Pekon kylään hyökkää pahamaineisen Olavi-viikingin joukko. Hyökkäyksen aikana Vilja ja Pekko tiputtavat itseään puolustaessaan nuoren pojan kalliolta alas. Tapaus jää vaivaamaan Viljaa, ja he päättävät Pekon kanssa lähteä katsomaan poikaa. Yllätys onkin, kun poika on hengissä, mutta vakavasti loukkaantunut. Vilja, hyväsydäminen kun on, päättää auttaa poikaa, ja he kuljettavat hänet kylän parantajan Hyvälemmen luokse.
Vihollisen piilottelu ei ole helppoa, varsinkaan nuorelle tytölle, jolla on velvollisuuksia kotona. Myös Viljan omatunto kolkuttelee: tekeekö hän oikein vai väärin pitäessään vihollista hengissä. Asiat saavat uuden käänteen viimeistään siinä vaiheessa, kun käy ilmi, että pelastettu poika on Egil, viikinki-Olavin poika. Hänen olemassaolonsa salaaminen on entistä tärkeämpää, sillä kyläläiset janoavat kostoa Olavin ryöstettyä heidät.
Lipasti on jälleen kirjoittanut kiehtovan teoksen. Historiallisuus kiehtoo ja tuo mukanaan lumoavaa tunnelmaa. Myös pienen maagisen elementin olemassaolo tuo kutkuttavan jännityksen tunteen. Lipasti käsittelee kirjassa taitavasti ystävyyttä ja sen vaikeuksia, miltä mustasukkaisuus tuntuu, miten ystävä petetään ja miltä se tuntuu. Toinen tärkeä käsiteltävä aihe on yksilön ja hänen edustamansa yhteisön välinen ero: voidaanko syytöntä yksilöä syyttää ja tuomita hänen edustamansa yhteisön tekemistä rikkeistä? Molemmat aiheet ovat iättömiä ja aina ajankohtaisia. Kirja herättelee ajattelemaan näitä molempia teemoja myös omassa elämässä. On helppo samaistua kaikkien osapuolten tunteisiin ja ajatuksiin. Huomaa myös, kuinka monessa tilanteessa kirjan henkilöiden tavoin ensimmäiseksi reagoi tunteisiin perustuen ja tekee ratkaisunsa näiden tunteiden perusteella, vaikka hetken asiaa mietittyään päätyykin järjen avulla erilaiseen ratkaisuun. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen lisä historiallisten varhaisnuorten romaanien joukkoon.
Viikinkisolmu sijoittuu kuvitteellisen menneeseen aikaan, jolloin viikingit kulkivat kylästä toiseen mellastamassa, tappamassa ja ryöstämässä. Yhteyskohtia todellisiin historiallisiin tapahtumiin on muutamia, esimerkiksi varastettu hopea-aarre, joka myöhemmin löydettiin peltoa kaivellessa. Tällaisia hopea-aarteita on Suomesta löydetty muutama.
Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Viljan ja Pekon kylään hyökkää pahamaineisen Olavi-viikingin joukko. Hyökkäyksen aikana Vilja ja Pekko tiputtavat itseään puolustaessaan nuoren pojan kalliolta alas. Tapaus jää vaivaamaan Viljaa, ja he päättävät Pekon kanssa lähteä katsomaan poikaa. Yllätys onkin, kun poika on hengissä, mutta vakavasti loukkaantunut. Vilja, hyväsydäminen kun on, päättää auttaa poikaa, ja he kuljettavat hänet kylän parantajan Hyvälemmen luokse.
Vihollisen piilottelu ei ole helppoa, varsinkaan nuorelle tytölle, jolla on velvollisuuksia kotona. Myös Viljan omatunto kolkuttelee: tekeekö hän oikein vai väärin pitäessään vihollista hengissä. Asiat saavat uuden käänteen viimeistään siinä vaiheessa, kun käy ilmi, että pelastettu poika on Egil, viikinki-Olavin poika. Hänen olemassaolonsa salaaminen on entistä tärkeämpää, sillä kyläläiset janoavat kostoa Olavin ryöstettyä heidät.
Lipasti on jälleen kirjoittanut kiehtovan teoksen. Historiallisuus kiehtoo ja tuo mukanaan lumoavaa tunnelmaa. Myös pienen maagisen elementin olemassaolo tuo kutkuttavan jännityksen tunteen. Lipasti käsittelee kirjassa taitavasti ystävyyttä ja sen vaikeuksia, miltä mustasukkaisuus tuntuu, miten ystävä petetään ja miltä se tuntuu. Toinen tärkeä käsiteltävä aihe on yksilön ja hänen edustamansa yhteisön välinen ero: voidaanko syytöntä yksilöä syyttää ja tuomita hänen edustamansa yhteisön tekemistä rikkeistä? Molemmat aiheet ovat iättömiä ja aina ajankohtaisia. Kirja herättelee ajattelemaan näitä molempia teemoja myös omassa elämässä. On helppo samaistua kaikkien osapuolten tunteisiin ja ajatuksiin. Huomaa myös, kuinka monessa tilanteessa kirjan henkilöiden tavoin ensimmäiseksi reagoi tunteisiin perustuen ja tekee ratkaisunsa näiden tunteiden perusteella, vaikka hetken asiaa mietittyään päätyykin järjen avulla erilaiseen ratkaisuun. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen lisä historiallisten varhaisnuorten romaanien joukkoon.
March 29, 2016
Kirja jonka luin koska vinkkarit.
Hyvä, sillä tämähän oli mainio teos. Jotain vanhanaikaista poikakirjajännitystä löysin tästä ja aah sitä nostalgiaa. Alakoululaisille mainio, mutta mietin myös, että kokeilen osalle seiskaa, koska seiskan syksyllä osa vielä kaipaa tämänkaltaista lukemista.
Hyvä, sillä tämähän oli mainio teos. Jotain vanhanaikaista poikakirjajännitystä löysin tästä ja aah sitä nostalgiaa. Alakoululaisille mainio, mutta mietin myös, että kokeilen osalle seiskaa, koska seiskan syksyllä osa vielä kaipaa tämänkaltaista lukemista.
September 2, 2015
Lipasti on kirjoittanut hyvän historiallisen lasten- ja nuortenromaanin, jota kelpaa vinkata. Taustoitusta on riittävästi, henkilöt ovat uskottavia ja muutenkin juttu toimii hyvin.
Jännitystä tuo sotaretkellä oleva viikinkiheimo.
Jännitystä tuo sotaretkellä oleva viikinkiheimo.
September 23, 2020
Jännitys on rakennettu kirjassa taitavasti pala palalta. Hahmoilla on erilaisia helposti ymmärrettäviä motiiveja, kauaskantoisia ja lyhyemmän tähtäimen, mikä myös ruokkii jännitystä. Esim. Vilja "Maanavilja" haluaa purjehtimaan, käydä meren toisella puolella ym., vaikka on tyttö. 1060-luvulla se ei kuitenkaan ole naisille sallittua toimintaa, mutta Vilja ei välitä tästä, vaan jatkaa haaveiluaan.
Kirja oli helposti ymmärrettävä historiallinen lastenromaani, jossa lisäksi seikkailua, draamaa ja toimintaa. Henkilöhahmoja on sopiva määrä, jotta on helppo pysyä kärryillä tapahtumista. Teksti on samaan aikaan sisältörikasta että sopivan helposti ymmärrettävää.
Pekko on poika saarelta, jonka kauppiaat toivat Liedon linnavuorelle mukanaan. Pekko pelastui täpärästi Olavi-viikingin joukkojen hyökkäykseltä, mutta hänen perheensä kaapattiin tai tapettiin, ja koko kylä poltettiin. Hän oli piiloutunut metsään ja elänyt marjoilla, kunnes kauppiaat löysivät hänet ja ottivat huostaansa. Nyt Pekko on saapunut Linnavuoren ympäristöön, jossa kylän päällikkö on Kullervo, ja talot on rakennettu helposti palavasta kaislasta ja tuohesta. Saapuuko Olavi-viikinki tännekin jonain päivänä tuhoamaan kaiken?
Historiallisessa mielessä kirja tarjoaa autenttisen oloisia näköaloja tuon ajan elämään. On kuvailtu markkinoita, miten siellä myytiin turkiksia, kankaita, työkaluja, ruokaa, astioita ja aseita... Oravannahat olivat valuuttaa. Karjana oli ainkain lehmiä, lampaita ja kanoja. Erilaisia eläimiä käytiin metsästämässä. Uskomukset olivat vahvoja. Erilaiset loitsut, taiat, uhrilahjat ja rituaalit olivat tärkeitä. Parantaja nimeltä Hyvälempi on kylän viisaimpia ja vanhimpia henkilöitä, ja jopa Kullervo nöyrtyy hänen tietämyksensä edessä. Linnavuoren ympäristössä uskotaan myös taivaan-Ukkoon, Liekkiö-henkeen, Ilmariseen ja Ikitursoon (paholaiseen?).
Vilja ja Pekko ystävystyvät pian, vaikka Vilja on sepän tytär, eli arvostetusta perheestä, mutta Pekko on nyt orpolapsi. Pekolle on jäänyt traumoja Olavi-viikingin joukkojen hyökkäyksestä, ja perheensä menetyksestä. Sitten laivat rantautuvat myös Linnavuoren kupeeseen (merenpinta korkeammalla kuin nykypäivänä), ja julman näköiset viikingit vyöryvät kylille tappaen ihmisiä, tuhoten paikkoja. Viljan perhe ja Pekko kiipeävät Linnavuorelle tukikohtaan, johon on erittäin vaikea hyökätä, ja jota Kullervo on kutsunut koko maailman mahtavimmaksi linnoitukseksi, jota on mahdotonta vallata. Olavin joukotkaan eivät siinä onnistu, ainakaan tällä yrittämällä, ja he perääntyvät laivoihinsa polttaen kaikki kylän talot ja veneet mennessään. Taistelun tiimellyksessä Vilja ja Pekko pudottivat viikinkipojan alas muurilta, ja luulivat jo tappaneensa tämän, mutta poika löytyykin seuraavana päivänä henkihieverissä kivikosta.
Vilja ja Pekko kuljettavat viikinkipojan salaa parantaja Hyvälemmen luo. Viikinkipoika kuuluu vihollisjoukkoihin, joten useimpien kyläläisten mielestä hänet kuuluisi suorilta käsin tappaa, varsinkin, kun Olavin joukot tappoivat heistä niin monia. Parantaja Hyvälempi levittää voiteet ja lausuu loitsut, vaikka onkin aluksi myös epäileväinen. Hyvälempi pystyy käymään myös Tuonelan virralla, vainajien maassa, henkimatkoilla, mutta ei voi kertoa siitä, millaista on Tuonelassa, eläville.
Viikinkipoika virkoaa ja paranee. Hänen nimensä on Egil. Kirjassa tapahtuu merkittävä käänne, kun Egil paljastuu itsensä Olavin pojaksi. Tulisiko Olavi siinä tapauksessa noutamaan poikaansa takaisin? Asia paljastuu kyläläisillekin, kun Egil itse siitä möläyttää. Pidetään riitaisia kokouksia ja neuvotteluita, mutta lopulta Egilin annetaan jäädä eloon; hänen on osallistuttava jälleenrakentamiseen. Kirjan loppuratkaisu on lempeä, sillä Olavi ei saavu takaisin suuren raivon vallassa, vaan on kovin suostuvainen neuvotteluun - toki siksi, että Linnavuoren joukoilla on hänen poikansa panttivankinaan. Olavi suostuu siihen, että hän joukkoineen perääntyy, luovuttaa säkillisen "Thorin pölyä" linnavuorelaisille, ja hänen poikansa saa seurata häntä vapaasti parin päivän kuluttua omalla veneellään. Linnavuorelaiset luottavat jostain syystä siihen, ettei Olavi enää palaa kostamaan. Thorin pölyllä tarkoitetaan ruutia, joka oli noihin aikoihin keksitty, ja jonka alkuperän kuviteltiin olevan varsin maaginen. Viikinkitrilogian seuraava osa onkin nimeltään Thorin pöly.
Kirja oli helposti ymmärrettävä historiallinen lastenromaani, jossa lisäksi seikkailua, draamaa ja toimintaa. Henkilöhahmoja on sopiva määrä, jotta on helppo pysyä kärryillä tapahtumista. Teksti on samaan aikaan sisältörikasta että sopivan helposti ymmärrettävää.
Pekko on poika saarelta, jonka kauppiaat toivat Liedon linnavuorelle mukanaan. Pekko pelastui täpärästi Olavi-viikingin joukkojen hyökkäykseltä, mutta hänen perheensä kaapattiin tai tapettiin, ja koko kylä poltettiin. Hän oli piiloutunut metsään ja elänyt marjoilla, kunnes kauppiaat löysivät hänet ja ottivat huostaansa. Nyt Pekko on saapunut Linnavuoren ympäristöön, jossa kylän päällikkö on Kullervo, ja talot on rakennettu helposti palavasta kaislasta ja tuohesta. Saapuuko Olavi-viikinki tännekin jonain päivänä tuhoamaan kaiken?
Historiallisessa mielessä kirja tarjoaa autenttisen oloisia näköaloja tuon ajan elämään. On kuvailtu markkinoita, miten siellä myytiin turkiksia, kankaita, työkaluja, ruokaa, astioita ja aseita... Oravannahat olivat valuuttaa. Karjana oli ainkain lehmiä, lampaita ja kanoja. Erilaisia eläimiä käytiin metsästämässä. Uskomukset olivat vahvoja. Erilaiset loitsut, taiat, uhrilahjat ja rituaalit olivat tärkeitä. Parantaja nimeltä Hyvälempi on kylän viisaimpia ja vanhimpia henkilöitä, ja jopa Kullervo nöyrtyy hänen tietämyksensä edessä. Linnavuoren ympäristössä uskotaan myös taivaan-Ukkoon, Liekkiö-henkeen, Ilmariseen ja Ikitursoon (paholaiseen?).
Vilja ja Pekko ystävystyvät pian, vaikka Vilja on sepän tytär, eli arvostetusta perheestä, mutta Pekko on nyt orpolapsi. Pekolle on jäänyt traumoja Olavi-viikingin joukkojen hyökkäyksestä, ja perheensä menetyksestä. Sitten laivat rantautuvat myös Linnavuoren kupeeseen (merenpinta korkeammalla kuin nykypäivänä), ja julman näköiset viikingit vyöryvät kylille tappaen ihmisiä, tuhoten paikkoja. Viljan perhe ja Pekko kiipeävät Linnavuorelle tukikohtaan, johon on erittäin vaikea hyökätä, ja jota Kullervo on kutsunut koko maailman mahtavimmaksi linnoitukseksi, jota on mahdotonta vallata. Olavin joukotkaan eivät siinä onnistu, ainakaan tällä yrittämällä, ja he perääntyvät laivoihinsa polttaen kaikki kylän talot ja veneet mennessään. Taistelun tiimellyksessä Vilja ja Pekko pudottivat viikinkipojan alas muurilta, ja luulivat jo tappaneensa tämän, mutta poika löytyykin seuraavana päivänä henkihieverissä kivikosta.
Vilja ja Pekko kuljettavat viikinkipojan salaa parantaja Hyvälemmen luo. Viikinkipoika kuuluu vihollisjoukkoihin, joten useimpien kyläläisten mielestä hänet kuuluisi suorilta käsin tappaa, varsinkin, kun Olavin joukot tappoivat heistä niin monia. Parantaja Hyvälempi levittää voiteet ja lausuu loitsut, vaikka onkin aluksi myös epäileväinen. Hyvälempi pystyy käymään myös Tuonelan virralla, vainajien maassa, henkimatkoilla, mutta ei voi kertoa siitä, millaista on Tuonelassa, eläville.
Viikinkipoika virkoaa ja paranee. Hänen nimensä on Egil. Kirjassa tapahtuu merkittävä käänne, kun Egil paljastuu itsensä Olavin pojaksi. Tulisiko Olavi siinä tapauksessa noutamaan poikaansa takaisin? Asia paljastuu kyläläisillekin, kun Egil itse siitä möläyttää. Pidetään riitaisia kokouksia ja neuvotteluita, mutta lopulta Egilin annetaan jäädä eloon; hänen on osallistuttava jälleenrakentamiseen. Kirjan loppuratkaisu on lempeä, sillä Olavi ei saavu takaisin suuren raivon vallassa, vaan on kovin suostuvainen neuvotteluun - toki siksi, että Linnavuoren joukoilla on hänen poikansa panttivankinaan. Olavi suostuu siihen, että hän joukkoineen perääntyy, luovuttaa säkillisen "Thorin pölyä" linnavuorelaisille, ja hänen poikansa saa seurata häntä vapaasti parin päivän kuluttua omalla veneellään. Linnavuorelaiset luottavat jostain syystä siihen, ettei Olavi enää palaa kostamaan. Thorin pölyllä tarkoitetaan ruutia, joka oli noihin aikoihin keksitty, ja jonka alkuperän kuviteltiin olevan varsin maaginen. Viikinkitrilogian seuraava osa onkin nimeltään Thorin pöly.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 18, 2023
Manavilia vive nell’estremo Nord, a Linnavuori, figlia del fabbro del villaggio che vive di pesca in serenità. È una ragazza che non si accontenta della vita di moglie e madre che la attende ma che nel cuore desidera vedere cosa c’è oltre il mare, dove veleggiano le navi dei mercanti e quelle, ben più pericolose, dei vichinghi del temibile Olaf! La sua vita tranquilla e quella dei suoi cari sarà però sconvolta quando Olaf porterà morte e distruzione a Linnavuori con un attacco a sorpresa, lasciandosi poi alle spalle un villaggio da ricostruire prima dell’inverno, morti da piangere…ed un ragazzo vichingo in fin di vita, ai piedi di una scogliera. Manvilia dovrà chiedersi, insieme all’amico Pekko, che cosa vorrà fare di lui: lasciarlo morire oppure provare segretamente a salvarlo, senza farlo sapere agli adulti che hanno giurato vendetta contro Olaf e i suoi? Amicizia, affetto, diversità e scoperta dell’altro sono al centro di questo romanzo del finlandese Lipasti: perché ciò che non ci fa uguali può comunque farci vicini e cari gli uni per gli altri.
March 13, 2021
Luin tämän kolmosten kirjavinkkausta varten (uudestaan). En yleensä pidä historiallisista romaaneista, mutta tää on kyllä kirjoitettu tosi koukuttavasti. Itse tarina ja päähenkilöt ovat mielenkiintoisia. Kysyn aina lapsilta lopussa, että auttaisivatko he Egiliä. Tähän menessä kaikki olisivat!
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 25, 2022
Tylsä. Nuoremmille tarkoitettu. Ainuy mistä voin antaa pisteitä on loogisuus ja hienot nimet :D Kirja vois iskeä joskus 7v mut ei nyt. Koska tässä ei tapahdu absolutely mitää! Ehkä ennemminkin tämä kirja on sellainen, jota lukea jos haluaa tirtöä ystävyyssuhteista.
June 12, 2017
Tosi kiva historiallinen seikkailukirja, jonka mielellään ottaa mukaan vinkkaussettiin. Harmi (taas) kökkö kansikuva.
July 9, 2020
Kaunis tarina viikinkiajan lapsista Suomessa. Sopii hyvin alakouluikäisille.
January 8, 2022
Hyvin kirjoitettu ja varmasti lapsille ja nuorille hieman erilaista luettavaa kuin yleensä on tarjolla. Henkilöt olivat kaikki saatu hyvin eläviksi.
March 6, 2019
Täyden kympin kirja, kuuluu 6-10 vuotiaan yleisön yksimielinen tuomio. Kirja kertoo uskottavasti rautakautisen kylän elämästä nuoren tytöt silmin. Päähenkilö Maanavilja on ihailtava hahmo, empaattinen ja vahva, joka osaa pohtia asioita monelta kantilta. Kirjassa käsitellään hankalia tunteita ja aiheita hienosti ja kaiken lisäksi se on vielä jännittävä ja kielellisesti ilahduttavan rikasta luettavaa. Tarina toimisi loistavasti myös elokuvana, jäämme odottelemaan että joku tarttuisi syöttiin.
February 19, 2026
Lanu-kirjallisuuden kurssille kuuntelin E-kirjastosta Roope Lipastin Viikinkisolmun. Lukijana oli Antti Virmavirta, joka näytteli juuri sopivasti muuttaen ääntään hieman eri henkilöiden mukaan. Oli todella mukava kokemus, suosittelen!
10-vuotias Maanavilja (Vilja) asuu Linnavuorella ja seikkailee ainoan ikäisensä lapsen, Pekon kanssa. Eräänä päivänä Hurja Harald miehineen hyökkää kylään. Linnavuori kestää, mutta viikinkien paluumatkasta jää pois loukkaantunut Haraldin poika Egil. Pitääkö Egil jättää kuolemaan, koska on vihollinen? Ja jos lapset pelastavat Egilin, miten kylä suhtautuu vihollisen pelastajiin?
Viikinkisolmu on ihana seikkailutarina lapsille. Olisin varmasti itse tykännyt tällaisesta tarinasta lapsena. Aikuisenakin tykkään lukea kirjoja, jotka sijoittuvat menneisyyteen: viikinki- ja keski-aikaan sekä uuteen aikaan.
10-vuotias Maanavilja (Vilja) asuu Linnavuorella ja seikkailee ainoan ikäisensä lapsen, Pekon kanssa. Eräänä päivänä Hurja Harald miehineen hyökkää kylään. Linnavuori kestää, mutta viikinkien paluumatkasta jää pois loukkaantunut Haraldin poika Egil. Pitääkö Egil jättää kuolemaan, koska on vihollinen? Ja jos lapset pelastavat Egilin, miten kylä suhtautuu vihollisen pelastajiin?
Viikinkisolmu on ihana seikkailutarina lapsille. Olisin varmasti itse tykännyt tällaisesta tarinasta lapsena. Aikuisenakin tykkään lukea kirjoja, jotka sijoittuvat menneisyyteen: viikinki- ja keski-aikaan sekä uuteen aikaan.
September 27, 2015
3 1/2 tähteä (GR ei jostain syystä suostu näyttämään sitä puolikkaan omaa merkkiä kunnolla). Ihan kiva historiallinen kirja, joka osoittaa että lapset voivat olla välillä viisaampia kuin aikuiset. Kiinnostavasti kirjoitettu ja pituudeltaan sopiva, lisäksi hahmot ovat uskottavia ja jännitystäkin on sopivasti.
June 23, 2015
Kevyt ja helppolukuinen seikkailu viikinkiajalta. Nelosten ja vitosten vinkkauskassiin! Riordan-fani luki ja tykkäsi.
August 30, 2015
Paikoin hiukan höttöinen, mutta lopen ihan mukavaa historiallista seikkailua jota voisi käyttää vaikka opetuksen elävöittämiseen. Jopa viihtymiseen *gosh*
April 28, 2016
Libro per ragazzi scritto molto bene, che affronta le tematiche della guerra e dell'amicizia.
June 28, 2017
An OK book I found and enjoyed. It is a very quick read and does not take much effort or brains, and is meant for younger readers. The intro takes half a book and the plot isn't very complicated.
August 14, 2016
Maanavilja, Pekko ja Egil. Ystäviä. Historiassa mennään, kesäinen tunnelma, jännitystä, luonnon kuvailua. Mielenkiintoinen.
September 1, 2015
Historiasta tykkäävälle oikein viihdyttävä. Uskoisin, että on kolmosille sopivan jännä.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews