Tämän piti olla palkitun muusikon elämäkerta, väritettynä päähenkilönsä kokemuksilla suomalaisesta yhteiskunnasta. Jesse Markinin tarina alkoi Liberiasta, kulki Viljakkalan kautta koko kansan suosikiksi mutta sai painajaismaisen käänteen.
Markinin lapsi sairastui vakavasti, lääkärit epäilivät pahoinpitelyä ja lastensuojelu sijoitti vauvan kiireellisesti. Alkoi taistelu oman syyttömyyden ja lapsen kotiinpaluun puolesta, suomalaista oikeusjärjestelmää vastaan.
Ravisuttava teos yhdistää Markinin päiväkirjamerkinnät, läheisten ja kollegoiden äänet sekä vakuuttavan lääketieteellisen aineiston. Ketä kuunnellaan? Miten säilyttää toivo, kun kaikki on viety?
Olisin halunnut pitää tästä kirjasta enemmän mutta valitettavasti se ei ollut kovin hyvä. Kirjan olisi pitänyt olla joko elämänkerta tai kertomus käsittämätön epäreilusta lapsen riistosta vanhemmiltaan mutta yhdistelmä ei toimi. Kirja on liian pitkä, toisteinen ja jonkun olisi pitänyt laittaa stoppi kielikuvien tulvalle, mikä lopulta alkoi turhauttaa. Tästä olisi saanut huomattavasti paremman ja tärkeä aihe olisi sen ansainnut.
Tärkeä kuvaus ja puheenvuoro järkyttävästä tapauksesta ja lastensuojelun täydellisestä epäonnistumisesta. Itsellänikin kiehahti kiukku välillä ihan kunnolla.
Itse lopputuote on valitettavasti liian pitkä ja toisteinen. Kustannustoimittaja olisi saanut karsia tekstiä reilulla kädellä. Se olisi varmasti onnistunut ilman, että lukijan käsitys prosessin kestosta ja piinaavuudesta kärsii.
Järisyttävä. On vaikea koota ajatuksia tämän jälkeen, miten vangitseva tarina voidaan koota niin monisyisistä ja rikkinäisistä palasista. Lääketieteellinen teksti, haastattelut, elämäntarina, musiikki ja yhden perheen taistelu on nivottu taitavasti ja tarinaa on helppo seurata, vaikkei aina ymmärrä läheskään kaikkea. Tunteiden kirjo on vahva ja se pitää otteessaan loppuun saakka: läsnä ovat viha, pelko, epätoivo ja pettymys, mutta niiden välissä myös pilkahduksia toivosta ja ilosta, päällimmäisenä lopulta rakkaus.
Uskomattoman turhauttava kirja monella eri tasolla. Vanhempana ymmärrän miksi tarina on haluttu kertoa näin perinpohjaisesti, ikään kuin todistuksena. Tämä perhe on käynyt läpi helvetin. Tässä olisi ollut ainekset kahteen eri kirjaan, tällöin tarina olisi ollut vielä vaikuttavampi.
Todella hurjaa ja yksityiskohtaista luettavaa perheen taistelusta lapsensa takaisin saamiseksi. Vaikka teos on pitkä, en usko, että lyhyempi olisi palvellut näin hyvin.