Joka päivä maailmalla syntyy kymmeniä uusia verkkoyhteisöpalveluja. Sosiaalinen media on kuitenkin kuin suuri virtahepo siitä puhutaan paljon, mutta sen syvintä olemusta ei aina nähdä.
Sosiaalista mediaa käsittelevät kirjat ovat usein opaskirjoja. ”Näin teet näyttävän Twitter-profiiliin”, tai ”Kymmenen vinkkiä Facebook-markkinointiin.” Sometarinoita suomesta keskittyy kaikkein keskeisimpään asiaan eli miten sosiaalisessa mediassa toimivat ihmiset pystyvät koskettamaan muita omalla tyylillään ja kertomuksillaan.
Kirja kertoo nykyajan leirinuotioiden tarinankertojista, somen kylähulluista, digitaalisista ritareista, huumorintajuisista sosiaalitädeistä ja kiroilevista trubaduureista. Teoksessa selviää myös, mikä on vaatturi Arman Alizadin tabu, miksi Jasper Pääkkönen käy suurta kalasotaa, miksi Seppo-kissa on niin yrmeä, mille kaikelle voi nauraa, mikä viehättää aikuisia miehiä My Little Ponyissa ja kuka pitää vaimonhakkaajapaitaa hauskana juttuna.
Jarno Alastalo on tekno-filosofi, kirjailija, digitaalisten yhteisöjen rakentaja ja kissavideoiden asiantuntija, joka on suunnitellut mustia laatikoita. Hän tarkastelee teknologiaa inhimillisestä näkökulmasta: miten tekoäly, sosiaalinen media ja algoritmit muokkaavat ihmisyyttä, identiteettiä ja arvoja.
Hyvä kirja kaikille someihmisille ja kaikille, joita ne somen ohjekirjat ärsyttää (koska harvoinpa niissä on mitään uutta tai edes hyödyllistä). Mielenkiintoisia (some)stooreja mielenkiintoisista ihmisistä ja mielenkiinto pysyi läpi kirjan. Ainoaksi heikkoudeksi jää ehkä se, että lukijana jäin kaipaamaan jonkinlaista lisäsyvyyttä.
Sosiaalinen media synnyttää jatkuvalla syötöllä uusia ilmiöitä ja somepersoonia, joista jotkut unohtuvat heti seuraavana päivänä ja jotkut jäävät elämään. Sometarinoita Suomesta kertookin - yllättäen nimensä mukaisesti, suomalaisista sosiaalisen median ilmiöistä ja persoonista.
Kirjaan on valikoitunut sopivasti erilaisia keissejä laidasta laitaan, joista pari tapausta olivatkin allekirjoittaneelle uusia tuttavuuksia. Ja mikä parasta, itse ilmiöiden luojat ja some-persoonat pääsevät kirjassa itse ääneen kertomaan aiheesta ja suhteestaan sosiaaliseen mediaan. Keissien taustoja valotetaan paikoittain perusteellisesti; itselleni esimerkiksi Jounin Kaupan tarina oli ennestään täysin vieras. Joissakin kappaleissa taustoitus jäi tosin puutteelliseksi, ja esimerkiksi kalasotaa käsittelevä kappale hyppäsi suoraan asiaan sen kummemmin lähtökohtia esittelemättä.
Parhaiten kirjan tarinoista jäi mieleen Nettimuori, My Little Pony -miehet, Ei voi olla totta! -bloggaaja, ja Varustelekan Valtteri. Ainakin minulla edellämainitut herättivät erinäisiä oivalluksia ja ideoita tai muuten vaan ilahduttivat ja lisäsivät ymmärrystä.
Ajankohtainen kirja, joka on varmasti antoisaa luettavaa muillekkin sosiaalisen median maailmasta kiinnostuneille, tai heille jotka muuten vaan haluavat pysyä ajan hermolla.
Mikä oli suosittua pari vuotta sitten suomalaisten keskuudessa somessa? Siihen tämä kirja vastaa varsin mukavasti. Tuttuja caseja leppoisasti kerrottuna.