Meksikossa vuonna 2010 murhattu Jyri Jaakkola oli paitsi kansalaisvaikuttaja ja monen järjestön tukipilari, myös ahkera kirjoittaja. Hänen kirjoituksensa käsittelivät nyky-yhteiskunnan ongelmia ja ruohonjuuritasolta lähteviä radikaalejakin vaihtoehtoja. Jaakkolan tekstejä julkaistiin kirjoissa, järjestöjen julkaisuissa, anarkistisissa lehdissä, sekä pamfletteina ja blogikirjoituksina. Tähän kirjaan on koottu näistä keskeisimpiä täydentäen niitä poiminnoilla haastatteluista ja sähköposteista, jotka valottavat hänen ajattelunsa ja toimintansa taustoja henkilökohtaisemmalla tasolla. Mukana on myös muutaman Jaakkolan hyvin tunteneen ihmisen muisteluita ystävästään. Lukija pääsee aikamatkalle 2000-luvun alun Angolaan ja vuoden 2010 Meksikoon, suomalaisen kulutus- ja globalisaatiokriittisen liikkeen toimintaan ja kansainvälisen antikapitalistisen vastarinnan pyörteisiin. Toisaalta Jaakkolan kirjoitukset ovat ajattomia ja hänen länsimaista elämäntapaa ja edustuksellista demokratiaa koskevat pohdintansa onnistuvat härnäämään lukijaa edelleenkin. Hän tahtoi enemmän kuin muuttaa poliittista järjestelmää tai protestoida suuryritysten totalitarismia vastaan. Hän halusi muuttaa kaiken, vaatia mahdotonta.
Jyri Antero Jaakkola (February 11, 1977 – April 27, 2010) was a Finnish human rights activist. He was on his way to San Juan Copala, a village of indigenous Trique people that has declared itself autonomous, as a human rights observer when he was shot dead by UBISORT, a paramilitary organization connected to Institutional Revolutionary Party. In the attack Alberta Cariño, an activist for the local organization CACTUS, was also shot dead and more than ten people were wounded.
Jaakkola was widely known as a central figure in several alternative movements in Finland. He was involved with S/V Estelle, a sailboat operated on fair trade principles, and sailed to Angola with the ship in 2002.
Pieniä vallankumouksia on kokoelma Jyri Jaakkolan ja ystäviensä tekstejä, haastattelunpätkiä ja runojakin. Teos on toimitettu Jyrin tappamisen jälkeen. Kustantamo Sammakko myi teosta parin euron hintaan varmaankin siksi, että ihan kaikkien pitäisi lukea se.
Jyri hahmotteli ihanneyhteiskuntaa, jossa asioista päätetään ruohonjuuritasolla. Hän mietti siis lopputulosta. Itse ajattelen vaikuttavani epäkohtiin pieni askel kerrallaan. Molemmat näkökulmat ovat perusteltuja!
Tunsin Jyrin samoin kuin koko Turku. Hän arvosti kaikkia. Kulutus pitää saada laskuun, mutta myös toisten läheisyys ja muut aineettomat asiat, kuten hyvä elämä yleensäkin, olivat Jyrin agendalla.
Tappajafarkkuja kirjoittaessani yritin asemoida itseni turkulaisten reilun kaupan merkkiä kriittisesti tarkastelevien aktivistien ja ison yleisön väliin. Ilmeisesti onnistuin siinä. Kritiikkiä tuli Turusta ja myös toisesta suunnasta.
Mielestäni ihan jokaisen pitäisi lukea Pieniä vallankumouksia! Se on kirjoitettu oikein hyvin. Jääkin tunne, että tekstit loppuvat kesken.