Riitta ja Ilkka

by Riikka Suominen

Tositarina elämän mullistavasta rakkaudesta.

Toimittaja Riikka Suominen alkaa isänsä, kokoomuspoliitikko Ilkka Suomisen, poismenon jälkeen käydä läpi vanhempiensa jäämistöä. Hän löytää äitinsä ja isänsä kirjeenvaihtoa 1970-luvun alusta, ajalta, jolloin molemmat olivat tahoillaan naimisissa – mutta kiihkeän rakastuneita toisiinsa.

Kirjeiden palava, liki epätoivoinen sävy paljastaa, miten suuri rakkaustarina sai alkunsa silotellun julkisivun takana.

Vanhempien tarina valkenee Riikalle samaan aikaan, kun hän itse rakastuu. Yhtäkkiä ihmeellisen moni asia omassa elämässä muistuttaa rakkauskirjeiden tapahtumia, ja vuosia hyvin toiminut avoin suhde törmää päin seinää.

432 pages, Hardcover

Published May 6, 2026

About the author

Helsinki based writer and climate activist.

Reviews

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Okei, nyt löytyi ehkä autofiktion kaikkein kiusallisin muoto, omien vanhempien nuoruudenkirjeenvaihtoon perustuvan rakkaustarinan pukeminen romaanin muotoon. Riikka Suominen kertoo tässä kirjassa Riitta ja Ilkka Suomisen ihmeellisen rakkaustarinan 1970-luvun alusta. Sen lomassa hän kertoo myös oman elämänsä mullistavista tapahtumista nelisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Kirja etenee kummassakin aikatasossa kronologisesti, joskin menneisyydessä liikutaan pidemmän ajanjakson yli kirjan aikana kuin nykypäivässä. Muuten tapahtumien paralleelit ovat suorastaan alleviivatun selkeät: ollaan vakiinnuttu johonkin tiettyyn parisuhdemalliin, sitten seuraa Suuri Rakastuminen, jonka jälkeen kaikki muu muuttuu toissijaiseksi. Suomisen pariskunnan onnellinen loppuelämä on dokumentoitu naistenlehtien kansien väliin, nykypäivän tarina saa jatkua kirjan ulkopuolella.

Teoksen lähtökohdat ja sen myötä myös toteutus tuntuvat tavattoman banaaleilta, eikä vähiten siksi, että nykypäivän minäkertoja pohtii kirjan kirjottamista ja sitä, kuinka hänen vanhempansa selvästi halusivat tarinansa tulevan julki. En olisi itse päätynyt samaan lopputulokseen. Välillä minäkertoja myös filosofoi turhan pitkään parisuhteiden teorian parissa, ja pakolliset suorat seksikuvauksetkin tuntuvat päälle liimatuilta. Annetaan nyt kuitenkin toinen tähti sille, että sai itsenikin ajattelemaan parisuhteen peruskiviä.

[Tapani · Rating 3 out of 5]

Kirjana tämä on mielenkiintoinen, tai epätasapainoinen, kun kahdella eri aikajanalla tasapainoilevat todellisen rakkauden löytänyt pari, ja toisena sellaisen riittävyyden kieltävä ja selkeästi sellaista vielä löytämätön kirjailija itse parisuhteissaan. Ensimmäinen on sinällään yllätyksetön, kun sen loppua on tiedossa alusta alkaen. Jälkimmäinen puolestaan tuo tarinaan vetävyyttä sosiaalipornona, kun kirjailija ja puolisonsa molemmat ovat valmiit heittämään kaikki periaatteensa ja arvonsa romukoppaan, kun vihdoin löytävät jotain sellaista mitä aikaisemmalla aikajanalla tapahtuu. Silti juuri nykytasoa olisi kaivannut analysoitavan enemmän, vaikka toki se olisi voinut kaivata ulkopuolista tekijää aiheen omakohtaisuuden vuoksi. Kirjan keskivaiheet olivat kuitenkin sen verran koukuttavia, ihan sen "mitä ihmettä se nyt tekee?"- aspektin kautta, että se kantaa myös osaltaan lopun hieman ponnettoman sitaattikokeelman yli, jossa ei enää omia sanoja tai ajatuksia tunnu irtoavan. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa omaelämänkerrallista tilitystä siitä mihin tämä kaikki lopulta johtaa.

[Riitta · Rating 1 out of 5]

Tartuin kirjaan tietämättä keistä on kyse – nimet eivät kertoneet mitään. Olin ollut poissa Suomesta pitkään. Suomessa asuneelle ne olisivat olleet itsestäänselviä välittömästi : kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ilkka Suominen (1939–2022) ja hänen puolisonsa, kokoomusvaikuttaja Riitta Suominen (1946–2015). Heidän tyttärensä, toimittaja Riikka Suominen, on rakentanut vanhempiensa kirjeenvaihdosta kirjan, joka kertoo 1970-luvun alun poliittisesti latautuneesta rakkaustarinan synnystä.

Kirja kuuluu kasvavaan pohjoismaiseen genreen, jossa lapsi ottaa tehtäväkseen kirjoittaa vanhempiensa rakkaustarinan julkiseen muotoon. Tarina sijoittuu aikaan, jolloin avioero vaati lain edessä syyllisen – mikä antaa suhteelle jo lähtökohtaisesti kielletyn maun. Kirjoittaja peilaa vanhempiensa tarinaa oman elämänsä kautta: avointen suhteiden kannattaja törmää monogamian välttämättömyyteen rakastuessaan leskimieheen. Teoria ja eletty todellisuus eivät sovi yhteen siististi.
Tämä eettinen dilemma ei ole uusi. ( Vrt kirjoittamaani analyysin Paavo Haavikon julkaisemasta Sylvi Kekkosen ja MarjaLiisa Vartion ystävyydestä postuumisti. )Silti sama kysymys taas:millä oikeudella toisen ihmisen intiimi elämä levitetään kaikkien katsottavaksi? Kohteet eivät enää voi puhua puolestaan.

Riikka Suominen vastaa tähän vakuuttamalla, että vanhemmat olisivat antaneet siunauksensa – isä jopa jätti kirjeet tarkoituksella tyttärelleen löydettäväksi. Se on mahdollista. Mutta se ei poista lukijan tirkistelijän tunnetta, jonka teos herättää.
Tyylillisesti kirja ei nouse tilanteen vaatimalle tasolle. Kirjoittajan oma erotiikka kuvataan juorulehtien sanastolla, ja tyylitajun puute tekee intiimistä aiheesta lattean. Kirja osui silmiini sattumalta. Voisi olla terveellistä itse miettiä, mitä jättää jälkeensä kirjoitetussa muodossa, jos ei halua että joku toinen ottaa oikeuden julkistaa yksityisyyden.

[Sirpa Rauhaniemi-viitanen · Rating 3 out of 5]

Tää oli hyvin kirjoitettu ja oudolla tavalla kiinnostava. Liian pitkä tosin ja jotenkin myös arveluttaa, toden ja sadun raja on kerrassaan hämärä. Enkä ole varma, olisinko halunnut tietää kirjailijan seksielämästä niin paljon.