What do you think?
Rate this book
Gazan naiset - Tarinoita joita kukaan ei ole kertonut
Ihmiskohtaloita uutiskuvien takaa.
Gazan naisista piirtyy mediassa mustavalkoinen kuva – he ovat joko uhreja tai terroristeja. Mutta myös Gazassa naiset nauravat, rakastavat, unelmoivat, toivovat ja tekevät kaikkensa selviytyäkseen äärimmäisissä olosuhteissa.
Suomessa asuvan Randa Al-Dawoudin pysäyttävä teos antaa äänen Gazan naisille, joiden tarinat ovat jääneet vaille huomiota niin itäisessä kuin läntisessäkin maailmassa. Oman tarinansa lisäksi Al-Dawoudi kertoo yli kolmenkymmenen palestiinalaisnaisen ja -lapsen elämästä miehitetyllä Gazan kaistaleella. On kirjoittajan oma äiti, joka sairastui syöpään jatkuvien pommitusten saastutettua elinympäristön. On nuori nainen, joka päätti vapautua sosiaalisista ja uskonnollisista kahleistaan. On viattomia lapsia, jotka taltioivat piirustuksiinsa ympärillä pauhaavan sodan.
Jokaisella Gazan naisella on oma ainutlaatuinen taustansa ja tarinansa, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Yhteistä tarinoissa on silti se, että sota ja uskonnollinen hallinto ovat muokanneet naisten identiteettiä ja jättäneet siihen lähtemättömät jälkensä. Tämän näyttämällä Al-Dawoudi haluaa puolustaa viimeiseen asti ihmisarvoa ja inhimillisyyttä.
Randa Al-Dawoudi (s. 1998) on Helsingissä asuva palestiinalainen toimittaja, kirjailija ja luova yrittäjä. Lapsuutensa hän vietti saarretussa Gazassa ja selvisi siellä kolmesta sodasta. Työssään hän yhdistää omat kokemuksensa ja kotimaansa naisten kollektiivisen muistin.
Gazan naisista piirtyy mediassa mustavalkoinen kuva – he ovat joko uhreja tai terroristeja. Mutta myös Gazassa naiset nauravat, rakastavat, unelmoivat, toivovat ja tekevät kaikkensa selviytyäkseen äärimmäisissä olosuhteissa.
Suomessa asuvan Randa Al-Dawoudin pysäyttävä teos antaa äänen Gazan naisille, joiden tarinat ovat jääneet vaille huomiota niin itäisessä kuin läntisessäkin maailmassa. Oman tarinansa lisäksi Al-Dawoudi kertoo yli kolmenkymmenen palestiinalaisnaisen ja -lapsen elämästä miehitetyllä Gazan kaistaleella. On kirjoittajan oma äiti, joka sairastui syöpään jatkuvien pommitusten saastutettua elinympäristön. On nuori nainen, joka päätti vapautua sosiaalisista ja uskonnollisista kahleistaan. On viattomia lapsia, jotka taltioivat piirustuksiinsa ympärillä pauhaavan sodan.
Jokaisella Gazan naisella on oma ainutlaatuinen taustansa ja tarinansa, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Yhteistä tarinoissa on silti se, että sota ja uskonnollinen hallinto ovat muokanneet naisten identiteettiä ja jättäneet siihen lähtemättömät jälkensä. Tämän näyttämällä Al-Dawoudi haluaa puolustaa viimeiseen asti ihmisarvoa ja inhimillisyyttä.
Randa Al-Dawoudi (s. 1998) on Helsingissä asuva palestiinalainen toimittaja, kirjailija ja luova yrittäjä. Lapsuutensa hän vietti saarretussa Gazassa ja selvisi siellä kolmesta sodasta. Työssään hän yhdistää omat kokemuksensa ja kotimaansa naisten kollektiivisen muistin.
- GenresNonfiction
Audiobook
Published August 19, 2026
About the author
Randa Al-Dawoudi
1 book2 followersRanda Al-Dawoudi is a Palestinian author and journalist from Gaza Strip, currently based in Helsinki, Finland.
She is the author of *Women of Gaza*, published in Finnish as *Gazan naiset* (Tammi, 2026). Weaving together personal memories and the lived experiences of Palestinian women, the book explores war, childhood, loss, identity, freedom, and the extraordinary complexities of ordinary life.
Her writing moves between the personal and the collective, examining how history shapes individual lives, how memory lives within the body, and how stories can challenge the boundaries of our understanding.
Beyond literature, Randa is the founder of Insana, an independent social development organization building bridges between the Middle East and Europe through education, community-led development, culture, and storytelling.
She is the author of *Women of Gaza*, published in Finnish as *Gazan naiset* (Tammi, 2026). Weaving together personal memories and the lived experiences of Palestinian women, the book explores war, childhood, loss, identity, freedom, and the extraordinary complexities of ordinary life.
Her writing moves between the personal and the collective, examining how history shapes individual lives, how memory lives within the body, and how stories can challenge the boundaries of our understanding.
Beyond literature, Randa is the founder of Insana, an independent social development organization building bridges between the Middle East and Europe through education, community-led development, culture, and storytelling.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 6 of 6 reviews
August 28, 2026
Järkyttävä, kauhea ja todella surullinen kirja, jossa on myös paljon elämänvimmaa ja paremman aekä vapaamman elåmän puolesta taistelua. Lasten ja nuorten ja perheiden elämä sodan ja monen eri tyyppisen sorron keskellä tulee todella lähelle kirjoittajan jakaessa kokemuksiaan. Tärkeä kirja.
Read
October 1, 2026Upea kirja ja kirjailija❤️💔
Tän pitäisi olla pakollista luettavaa varsinkin tämän hetkisessä maailmantilanteessa, mutta myös muulloin.
Tän pitäisi olla pakollista luettavaa varsinkin tämän hetkisessä maailmantilanteessa, mutta myös muulloin.
October 5, 2026
Hieno ja ymmärrystä lisäävä kirja, joka avaa kirjoittajan ja hänen perheensä tarinoiden kautta Gazan järkyttävää tilannetta ja sen taustoja.
October 8, 2026
Tänä syksynä (2026) ilmestynyt kirja ”Gazan naiset” osoittautui todella poikkeukselliseksi kirjaksi. Sen on kirjoittanut Gazasta Suomeen paennut Randa Al-Dawoudi. Kirjasta sain käsityksen, että kirjailija on tullut Suomeen vasta viime vuonna (2025) ja täällä saattanut päätökseen kirjansa kirjoittamisen. Kirja on kirjoitettu englanniksi ja hyvästä suomennoksesta vastaa Sampsa Peltonen.
Olen 60-luvun lopulta saakka ollut mielestäni kohtuullisen hyvin kartalla Lähi-idän tilanteesta, sikäli kuin se yleensä on mahdollista ulkopuoliselle maallikolle. Silti taas yksi kirja, eli tämä, laajensi ja syvensi merkittävästi käsitystäni alueen historiasta ja nykytilanteesta. Olen jo aiemmin ja taas enemmän tämän kirjan lukemisen myötä ihmetellyt Israelin toimintaa Lähi-idässä. Mielestäni juutalaisten oikeus omaan valtioonsa ei pitäisi sulkea pois toisen kansan oikeutta maahansa eikä perustella apartheid -tyyppisiä rakenteita palestiinalaisia kohtaan. Toisaalta ihmetyttää myös palestiinalaisten oma kyvyttömyys toimia yhtenäisinä tavoitteidensa puolesta, mikä seikka myös, monen muun ohessa, tuli esiin tässä kirjassa. Vaikka olisi kuinka optimisti, tuntuu sovinnollinen elämä alueen eri väestöryhmien välillä äärettömän kaukaiselta tavoitteelta.
Sirpaleisesta rakenteestaan huolimatta kirja toimi oikein hyvin ja sitä oli miellyttävä lukea. Se oli antoisa lukukokemus sekä yksilötarinana että Palestiina-kysymystä laajemmin valaisevana tekstinä. Kirjan rakenne on varsin sirpaleinen, mutta se toimi yllättävän hyvin. Kirjoittaja onnistui pitämään yllä ainakin tämän lukijan kiinnostuksen koko 450 sivun ajan. Onnistunut ja yllättävän toimiva ratkaisu kirjassa oli jättää Israel monesti mainitsematta luottaen lukijan omaan kykyyn päätellä asioita. Puhuttiin vain ”miehittäjästä”. Kirjallisten ansioidensa lisäksi kirja välitti lukijalle hienolla tavalla sitä toista kuvaa Lähi-idän tilanteesta, jota valtamediasta harvemmin saamme. Palestiina valtiona ja yhdyskuntana on kirjoittajalle luonnollisesti läheinen, mutta hän onnistui hyvin tuomaan esiin sen yhteisön pimeämpiäkin puolia.
Tarinaan sisältyi monta liikuttavaa hetkeä niin yksilön kuin koko yhteisön tasolla. Arabikulttuuriin kuuluvaa misogyniaa ei peitelty. Myös vastakkainasettelua islamin eri suuntausten välillä kuvattiin hyvin. Hauska ja kuvaava kohta oli oppilaiden reaktio opettajan naisen pään peittämisen ”tärkeydestä” kertoma: ”Jos nainen joutuu helvettiin, hän vie mukanaan neljä muutakin: isänsä, veljensä, miehensä ja poikansa. Kaikki he ovat vastuussa naisen hijabista.” (s. 233) Kaikki ei suinkaan ollut synkkää, vaan tarinaan sisältyi myös monia valon ja toivon hetkiä. Toivottavasti valoa ja toivoa riittää reaalimaailmassakin tälle alueelle.
Kirjan viimeinen osio tarjosi kirjailijan ensihavaintoja Suomesta sekä kuvauksen hänen turvapaikan hakuprosessista. Viimeksi mainittu oli taas asia, josta suomalaisena tuntee häpeää.
Olen 60-luvun lopulta saakka ollut mielestäni kohtuullisen hyvin kartalla Lähi-idän tilanteesta, sikäli kuin se yleensä on mahdollista ulkopuoliselle maallikolle. Silti taas yksi kirja, eli tämä, laajensi ja syvensi merkittävästi käsitystäni alueen historiasta ja nykytilanteesta. Olen jo aiemmin ja taas enemmän tämän kirjan lukemisen myötä ihmetellyt Israelin toimintaa Lähi-idässä. Mielestäni juutalaisten oikeus omaan valtioonsa ei pitäisi sulkea pois toisen kansan oikeutta maahansa eikä perustella apartheid -tyyppisiä rakenteita palestiinalaisia kohtaan. Toisaalta ihmetyttää myös palestiinalaisten oma kyvyttömyys toimia yhtenäisinä tavoitteidensa puolesta, mikä seikka myös, monen muun ohessa, tuli esiin tässä kirjassa. Vaikka olisi kuinka optimisti, tuntuu sovinnollinen elämä alueen eri väestöryhmien välillä äärettömän kaukaiselta tavoitteelta.
Sirpaleisesta rakenteestaan huolimatta kirja toimi oikein hyvin ja sitä oli miellyttävä lukea. Se oli antoisa lukukokemus sekä yksilötarinana että Palestiina-kysymystä laajemmin valaisevana tekstinä. Kirjan rakenne on varsin sirpaleinen, mutta se toimi yllättävän hyvin. Kirjoittaja onnistui pitämään yllä ainakin tämän lukijan kiinnostuksen koko 450 sivun ajan. Onnistunut ja yllättävän toimiva ratkaisu kirjassa oli jättää Israel monesti mainitsematta luottaen lukijan omaan kykyyn päätellä asioita. Puhuttiin vain ”miehittäjästä”. Kirjallisten ansioidensa lisäksi kirja välitti lukijalle hienolla tavalla sitä toista kuvaa Lähi-idän tilanteesta, jota valtamediasta harvemmin saamme. Palestiina valtiona ja yhdyskuntana on kirjoittajalle luonnollisesti läheinen, mutta hän onnistui hyvin tuomaan esiin sen yhteisön pimeämpiäkin puolia.
Tarinaan sisältyi monta liikuttavaa hetkeä niin yksilön kuin koko yhteisön tasolla. Arabikulttuuriin kuuluvaa misogyniaa ei peitelty. Myös vastakkainasettelua islamin eri suuntausten välillä kuvattiin hyvin. Hauska ja kuvaava kohta oli oppilaiden reaktio opettajan naisen pään peittämisen ”tärkeydestä” kertoma: ”Jos nainen joutuu helvettiin, hän vie mukanaan neljä muutakin: isänsä, veljensä, miehensä ja poikansa. Kaikki he ovat vastuussa naisen hijabista.” (s. 233) Kaikki ei suinkaan ollut synkkää, vaan tarinaan sisältyi myös monia valon ja toivon hetkiä. Toivottavasti valoa ja toivoa riittää reaalimaailmassakin tälle alueelle.
Kirjan viimeinen osio tarjosi kirjailijan ensihavaintoja Suomesta sekä kuvauksen hänen turvapaikan hakuprosessista. Viimeksi mainittu oli taas asia, josta suomalaisena tuntee häpeää.
October 6, 2026
If everyone read this book, the world would be a much better place to live for all of us.
This gives a reader such a detailed, real and necessary picture of what it is to be born and live in a country torn by war. It brings us closer together.
I cried, smiled and was deeply touched by this book.
Shukran, thank you for writing.
This gives a reader such a detailed, real and necessary picture of what it is to be born and live in a country torn by war. It brings us closer together.
I cried, smiled and was deeply touched by this book.
Shukran, thank you for writing.
October 27, 2026
Very important book, unfortunally. Hoping it will be published in English too.
Displaying 1 - 6 of 6 reviews