Kaiho, kaipaus, rakkaus, kuolema ja matka - nämä ikuiset teemat liittävät unkarilaisen Gyula Krúdyn upeat novellit yhteen. Monen kertomuksen keskushahmona on Sindbad, Tuhannen ja yhden yön tarinoiden mukaan nimetty seikkailija. Sindbad voi olla köyhä tai rikas, nuori tai vanha, mutta missä ikinä hän liikkuukin, aina hän etsii rakkautta. Hän elää nuoruutensa kukoistusta ja vierailee vanhojen rakastettujen luona kuolemansa jälkeen. Hän on ikiaikainen hahmo, jonka pohjattomasta kaipauksesta jokainen joskus rakastanut tunnistaa itsensä. Punaisen härän majatalo kokoaa seiniensä sisään leskirouvia, onnellisia ja onnettomia nuoria neitoja, näyttelijättäriä, pelureita ja kauppiaita. Itävalta-Unkarin hiipuva kaksoismonarkia kehystää tarinoita, joissa kolmijalkainen kana tuo leskelle uuden puolison ja ruokaa rakastavan kenraaliluutnantin pöytään ilmaantuu yllättäen täydellinen ateria. Eikä välttämättä ole keskeistä se, mitä tapahtuu, vaan mestarillisesti luotu, lähes unenomainen tunnelma, joka kuljettaa toiseen aikaan ja paikkaan.
Gyula Krúdy was a Hungarian writer and journalist. Gyula Krúdy was born in Nyíregyháza, Hungary. His father was a lawyer and his mother was a maid working for the aristocratic Krúdy family. His parents did not marry until Gyula was 17 years old. In his teens, Gyula published newspaper pieces and began writing short stories. Although his father wanted him to become a lawyer, Gyula worked as an editor at a newspaper for several years, then moved to Budapest. He was disinherited, but supported his wife (also a writer) and children through the publication of two collections of short stories. Sinbad's Youth, published in 1911, proved a success, and Krudy used the character, a man who shared the name of the hero of the Arabian Nights, many times throughout his career.
Krúdy's novels about Budapest were popular during the First World War and the Hungarian Revolution, but he was often broke due to excessive drinking, gambling and philandering. His first marriage fell apart. In the late 1920s and early 1930s, Krúdy's health declined and his readership dwindled. In the years after his death, his works were largely forgotten until 1940, when Hungarian novelist Sándor Márai published Sinbad Comes Home, a fictionalized account of Krúdy's last day. This book's success brought Krúdy's works back to the Hungarian public.
He was called "a Hungarian Proust" by critic Charles Champlin in The New York Times.
Gyula Krúdyn novellikokoelma ”Punaisen härän majatalo” päätyi lukulistalleni toimittaja Måns Nybergin Hufvudstadsbladetissa olleen kolumnin innoittamana. Kirjailija on ilmeisesti ollut suurempikin tekijä Itävalta-Unkarin keisarikunnassa, mutta tämä kokoelma lienee ainoa suomennos. Ruotsiksi häntä ei ole julkaistu lainkaan.
Tarinat olivat tasoltaan vaihtelevia veijaritarinoita. Pääosassa on useimmiten unkarilainen merenkävijä, seikkailija ja keskinkertainen naistenmies Sindbad, joka lienee kirjailijan jonkinlainen alter ego. Hauskaa sinänsä on tarinoida unkarilaisesta suuresta merenkävijästä – ehkä sellaisiakin on ollut muuallakin kuin Tonavalla.
Tarinoita oli sinänsä mukava lukea, mutta ne eivät herättäneet mitään suurempia ahaa elämyksiä. Novellilla ”Sillalla” oli novellille tyypillinen yllättävä loppukäänne ja viimeisessä novellista ”Sindbadin matka kuoleman luo” löytyi jopa vähän draamaa. Ok lukemista ilman suuria elämyksiä.