Talven hallava hevonen

by Tuomo Jäntti

Helsinki 2019. Ronille soitetaan päiväkodista. Olisi parempi tulla käymään. Nuori isä käy läpi vanhempien tyypilliset painajaiset: tapaturma, onnettomuus... Perillä selviää, että Ronin tytär Silja on osoittanut nukkea sormella ja nukke on kohonnut ilmaan. Seuraavaksi Roni huomaa, että joku seuraa heidän liikkeitään.

Puutikas 2001. Ronin äiti Sanna yrittää turhaan tavoittaa uutta poikaystäväänsä Jacoa. Jacon puhelin löytyy läheisen oikopolun varrelta, ja poliisi pyytää yleisöltä havaintoja valkoisesta Opel Vectrasta.

Rauma 1957. Matilda kiinnittää asuntolan kattoon julisteen tähtitaivaasta palatakseen lähes neljännesvuosisadan takaiseen talviyöhön. Tuona yönä Kuivasjärvellä mitattiin ennätyspakkaset, hevonen paleltui kuoliaaksi, mies syttyi palamaan ja maailmaan syntyi pieni tyttö, joka muutti kolmen suvun elämän.

Talven hallava hevonen on tarina kolmesta perheestä, myyteistä ja ihmisen perimmäisistä peloista. Suomalainen sukupolvitarina kohtaa maagisen realismin ja psykologisen kauhun.

Genres: Finnish Literature, Fiction, Magical Realism

250 pages, Hardcover

First published August 1, 2015

About the author

Tuomo Jäntti (s. 1976) on kotoisin Äetsästä. Hän aikuistui Turussa ja asuu nykyään Helsingissä. Jäntti on työskennellyt muun muassa kirjastovirkailijana, postinkantajana ja raitiovaununkuljettajana. Elämässä tärkeää: kissat, kahvi, halonhakkuu ja kaikki kummallinen. Talven hallava hevonen on Jäntin esikoisromaani. Hän sijoittui Gummeruksen suuressa romaanikilpailussa kolmanneksi käsikirjoituksella Vapaapudotus. Jäntiltä on aiemmin julkaistu tekstejä antologioissa sekä Lumooja- ja Portti-lehdissä.

Reviews

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Monen sukupolven yli venyvä draama, jossa isien synneistä saadaan maksaa ja niin edelleen. Paikoin aika hurjaa menoa, paikoin jättää asioita vähän turhankin epäselväksi. Neljäs tähti olisi tullut, jos loppu olisi kerännyt jutut pakettiin paremmin. Nyt alussa olleet kiehtovat jutut jäivät jotenkin irrallisiksi ja merkityksettömiksi, ja tietyt ratkaisevat käänteet taas esitettiin sen verran hämärästi, että lopputulema jäi vähän liian epäselväksi.

[Inka · Rating 2 out of 5]

Talven hallava hevonen tarjoaa ajatuksena kiinnostavan asetelman ja yhdistelmän realismia ja yliluonnollista. Jokin toteutuksen suhteen jäi kuitenkin ontumaan, ja itse en löytänyt teoksen eri osioita yhdistävää punaista lankaa riittävän vahvasti. Pidin ensimmäisen osion maagisesta realismista ja yliluonnollisuudesta. Vähintään yhtä mielenkiinnolla uppouduin lopputeokseen, jossa avattiin ensimmäisen osan päähenkilön Ronin suvun ja kotipitäjän historiaa. Ensimmäisen osion ja lopputeoksen välillä oli kuitenkin turhan selkeä ero tyylissä, ja alussa keskeisenä liikkeellepanevana voimana olleet yliluonnolliset tapahtumat loistivat poissaolollaan menneeseen palattaessa.

[Hanna · Rating 2 out of 5]

En ole oikein varma pidinkö tästä kirjasta vai en. Se oli täyttä tunteiden vuoristorataa lukemisen aikana ja sen loputtua. Tuntui enemmänkin kuin olisin lukenut novelleja kuin kokonaista romaania. Kirjassa oli kyllä hieman maagista realismia ja ehkä jonkinlaista psykologista kauhuakin, mutta oikeastaan vain pitkässä ensimmäisessä luvussa joka kertoi Ronista ja tämän tyttärestä Siljasta, jolla oli jonkinlainen kyky liikutella tavaroita mielensä avulla.

Ensimmäinen luku olikin kaikkein mielenkiintoisin ja rakastuin kirjaan sitä lukiessani. Se oli pitkä luku, mutta sitä ei vain pystynyt jättämään kesken. Psykologinen kauhu ilmenee seuraajien muodossa, oikeiden tai kuviteltujen. En tiedä miksi tätä parivaljakkoa seurattiin ja luulen, että maailmassa oli muutakin outoa joka jotenkin liittyi peliin jota lapset pelasivat jo hieman huolestuttavalla keskittymisellä. En oikein ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui, kerronta oli välillä hieman epäselvää. Ja pahinta oli, ettei mitään selitetty! Tarina vain loppui. Toivoin, että vastauksia saataisiin myöhemmin. Ehkä nämä liittyivät jotenkin aikaisempiin tapahtumiin ja ihmisiin perheen menneisyydessä.

Kirja kulkee takaperin. Seuraava luku tapahtuu vuonna 2001 kun Roni on teini-ikäinen. Luvussa on eräänlainen dekkari-henkinen vivahde. Ronin äidin, Sannan, poikaystävä Jaco katoaa yhtäkkiä ja ainakin luulen, että tarina yrittää hieman antaa vihjeitä miten ja miksi. Roni liittyi asiaan kai jotenkin, mutta ei oikein selvinnyt miten. Luku oli tosin mielenkiintoinen.

Luvut jatkavat samaa kuviota. Ne kertovat yhden ihmisen tarinan perheen menneisyydessä. Ne olivat kaikki mielenkiintoisia, mutta en löytänyt punaista lankaa. Ja mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin toivomaan, että olisin aloittanut kirjan väärinpäin. En pystynyt pysymään mukana kaikista perheenjäsenistä ja suhteista kun ihmiset nuorenivat koko ajan, tekivät eri asioita ja olivat eri ihmisten kanssa.

Hetken päästä kirja alkoikin ärsyttää. Vaikka tarinat selvästi liittyivät toisiinsa, koska henkilöt niissä olivat samaa perhettä ja kaikki olivat jollain lailla kokeneet samat asiat ja perheellä oli omat salaisuutensa, ne vaikuttivat silti yksittäisiltä tarinoilta. Seuraava luku ei oikeastaan antanut minkäänlaisia vihjeitä edelliseen. Mutta toivoin, että viimeistään viimeinen luku selittäisi kaiken. Varsinkin halusin tietää mistä Siljan taidot kumpusivat. Ensimmäinen luku antoi olettaa, että syy olisi löytynyt perheestä.

Ei löytynyt. Viimeinen luku oli oudoin. Minulla ei ole minkäänlaista hajua mistä tämä kirja oikein kertoi. Olin niin hämmentynyt ja vieläkin olen. En vain pysty ymmärtämään tätä kirjaa.

Olen hyvin pettynyt. Maagista realismia oli oikeastaan vain alussa ja ehkä myös lopussa. En ole oikein varma mitä lopussa edes tapahtui... Kirjassa ei ollut varsinaista psykologista kauhua muuta kuin ehkä hyvin pienesti alussa. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta en vain löytänyt niistä yhteyttä toisiinsa paitsi että henkilöt kuuluivat samaan perheeseen. Jokainen luku jätti rutosti kysymyksiä, liikaa kysymyksiä, mutta mihinkään en saanut vastausta. Minä todella vihaan tällaisia kirjoja. Minä haluan tietää!

Oletan, että kirjassa oli joitain vihjeitä siellä täällä tai ehkä jopa selityksiäkin, mutta en vain pystynyt niitä löytämään. Voisiko joku selittää minulle tämän kirjan?

[Suketus]

Kiehtova tarina, joka jättää paljon lukijansa täytettäväksi. Pidin mystisistä elementeistä, mutta jotain häiritsevää tässä oli, ehken tajunnut ihan kaikkea...

[Arja-täti · Rating 1 out of 5]

Kirja alkoi lupaavasti.
Mutta mutta. Kesken jäi koska en enää yksinkertaisesti pysynyt mukana, kuka on kukakin, kun kertoja vaihtui niin tiuhaan ja aikakäsitys meni jotenkin ihan sekaisin. Yritin mutta kun ei. Harmi. Mutta olisi kiva tietää, pystyykö joku pysymään tässä kyytillä ilman muistiinpanoja...

[Elli · Rating 4 out of 5]

Olipahan kirja! Rakastin tämän synkkää ja surrealistista tunnelmaa, jossa todellisuuden rajat vääristyvät ja asioille ei saada lopullista selitystä.

Tämän kirjan jälkeen jäi samanlainen fiilis kun Twin Peaksin The Return:in tai Mulholland Driven katsottuani; lopussa on auki enemmän kysymyksiä kuin alussa ja unen ja todellisuuden välinen raja on parhaimmillaankin häilyvä. Yllätynkin, jos Jäntti ei ole inspiroitunut David Lynchin maailmoista!

Kirja etenee ajassa taaksepäin ja kertoo kolmen eri perheen yhteen kietoutuneista kohtaloista eri näkökulmista. Yksi tähti putosi, sillä kirjan aivan ensimmäinen nykypäivään liittyvä osa tuntui täysin irralliselta myöhempiin osiin verrattuna.

Tästä löytyy selityksiä ja symboliikkaa vaikka muille jakaa, yhtä selkeää tapaa ymmärtää tätä teosta tuskin on. Olen tässä selvästi vähemmistössä Goodreadsin muiden lukijoiden kanssa, mutta tämä oli right up my alley!

[Tiina · Rating 3 out of 5]

2,5 tähteä. Pidin kirjan nimestä enemmän kuin kirjasta muuten. Tarina seuraa yhden suvun tarinaa useamman sukupolven osalta. Kirja jakautuu useampaan osaan, melkein kuin lukisi samojen kansien väliin kerättyjä novelleja. Kerronta toimii, kieli on riittävän vivahteikasta. Jokin ei vain varsinaisesti iske.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Tosi outo lukukokemus. Kaiken järjen mukaan tän ois pitäny bängätä, mut ei vaan. En tiiä olinko liian väsyny lukemaan, vai oliko tässä vaan liikaa lankoja yhessä alle 300 sivussa.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Kauhukirjallisuus on minulle lajina vieraampi. Toki olen aikoinani lukenut Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini ja Christine tappaja-auton, mutta sen jälkeen kauhukirjallisuus on kiertänyt minut kaukaa - tai minä sen.

Nyt olen iloinen, että luin tämän viihdyttävän, monen sukupolven tarinan, jossa ei mässäillä ja retostella kauhulla. Pidin siitä, miten tarina kulki koko ajan takautuvasti ja kertojat vaihtuivat. Henkilöt kytkeytyvät tarinan edetessä toisiinsa ja kummallisiin tapahtumiin.

Talven hallava hevonen ei ole pelkästään kauhutarina, vaan tämä on ihmisten ja outojen sattumusten tarina. Joitakin asioita jää avoimeksi ja lukijan itsensä pääteltäväksi. Suosittelen!

Erityiskiitokset kauniille kannelle, jonka on suunnitellut Jenni Noponen.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Tämä kirja ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin sen olevan. Aiemman tiedon perusteella tämä vaikutti hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta osoittautui sitten kuitenkin toisenlaiseksi.

Alku vaikutti kiinnostavalta (vaikkakin hieman "vierastin" niitä yliluonnollisia asioita) ja jatkuikin ihan kiinnostavana noin puoliväliin asti. Sen jälkeen tapahtui monia outoja asioita enkä enää ollut perillä siitä, että miten asiat ja ihmiset liittyvät toisiinsa. Siinä vaiheessa mielenkiintoni ja samalla keskittymiskykyni katosivat. Sekavaa oli.

Todettakoon siis, että tämä ei nyt sitten kuitenkaan ollut "minun kirjani".

[Marja Päivikki · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen tapaus, tartuin tähän ystävän suosituksesta. Alku oli oikein lupaava ja uumoilin vahvaa lukuelämystä, mikä tämä kyllä paikoin olikin. Sujuvaa kerrontaa. Lukiessa tuntui (etenkin loppupuolella), että kertojaääniä oli vähän liikaakin, vaikka tavallaan se oli mielenkiintoinen ratkaisu. Jotkut hahmoista kiehtoivat, osa jäi ohuiksi. Olisi ollut mukavaa, jos joihinkin hahmoihin olisi palattu uudelleen. Vaikka pidän avoimista lopuista, tässä loppu oli makuuni aavistuksen liian hämärä. Siksi jätin neljännen tähden pois. Ehdottomasti luen Jäntiltä seuraavankin teoksen.

[Laika · Rating 2 out of 5]

Minäkertojat vainoavat edelleen - tässä niitä oli ihan perhanan monta, ja kaikki puhuivat aina hirveän samalla äänellä. Alun spefiaines vaikutti kiinnostavalta, mutta sitten se ikään kuin unohdettiin ihan kokonaan ilman mitään selitystä. Jos tämä on ensikosketuksesi maagiseen realismiin, älä luovuta genren kanssa tämän sekavan virityksen takia.

Pannaan ny kumminkin toinen tähti kanssa koska yritystä oli, ei vaan lähtenyt. Vaikutti siltä, että tämä oli isomman, laajemman kokonaisuuden synopsis ja henkilöhahmojen luonnosteluja.

[Mari Koistinen · Rating 3 out of 5]

Onneksi en tajunnut, että tämä Talven hallava hevonen -kirja sisältää kauhua. En nimittäin pidä kauhukirjoista (joo, Stephen Kingit on toki nuorena luettu). Viime yönä sitten näinkin jotain painajaisia kirjan pohjalta. Tykkäsin kyllä kirjasta ja pakkohan se oli lukea nopeasti, ettei näkisi lisää painajaisia. Mutta koska kirjan loppu ei täyttänyt niitä odotuksia, joita alku nostatti, niin annan 3/5.

[Taru Luojola · Rating 4 out of 5]

Hienosti kirjoitettua suomalaista maagista realismia. Talven kuristava ote tuntuu ensi sivuilta asti. Riittävästi ”mitä tässä oikein tapahtui?” -elementtiä, mutta ei liikaa. Henkilöiden nimien samankaltaisuus kyllä hiukan häiritsee sikäli, että eri perheet ja sukupolvet sekoittuvat jatkuvasti mielessä keskenään. Tai ehkä se on vähän tarkoituskin.

[Johanna · Rating 2 out of 5]

Tässä oli tosi hyvä idea ja alku lähti lupaavasti liikkeelle. Näin monta eri kertojaääntä ei ehkä tehnyt kirjan idealle oikeutta. Henkilöhahmot jäivät vähän ohuiksi, kun vanhoissa perhetraumoissa olisi ollut aineksia paljon enempäänkin.

[Naava · Rating 3 out of 5]

Tajunnanvirtamaista ja paikoitellen huikaisevan kaunista tekstiä. Kuitenkin melko sekava teos – en ole ihan varma, mitä tekstissä tapahtui. Mitään ei selvitetty eikä selitetty. Hämmentävä. Silti kolme tähteä viidestä, ihan vain koska Jäntti inspiroi minua kirjoittamaan!

[Olli Sallinen · Rating 3 out of 5]

Jäntti kirjoittaa todella hyvin ja tunnelma säilyy läpi kirjan väkevänä, mutta loppua kohden tarina kaikkine eri aikatasoineen ja kertojineen sirpaloituu hivenen liikaa.

[Samu · Rating 2 out of 5]

Alkoi lupaavasti, mutta se ei riittänyt. Epäuskottavia hahmoja, paljon tyhjiä aukkoja ja vastaamattomia kysymyksiä. Luin loppuun, koska kuvittelin asioihin ilmenevän loogisia yhteyksiä, mutta ei.

[Katariina Kavantola · Rating 3 out of 5]

Osa kirjasta oli hyvää, osa meni yli enkä oikein tiennyt kenestä puhuttiin ja miksi. Ensimmäinen luku ja Johanneksen pako olivat parasta antia.

[Satu Koskinen · Rating 3 out of 5]

Sekava vaikeasti seurattava kertomus. Silti paikoitellen kiehtova.

[Huutavakilpikonna · Rating 3 out of 5]

Jäi vähän kaksijakoiset fiilikset.

[Jussi Hagman · Rating 4 out of 5]

Very well written, good interesting storylines, slightly too many characters.