Christian Rönnbacka „Operatsioon „Troojalane"" (2012) alustab hoogsalt krimiromaanide sarja, mille peategelaseks on mehine ja nutikas, oma tööle pühendunud visa ülemkonstaabel Antti Hautalehto.
Kaunis juunikuu. Keskkriminaalpolitsei jälgib piiriüleselt tegutsevat kuritegelikku rühmitust ja saab infot peatselt Soome saabuvast suurest narkolastist. Kuna jõugu senised peidikud olid avastatud, tuleb neil leida uimastitele uus kindel peidupaik ja ka usaldusväärne mees, kes räägiks mitmeid keeli ning oleks loodusega sina peal. Politsei näeb võimalust sokutada selleks oma inimene ja nii käivitubki salaoperatsioon.
Äsja Helsingi kripost Porvoo politseisse siirdunud Antti Hautalehto nõustub riskima, saab valeidentiteedi ja asub täitma ohtlikku ülesannet, teades, et mistahes valesamm võib tähendada mitte lihtsalt põrumist, vaid surma. Tal tuleb imbuda meeste sekka, kelle kättemaks valgub verest punaseks ja reeturist jääb mälestuseks tätoveering ta teise ilma saatnu nahale.
Tegemist pole siiski pelgalt salaagendipõnevikuga. Politseitöö liine on tegelikult kolm: peale põhilise, st narkolaadungi leidmise tuleb Anttil tegelda ka mõne aja eest uimastatud ja vägistatud ohvri ahistamislooga ning lisaks tegutseb Porvoo ümbruskonnas salapärane eramute hoove kaunistavate aiapäkapikkude tulistaja ...
Kuna autor on ise üle 16 aasta töötanud politseinikuna, tunneb ta selle töö köögipoolt läbi ja lõhki. Kirjutatud on kaasahaaravalt, karmi tegelikkust mahendab vahe huumor ja ruumi on naljakatelegi juhtumistele politseinike igapäevatöös ja -elus.
Antti Hautalehto oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jotkut hänen tempauksistaan tuntuivat vähän tyhmiltä - niiden oli tarkoitus olla hauskoja, mutta huomasin miettiväni että osa jutuista oli todella typeriä ja toivon etteivät oikeat poliisit toimisi samalla tavalla.
Tämä antoi hyvin paljon samaa vibaa kuin moni dekkari, ei mielestäni tarjonnut mitään ekstraa.
Dialogit olivat välillä hieman kömpelöitä, tai ehkä teksti ylipäätään. Tarina onnistui yllättämään ja varsinkin loppu toi kirjaan jotakin erilaista.
Vaikka kirja oli suht keskiverto, siinä oli kuitenkin tosi paljon potentiaalia esimerkiksi syventää henkilöitä seuraavissa osissa. Ja kirja sai välillä ihan nauramaan, pidin kirjan huumorista ainakin välillä.
Mietin jopa 5, ku muhun jotenki vetos tän kirjan rikostutkinnan uskottavuus/asiantuntevuus (salee illuusio) ja sit toi päähenkilöhahmo. Oli sellanen roisi, hyvä meininki 👍 Kuuntelin tän, että voin lukee nyt kakkososan, jonka nappasin mukaani Porin apsilta pelireissulla ja ootan innolla 🤭
This is a fantastic debut novel from Rönnbacka. As much action as in the books of James Thompson, Jo Nesbø, or Michael Connelly. I can't wait to read the other book(s) by this author. This stuff should definitely get translated in other languages too - it'd sell easily here in the US.
Rönnbacka used to work for the police forces in Finland, and his knowledge in how the police and legal stuff works there shows very well. We have Antti Hautalehto, a constable who has just been transferred from Helsinki to Porvoo (a small pretty town not too far from Helsinki) to learn new skills as a crime technician, when he's called in to work in a dangerous gig as an undercover agent. And he transforms to a gangster called Harry Kvick. There are a lot of awesome characters, both good and bad (and rarely just pure good or pure bad), and they set the pace. In addition to the beautiful and picturesque town of Porvoo we also get a taste and smells of Finnish early summer, brilliant humor and play with words, and also enough sidetracks, such as Heli, a beautiful lady who Antti can't keep his mind off, and the mystery of garden gnomes that are getting vandalized...
My only complaint is that I want the next book now! I think many of my friends who share the same taste in Scandinavian and world crime might agree* that this might even be the next James Thompson...
Upea erikoisromaani. Kirjasta huomaa etta Ronnbackalla on kokemusta poliisin tyosta. Vauhdikas rikosromaani, hyvat karakterit ja kaunista makua Suomen kesasta kaiken vakivallan keskella. Loistavaa huumoria ja upeita sanaleikkeja dialogeissa (ainoa huono puoli etta tarvitsisi oikeastaan sanakirjaa aika tiheaan). Voi kun olisi jo seuraava kirja sarjasta kourassa. Lisaa Rönnbackaa kiitos! Ja nama kelpaisivat kylla monelle ystavistani joilla samanlainen maku skandirikoskirjojen kanssa kunhan vaan tata saisi muillakin kielilla*.
Romaanin perusjuoni oli mielenkiintoinen ja vetävä. Loppua kohden jännityskin tiivistyi ja ihan lopussa juoni onnistui yllättämäänkin. En kuitenkaan välittänyt Rönnbackan joskus turhankin yksityiskohtaisesta kirjoitustyylistä, mutta mikä eniten ärsytti oli päähenkilö Antin ruokavalion esiintuominen. Selvä, Antti karppaa, Antti on laihtunut ja elämänsä kunnossa, hän ei syö pullaa, jättää vehnät ja perunat syömättä. Entä sitten?
En onnistunut kiintymään henkilöihin niin paljoa, että seuraavat osat Antin tarinassa kiinnostaisivat paljoakaan.
Ei hassumpi dekkari. Faktat kunnossa ja paikatkin olivat minulle tuttuja, joten tähtiä annoin neljä kappaletta. Mukana oli myös humoristisia kohtia. Pitää lukea myös muut Rönnbackan kirjat.
Myöhemmät Hautalehdot ovat parempia, mutta ei tämäkään huono ollut. En ole suurin fani kirjoille, joissa on kansainvälistä rikollisuutta. Tässä fokus oli onneksi ihmisissä, mutta kun katse kääntyi gangstereihin, uskottavuus (ja kiinnostavuus) kärsi heti.
Lugesin sõbranna soovitusel. Tegemist krimkaga Soomes kohtades, kus isegi käinud olen. Malmi näiteks. Raamatul olemas ka järjed. Eks vaatan, kas on tahtmist Antti tegemistega kursis olla. On igatahes aru saada, et autor on endine pollar. Ei ole kerge lugemine, sest tegevusliine mitu.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Aivan mahtava Antti Hautalehdon ensimmäinen seikkailu. Jos Antti ois olemassa niin menisin sen kanssa naimisiin. Hauska, älykäs, nokkela, vahva. Täydellistä.
Tykkäsin Antti Hautalehdosta hahmona ja lukisin hänestä enemmänkin, mutta tässä oli liian tarkkaan kuvailtua väkivaltaa, niin mä en vaan halua lukea sellaista.
Äijämäistä huulenheittoa, karskia meininkiä, mutta silti vetävä juoni. Ammattimaiset naishahmot puuttuivat, naisten roolit tässä kirjassa olivat ennalta-arvattavan tylsät.
Ajoittain oikein sujuva ja vauhdikas dekkari, jossa ilmeisesti tästä kirjasta alkavan sarjan päähenkilö (poliisi) soluttautuu huumejengiin. Loppu oli hieman hölmö ja turhaan venytetty kostofantasia.
Christian Rönnbackan Operaatio Troijalainen on viihdyttävä ja vauhdikas rikosromaani, jossa yhdistyvät toimiva juoni ja oivaltava huumori. Kirja onnistuu pitämään lukijan otteessaan alusta loppuun, sillä tapahtumat etenevät sujuvasti ja tarina kuljettaa lukijaa vaivattomasti kohtauksesta toiseen.
Teoksen ehdoton vahvuus on huumori, joka keventää rikosjuonen vakavampia teemoja ja tekee henkilöhahmoista helposti lähestyttäviä. Huumori ei tunnu päälle liimatulta, vaan se syntyy luontevasti dialogista ja tilanteista, tuoden tarinaan persoonallisen sävyn. Tämä tekee lukukokemuksesta miellyttävän ja paikoin jopa naurattavan.
Myös juoni toimii erinomaisesti. Rönnbacka osaa rakentaa tarinan niin, että kiinnostus säilyy koko ajan, eikä lukija pääse pitkästymään. Käänteet vievät tarinaa eteenpäin sopivalla rytmillä, ja kokonaisuus pysyy hallittuna, vaikka tapahtumia on runsaasti.
Operaatio Troijalainen on ennen kaikkea sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa, joka sopii erityisesti niille, jotka arvostavat rikoskirjallisuudessa kepeämpää otetta ilman että jännitys kärsii. Se on kirja, jonka parissa aika kuluu huomaamatta ja joka jättää lukijalle hyvän mielen.