What do you think?
Rate this book
Kuinka sydän pysäytetään
Romaani talvisodasta
Syyskuussa 1917 kenraaliluutnantti Carl Gustav Mannerheim siirretään reserviin Venäjän sotavoimista, koska hän ei sopeudu nykyisiin oloihin. Hänen asetoverinsa ratsuväeneversti Valdemar Viktor Stendahl valitsee toisen tien ja jää Neuvosto-Venäjälle sotilasasiantuntijaksi hyläten Helsingissä asuvan perheensä, vaimonsa ja neljä lasta.
Syyskuussa 1917 kenraaliluutnantti Carl Gustav Mannerheim siirretään reserviin Venäjän sotavoimista, koska hän ei sopeudu nykyisiin oloihin. Hänen asetoverinsa ratsuväeneversti Valdemar Viktor Stendahl valitsee toisen tien ja jää Neuvosto-Venäjälle sotilasasiantuntijaksi hyläten Helsingissä asuvan perheensä, vaimonsa ja neljä lasta.
352 pages, Hardcover
First published March 13, 2015
1 person is currently reading
66 people want to read
About the author
Juha-Pekka Koskinen
104 books58 followersJuha-Pekka Koskinen has published several acclaimed historical novels, short stories collections, books for children and some thirty short stories in various magazines and anthologies.
Koskinen’s epic historical novels are a mystical blend of historical fact and fiction. He takes the reader on a journey through history, in the tradition of Bulgakov, Marquez, Eco and Calvino.
Koskinen has received grants from Finnish Cultural Foundation and Häme Province Foundation in 2002, 2006, 2007, 2009 and 2012 and won the Karisto Foundation Award in 2005 and 2009.
Koskinen’s epic historical novels are a mystical blend of historical fact and fiction. He takes the reader on a journey through history, in the tradition of Bulgakov, Marquez, Eco and Calvino.
Koskinen has received grants from Finnish Cultural Foundation and Häme Province Foundation in 2002, 2006, 2007, 2009 and 2012 and won the Karisto Foundation Award in 2005 and 2009.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 18 of 18 reviews
July 31, 2015
Tavattoman vaikuttava romaani, jota ei olisi pitänyt lukea samaan aikaan toisen sotaan sijoittuvan romaanin kanssa. Joudun ehkä lukemaan tämän uudelleen, mutta se ei harmita. Hieno tunnelma, pitkät kaiut.
December 28, 2015
Vaikuttava, ajatteluttava ja vetävästi kirjoitettu romaani. Enpä olisi uskonut, että voin näin paljon tykätä sotaromaanista!
May 12, 2016
Before I started reading this, I was a bit apprehensive, since this is a war novel. And they can be quite dry. But this was actually one of the most fluent reads I've encountered in a while! The pages practically turned themselves, the writing was really good.
However, as much as I enjoyed the main character and his story, it lacked the very aspect I was expecting from it: strong love and family relationships. The protagonist's relationship with Laura was only annoying as she was a really annoying character. There was nothing romantic about it in the end. Additionally, even though family relationships were quite an important aspect of the novel, the protagonist kept his family at an arm's length and so we never got that final emotional punch I was hoping for. The novel had huge potential, but in the end I think I have to give it only 3 stars here. Not because it would have been "not good enough", but simply because I needed something else from this story. Thus, as good as this novel technically is, I found it "only" good.
Elsewhere I might give this even 3½ stars, because of the ending. Absolutely perfect.
But never mind my possibly too low ratings, read it! It's worth it!
However, as much as I enjoyed the main character and his story, it lacked the very aspect I was expecting from it: strong love and family relationships. The protagonist's relationship with Laura was only annoying as she was a really annoying character. There was nothing romantic about it in the end. Additionally, even though family relationships were quite an important aspect of the novel, the protagonist kept his family at an arm's length and so we never got that final emotional punch I was hoping for. The novel had huge potential, but in the end I think I have to give it only 3 stars here. Not because it would have been "not good enough", but simply because I needed something else from this story. Thus, as good as this novel technically is, I found it "only" good.
Elsewhere I might give this even 3½ stars, because of the ending. Absolutely perfect.
But never mind my possibly too low ratings, read it! It's worth it!
June 1, 2016
Pidin kirjan alusta, Juhon lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta sitten kirja menetti hohtoaan. Päähenkilöstä en saanut otetta, eikä kirjoitustyylikään mitenkään lumonnut. Yleissivistävä teos historiallisesti, mutta huomasin pitäväni enemmän sotakirjallisuudesta siviilien näkökulmasta. Loppuluku oli kuitenkin kaunis.
August 23, 2016
*3,5 tähteä
Lukeminen kesti yli puoli vuotta, mikä hieman pilasi lukukokemusta. Sotatermistö on itselläni vähän vaillinainen, joten pidin enemmän kohdista, joissa kerronta oli helpompaa seurattavaa näin "maallikollekin". :D
Lukeminen kesti yli puoli vuotta, mikä hieman pilasi lukukokemusta. Sotatermistö on itselläni vähän vaillinainen, joten pidin enemmän kohdista, joissa kerronta oli helpompaa seurattavaa näin "maallikollekin". :D
July 9, 2016
Pysäyttävä lukukokemus talvisodasta ja sen taustoista. Kirja toi mieleeni jonkin verran Tuntemattoman sotilaan, erityisesti tunnelman ja joidenkin hahmojen repliikkien osalta.
January 12, 2026
Lukupiirikirja (Singapore), 18.6.2015.
Koskinen on tarttunut monen muun nykykirjailijan tavoin rankkaan, raskaaseen ja paljolti kaunokirjallisuudessa kuitenkin vaiettuun aiheeseen. Suomessa sota Neuvostoliittoa vastaan on ollut enemmänkin sankaruutta ja isänmaallisuutta korostavaa ja palvovaa, myös historiankirjoituksessa. Sodan raakuuksista ei ole ollut tapana kirjoittaa, eikä kärsimyksistä tai petturuudestakaan.
Päähenkilö Juho oli todella mielenkiintoinen, taitavasti romaaniin kirjoitettu. Meihin lukijoihin teki vaikutuksen myös, kuinka hienosti varmasti valtava taustatyö oli osattu punoa juoneen. Historiaa elävästi – erityisesti, kuinka Juho toimi monessa maassa tiedonhankkijana, monen tiedustelusotilaan ja –upseerin muistelmat olisivat varmasti olleet mielenkiintoiset, mikäli sotaa käyneet miehet olisivat elämäkertoja kirjoittaneet. Vain harva teki, ja ne ovat enemmän rintamalinjoihin keskittyviä kuin operatiiviseen toimintaan niin rintamalla kuin kulisseissakaan.
Alaotsikon ”rakkaudesta” hämäsi meitä jonkunkin verran, mutta toki kirjassa tuotiin vahvasti esille erilaisia rakkauden ilmentymiä: lapsen rakkautta vanhempiinsa ja toisin päin, sisarusten välistä, lasten välistä, nuorten ja nuorten aikuisten välistä, mutta ennen kaikkea isänmaan rakkautta.
Pidimme kirjaa koukuttavana, lukemista oli vaikeaa jättää vain pariin sivuun kerrallaan, aikaa oli varattava ja helposti lipsahti kirjan parissa aamuyölle. Juonen koukuttavuus johtui osittain sen koukeroisesta kehittymisestä, ei voinut jättää lukematta seuraavaa vaihetta. Pohdimme melko lailla, olivatko henkilöt todellisia vai kirjailijan keksimiä (so. nimet ja positiot). Kovin todentuntuiselta kuitenkin suurin osa Mannerheimin luottohenkilöistä ja hovista tuntui, samoin henkilöt sotatantereilla. Tuumimme Juhon roolia, ja varmasti siis todellisuudessa tiedusteluhenkilöt ovatkin toimineet vastaavasti, isolla mandaatilla, mutta ilman virallista asemaa. Juhonkin asema oli heiveröinen, rintamalle hänkin joutui, ei saanut epävirallisen tärkeyden suojista muuta suojaa.
Johduimme puhumaan yleisemminkin diplomatiasta ja sen kimuranttisuudesta, ja kaksoisagenteista. Kylmän sodan aikana kaksoisagenttius lienee ollut selkeämpää, jos näin voi sanoa, nykyisin ”vihollisia” on vaikeampi määrittää, kun sama taho voi olla samaan aikaan kumppani ja kuitenkin vastapuoli. Globaali politiikka lienee muuttunut talvisodan ajoista.
Juhon persoona puhutti meitä melkoisesti, ja pohdimme mm. myös sitä, miksi hän niin totaalisesti katkaisi välinsä perheeseensä, myös sisaruksiinsa. Suhde vanhempiin oli toki ajankuvallinen. Äidin katkeruus selittyy toki luokka-aseman muutoksella, hovista ”työläiseksi”. Ei enää samppanjaa ja silkkiä, vaan kotitöitä ja nälkää. Äidin harjoittama hamstraaminen lienee ollut hyvinkin yleistä sodan kokeneille, pula-aika ei hellitä helpolla ihmisestä. Isä kasvatti vähäisinä läsnäolon hetkinään esikoispojastaan sotilasta, mikä hänestä sitten sukeutuikin. Juhon suuri vihamielisyys venäläisyyttä kohtaan välittyi katkeruutena isää kohtaan. Isää, joka hylkäsi perheensä ja periaatteensa, petturi. Juholle sodalla oli siten myös erittäin henkilökohtainen motiivi, jahdata ja löytää isänsä.
Juhon rakkauden kohdetta orpoa Lauraa emme oikein osanneet kohdata, henkilöhahmo vaikutti jotenkin aikaan sopimattomalta, mutta pienesti ymmärrettävältä toki. Harmillista on, että niin usein naiset kirjoitetaan romaaneihin kovin stereotyyppisiksi ja yksiulotteisiksi, kun taas miesten persoonaan luodaan useampia ulottuvuuksia. Sekä toimittaja Vera että lapsuudesta asti ystävä Laura olivat melko ohuita, joskin toki kylmän tavoitteellisia omissa elämissään.
Kritiikkinä nostamme esiin liiallisen sotakuvauksen. Yksi lukijamme kuvasi kirjaa ”sotasuolikirjaksi”. Itse luin kirjaa iltaisin, kuten tapanani on ennen nukkumaan käymistä, ja kyllä sota ja sen raakuudet uniin tulivat sitten aamuyön vähäisinä unen tunteina. Minusta tosin henkilökohtaisesti kirjan luonteeseen sopi hyvin näinkin tarkat sotakuvaukset, se odottelu ja pelko, mikä niistä välittyi.
Yhtenä huomiona sekä Koskisen kirjasta että aiemmin lukemistamme on se, että onko nyt trendikästä kirjoittaa edestakaisin ajassa kulkevia kirjoja. Monet lukemistamme kirjoista ovat pomppineet menneestä nykyisyyteen, jopa tulevaisuuteen. Ovatko kirjailijat itse halunneet näin vai onko kustannustoimittaja mahdollisesti vaikuttanut asiaan?
Keskustelimme myös kirjan innoittamana suomalaisten asennoitumisesta venäläisiin, Venäjään, kuinka talvisota on todella muokannut asenteitamme. Monella suomalaisella on kuitenkin verenperintöä Venäjältä, mutta sitä ei ehkä haluta kovin isosti julkituoda. Kovin montaa kantasuomalaista sukua ei liene, mistä ei olisi osallistuttu sotaan. Omat ukkini olivat molemmat sodassa, toinen alta kaksikymppisenä rintamalle lähtenyt ja sodassa loukkaantunut. Toinen sodan aikaan jo yli nelikymppinen ukkini toimi jonkun aikaa huoltojoukoissa, rintamalle ei sentään pistetty enää. Nuorempi mummoni oli lottana, ja sotasairaalassa he ukkini kanssa tapasivat. Varmaan monen muunkin isoiso- tai isovanhemmat ovat näin tavanneet.
Suosittelemme kirjaa, mutta varoitamme sotakuvauksista.
Koskinen on tarttunut monen muun nykykirjailijan tavoin rankkaan, raskaaseen ja paljolti kaunokirjallisuudessa kuitenkin vaiettuun aiheeseen. Suomessa sota Neuvostoliittoa vastaan on ollut enemmänkin sankaruutta ja isänmaallisuutta korostavaa ja palvovaa, myös historiankirjoituksessa. Sodan raakuuksista ei ole ollut tapana kirjoittaa, eikä kärsimyksistä tai petturuudestakaan.
Päähenkilö Juho oli todella mielenkiintoinen, taitavasti romaaniin kirjoitettu. Meihin lukijoihin teki vaikutuksen myös, kuinka hienosti varmasti valtava taustatyö oli osattu punoa juoneen. Historiaa elävästi – erityisesti, kuinka Juho toimi monessa maassa tiedonhankkijana, monen tiedustelusotilaan ja –upseerin muistelmat olisivat varmasti olleet mielenkiintoiset, mikäli sotaa käyneet miehet olisivat elämäkertoja kirjoittaneet. Vain harva teki, ja ne ovat enemmän rintamalinjoihin keskittyviä kuin operatiiviseen toimintaan niin rintamalla kuin kulisseissakaan.
Alaotsikon ”rakkaudesta” hämäsi meitä jonkunkin verran, mutta toki kirjassa tuotiin vahvasti esille erilaisia rakkauden ilmentymiä: lapsen rakkautta vanhempiinsa ja toisin päin, sisarusten välistä, lasten välistä, nuorten ja nuorten aikuisten välistä, mutta ennen kaikkea isänmaan rakkautta.
Pidimme kirjaa koukuttavana, lukemista oli vaikeaa jättää vain pariin sivuun kerrallaan, aikaa oli varattava ja helposti lipsahti kirjan parissa aamuyölle. Juonen koukuttavuus johtui osittain sen koukeroisesta kehittymisestä, ei voinut jättää lukematta seuraavaa vaihetta. Pohdimme melko lailla, olivatko henkilöt todellisia vai kirjailijan keksimiä (so. nimet ja positiot). Kovin todentuntuiselta kuitenkin suurin osa Mannerheimin luottohenkilöistä ja hovista tuntui, samoin henkilöt sotatantereilla. Tuumimme Juhon roolia, ja varmasti siis todellisuudessa tiedusteluhenkilöt ovatkin toimineet vastaavasti, isolla mandaatilla, mutta ilman virallista asemaa. Juhonkin asema oli heiveröinen, rintamalle hänkin joutui, ei saanut epävirallisen tärkeyden suojista muuta suojaa.
Johduimme puhumaan yleisemminkin diplomatiasta ja sen kimuranttisuudesta, ja kaksoisagenteista. Kylmän sodan aikana kaksoisagenttius lienee ollut selkeämpää, jos näin voi sanoa, nykyisin ”vihollisia” on vaikeampi määrittää, kun sama taho voi olla samaan aikaan kumppani ja kuitenkin vastapuoli. Globaali politiikka lienee muuttunut talvisodan ajoista.
Juhon persoona puhutti meitä melkoisesti, ja pohdimme mm. myös sitä, miksi hän niin totaalisesti katkaisi välinsä perheeseensä, myös sisaruksiinsa. Suhde vanhempiin oli toki ajankuvallinen. Äidin katkeruus selittyy toki luokka-aseman muutoksella, hovista ”työläiseksi”. Ei enää samppanjaa ja silkkiä, vaan kotitöitä ja nälkää. Äidin harjoittama hamstraaminen lienee ollut hyvinkin yleistä sodan kokeneille, pula-aika ei hellitä helpolla ihmisestä. Isä kasvatti vähäisinä läsnäolon hetkinään esikoispojastaan sotilasta, mikä hänestä sitten sukeutuikin. Juhon suuri vihamielisyys venäläisyyttä kohtaan välittyi katkeruutena isää kohtaan. Isää, joka hylkäsi perheensä ja periaatteensa, petturi. Juholle sodalla oli siten myös erittäin henkilökohtainen motiivi, jahdata ja löytää isänsä.
Juhon rakkauden kohdetta orpoa Lauraa emme oikein osanneet kohdata, henkilöhahmo vaikutti jotenkin aikaan sopimattomalta, mutta pienesti ymmärrettävältä toki. Harmillista on, että niin usein naiset kirjoitetaan romaaneihin kovin stereotyyppisiksi ja yksiulotteisiksi, kun taas miesten persoonaan luodaan useampia ulottuvuuksia. Sekä toimittaja Vera että lapsuudesta asti ystävä Laura olivat melko ohuita, joskin toki kylmän tavoitteellisia omissa elämissään.
Kritiikkinä nostamme esiin liiallisen sotakuvauksen. Yksi lukijamme kuvasi kirjaa ”sotasuolikirjaksi”. Itse luin kirjaa iltaisin, kuten tapanani on ennen nukkumaan käymistä, ja kyllä sota ja sen raakuudet uniin tulivat sitten aamuyön vähäisinä unen tunteina. Minusta tosin henkilökohtaisesti kirjan luonteeseen sopi hyvin näinkin tarkat sotakuvaukset, se odottelu ja pelko, mikä niistä välittyi.
Yhtenä huomiona sekä Koskisen kirjasta että aiemmin lukemistamme on se, että onko nyt trendikästä kirjoittaa edestakaisin ajassa kulkevia kirjoja. Monet lukemistamme kirjoista ovat pomppineet menneestä nykyisyyteen, jopa tulevaisuuteen. Ovatko kirjailijat itse halunneet näin vai onko kustannustoimittaja mahdollisesti vaikuttanut asiaan?
Keskustelimme myös kirjan innoittamana suomalaisten asennoitumisesta venäläisiin, Venäjään, kuinka talvisota on todella muokannut asenteitamme. Monella suomalaisella on kuitenkin verenperintöä Venäjältä, mutta sitä ei ehkä haluta kovin isosti julkituoda. Kovin montaa kantasuomalaista sukua ei liene, mistä ei olisi osallistuttu sotaan. Omat ukkini olivat molemmat sodassa, toinen alta kaksikymppisenä rintamalle lähtenyt ja sodassa loukkaantunut. Toinen sodan aikaan jo yli nelikymppinen ukkini toimi jonkun aikaa huoltojoukoissa, rintamalle ei sentään pistetty enää. Nuorempi mummoni oli lottana, ja sotasairaalassa he ukkini kanssa tapasivat. Varmaan monen muunkin isoiso- tai isovanhemmat ovat näin tavanneet.
Suosittelemme kirjaa, mutta varoitamme sotakuvauksista.
November 26, 2017
Kirja oli helppolukuinen hiukan sekavaa loppua lukuun ottamatta. Päähenkilö Juho oli todella mielenkiintoinen hahmo, mutta valitettavasti naishahmot olivat (etäiseksi jääneitä siskoja lukuun ottamatta) mielestäni epämiellyttäviä tai jopa rasittavia. Laura ja äiti olivat ihan tarpeeksi hyviä ja mielenkiintoisia kirjan alussa, mutta mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä vähemmän heistä pidin.
Loppujen lopuksi Juhon lapsuus ja teinivuodet olivat mielestäni kaikkein mielenkiintoisin osa kirjaa. Vielä silloin mikään hahmo ei ärsyttänyt suuresti, ja kasvavan pojan kehitystä ja ihmissuhteita oli mielenkiintoista seurata. Tapahtumien edetessä ja Juhon varttuessa hänen hahmonsa alkoi muuttua epämiellyttävämmäksi, mutta toisaalta se ei missään vaiheessa ollut epäkiinnostava. Itse juoni oli melko ennalta-arvattava.
Tähtien määrä oli vaikea päättää, sillä kirjan alkupuoli oli minusta 5/5, ja se koukutti minut niin että luin kirjan loppuun asti, vaikka loppu ei ollutkaan kovin loistava. Läpi tekstin kirjassa oli toki kauniita kielikuvia ja ilmaisuja, joista pidin paljon, mutta nekään eivät voi pelastaa koko kirjaa. Lopulta kolme tähteä on minusta hyvä kompromissi vahvan alun ja ennalta-arvattavan lopun välillä.
Loppujen lopuksi Juhon lapsuus ja teinivuodet olivat mielestäni kaikkein mielenkiintoisin osa kirjaa. Vielä silloin mikään hahmo ei ärsyttänyt suuresti, ja kasvavan pojan kehitystä ja ihmissuhteita oli mielenkiintoista seurata. Tapahtumien edetessä ja Juhon varttuessa hänen hahmonsa alkoi muuttua epämiellyttävämmäksi, mutta toisaalta se ei missään vaiheessa ollut epäkiinnostava. Itse juoni oli melko ennalta-arvattava.
Tähtien määrä oli vaikea päättää, sillä kirjan alkupuoli oli minusta 5/5, ja se koukutti minut niin että luin kirjan loppuun asti, vaikka loppu ei ollutkaan kovin loistava. Läpi tekstin kirjassa oli toki kauniita kielikuvia ja ilmaisuja, joista pidin paljon, mutta nekään eivät voi pelastaa koko kirjaa. Lopulta kolme tähteä on minusta hyvä kompromissi vahvan alun ja ennalta-arvattavan lopun välillä.
August 7, 2017
Tämä talvisotaan sijoittuva romaani soljuu mukavasti. Kestää toisenkin lukukerran.
Read
December 11, 2024Hieno nimi kirjalla! Sitten osoittautui, että siinä oli paljon nälkäleiriä ja päälauseita. Ei hyvä.
July 24, 2015
Olipahan hyvä kirja. Juoni pysyi kasassa, ja sivut kääntyilivät ihan itsestään. Tosi ja fiktio limittyivät tarinassa mainiosti niin, ettei toinen haitannut toista. Pitäähän sitä aina jotain negatiivistakin keksiä: Mikkelin torilla myytiin Saimaan silakoita, vaan vähissä olivat nillittämisen aiheet.
En tiedä, olisinko tarttunut tähän kirjaan niin kiireesti ja kaikki muut lukujonossa olevat ohittaen, jos siihen ei olisi liittynyt henkilökohtaisen tragedian pelkoa - Seuraavan oman romaanini kässäri kun sattuu sijoittumaan suurimmaksi osaksi samaan aikakauteen ja muitakin samankaltaisia aineksia oli esittelyteksteistä päätellen. Järkytystä ei lieventänyt se, että huomasin kirjaa kaupan hyllyllä selatessani, että Koskinen on käyttänyt samantapaista kronologiaa rikkovaa rakennetta kuin itse käytin. Onneksi kuitenkin jo muutaman ensimmäisen luvun jälkeen tuli selväksi, että juoni lähti täysin eri suuntaan, ja saatoin helpottuneena uppoutua tarinan vietäväksi.
Voin suositella kaikille, joita Koskisen edelliset ovat miellyttäneet. Ihailtavan varmasti tuntuu jokainen herran uutuus vain parantavan tahtia.
En tiedä, olisinko tarttunut tähän kirjaan niin kiireesti ja kaikki muut lukujonossa olevat ohittaen, jos siihen ei olisi liittynyt henkilökohtaisen tragedian pelkoa - Seuraavan oman romaanini kässäri kun sattuu sijoittumaan suurimmaksi osaksi samaan aikakauteen ja muitakin samankaltaisia aineksia oli esittelyteksteistä päätellen. Järkytystä ei lieventänyt se, että huomasin kirjaa kaupan hyllyllä selatessani, että Koskinen on käyttänyt samantapaista kronologiaa rikkovaa rakennetta kuin itse käytin. Onneksi kuitenkin jo muutaman ensimmäisen luvun jälkeen tuli selväksi, että juoni lähti täysin eri suuntaan, ja saatoin helpottuneena uppoutua tarinan vietäväksi.
Voin suositella kaikille, joita Koskisen edelliset ovat miellyttäneet. Ihailtavan varmasti tuntuu jokainen herran uutuus vain parantavan tahtia.
October 11, 2015
Aihe erittäin kiinnostava ja, vaikkei sota-ajoista muutenkaan tykkäis, niin itse opin taas erilaisen näkökulman siitä, millaista mm. isovanhempien ja isoisovanhempien elämä on voinut olla ja miksi mm. isoisovanhemmat päättivät tulla rajan takaa Suomeen 1900-luvun alun melskeiden aikana. Kaikin puolin kiinnostava kirja, jossa ei ollut unohdettu myöskään hempeämpiä tunteita. Yllättäviäkin käänteitä kirjassa koki ja koukutti kyllä lukemaan, jos ei ahmimalla niin kuitenkin melkein. Kuvat/lehtileikkeleet/tiedotteet ja vastaavat oli kirjassa hyvä lisä.
September 4, 2015
Välillä tuntuu, että sota-aikoihin sijoittuvia romaaneja kirjoitetaan vähän liikaakin. Tuntuu olevan aikakausi ja teema, johon kirjailijat haluavat teksteissään palata, josta jokainen tahtoo kertoa omanlaisensa tarinan ja kyllähän nämä yleisönsä varmasti löytävätkin. Ja eipä sillä, hieno kirjahan tämä oli. Vetävä ja jännittävä. Henkilöhahmot olivat kaikessa inhimillisyydessään kiinnostavia, Juhon hahmo tietysti erityisesti. Upea ja pysäyttävä kirja, jossa tuli myös kerrattua Talvisotaan johtavat asiat. Ihan hetkeen ei varmaan kuitenkaan tee mieli näihin tunnelmiin palata.
June 3, 2016
Hieno historiankuvaus, jossa sotien aikainen fakta ja fiktio sekoittuvat sopivasti. Toimii paitsi tarinan tasolla, myös kertaavana teoksena sotavuosista. Päähenkilö Juho on skarpin oloinen kaveri, joka etsii isäsuhdettaan politikoinnin ohessa. Kuitenkin vahvemmaksi teemaksi nousee lopussa sodan mielettömyys. Jollain tasolla tästä tuli mieleen vuosia sitten luettu klassikko Länsirintamalta ei mitään uutta.
November 8, 2016
Kirja kertoo Juhosta, jonka isä on eversti. Isä liittyy Venäjän armeijaan ja pettää näin Suomen sekä perheensä, joka joutuu vankileirille Suomenlinnaan. Juhosta itsestään kasvaa Mannerheimin luottosotilas talvisotaan.
Tarinassa olisi ollut aineksia hyvään kirjaan, mutta kirja kärsi uskottavuusongelmasta ja jonkinlaisesta liiallisesta ylevyydestä. Teksti on kovin juhlallista ja myös väkivaltaista. Aikakausien ja paikkojen vaihtuminen oli sekavaa. Kirjan paras osuus kertoo Juhon lapsuudesta.
Tarinassa olisi ollut aineksia hyvään kirjaan, mutta kirja kärsi uskottavuusongelmasta ja jonkinlaisesta liiallisesta ylevyydestä. Teksti on kovin juhlallista ja myös väkivaltaista. Aikakausien ja paikkojen vaihtuminen oli sekavaa. Kirjan paras osuus kertoo Juhon lapsuudesta.
March 26, 2016
Olihan tämä hyvä kirja. Rakenteeltaan hieman hajanainen, toki tarkoituksella ja näin laajaa aihetta ja ajanjaksoa käsiteltäessä ratkaisu on perusteltu, vaikka paikoin jäi aika isojakin aukkoja. Sotakohtaukset olivat tehokkaita.
August 24, 2015
Tarinan fiktiiviset henkilöt elivät todellisia historian tapahtumia. Aihe oli raskas, mutta kirja paradoksaalisesti oli helppolukuinen. Henkilöiden kautta koki sodan mielettömyyden ja sattumanvaraisuuden.
June 24, 2015
Managed to bring historical events closer and make them feel more relevant than just the knowledge about school history books.
Displaying 1 - 18 of 18 reviews