"Tobias kääntää katseensa takaisin palaneeseen kappeliin ja toivoo, että hahmo olisi poissa, että se olisi ollut vain mielikuvituksen tuotetta. Toive on turha, hiiltynyt ruumis istuu yhä penkillä ja kurkottaa kohti pelastusta, jota ei koskaan tavoittanut."
Lounais-Afrikka, Ambomaa, marraskuu 1924. Suomalaisten lähetyssaarnaajien rakentama kappeli palaa keskellä yötä, pihalla makaa pahoin palanut nainen, kappelin sisällä istuu hiiltynyt tuntematon ruumis. Pastori Tobias Johanssonin vanhuudenpäivät lähetyskentällä muuttuvat hetkessä levollisesta rutiinista kaaokseksi. Hän yrittää pelastaa syyttömän naisen kuolemantuomiolta ja tulee samalla kaivaneeksi esiin päivänvaloa kestämättömiä asioita, jotka lopulta muuttavat niin Tobiaksen kuin koko lähetysaseman kohtalon.
Lauri Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on vakuuttava taidonnäyte, yhtä aikaa kekseliäs murhamysteeri ja herkullinen lukuromaani, joka vie lukijansa keskelle elävästi kuvattua suomalaisten lähetystyöntekijöiden arkea 1900-luvun alun Ambomaalla. Luterilaisten, katolisten ja anglikaanien taistelu reviireistä ja paikallisen väestön sieluista, lähetyssaarnaajien suhteet kuninkaiden hoveihin, näkijöiden juonittelut ja eri osapuolia ajavat inhimilliset motiivit muodostavat jännitysnäytelmän, johon tuovat lisämaustetta eksoottinen miljöö ja uskottava ajankuva.
Taustatyönsä huolellisesti tehneenä Mäkinen onnistuu luomaan tarinastaan kokonaisuuden, jossa historia ja mielikuvitus sulautuvat saumattomasti yhteen. Tuloksena on toinen toistaan kiinnostavampien henkilöhahmojen kansoittama mieleenpainuva tarina, jonka lukemista ei malta lopettaa ennen kuin viimeisen sivun jälkeen on pakko.
Eipä hullumpi ollenkaan! Välillä juttu eteni vähän hitaasti, mutta loppua kohden varsinkin meno parani mukavasti. Näppärä murhamysteeri tässä oli leivottu, ja puitteet eli 1920-luvun lähetyskenttä Ambomaalla olivat todella omintakeiset.
Paikoin dialogia lukiessani jäin pohtimaan, millä kielellä keskustelua käydään – näinkö sujuvasti näillä asioilla lähetyssaarnaajat keskustelevat paikallisten kanssa ndongaksi? Mutta pieni juttu kirjassa, joka kuvaa hienosti jääräpäisiä ihmisiä ja lähetystyöhön sisältyviä ristiriitoja pakanoiden kanssa, käytännön kompromisseja ja ympärillä liekkuvaa suurvaltapolitiikkaa.
Miljöön, ajankuvan ja kulttuurin kuvaus oli läsnäolevaa ja vetävää, mutta näkökulmahenkilö Tobias jäi vähän etäiseksi huolimatta sinänsä uskottavasta sisäisestä elämästään.
"Tobias kääntää katseensa takaisin palaneeseen kappeliin ja toivoo, että hahmo olisi poissa, että se olisi ollut vain mielikuvituksen tuotetta. Toive on turha, hiiltynyt ruumis istuu yhä penkillä ja kurkottaa kohti pelastusta, jota ei koskaan tavoittanut."
Lounais-Afrikka, Ambomaa, marraskuu 1924. Suomalaisten lähetyssaarnaajien rakentama kappeli palaa keskellä yötä, pihalla makaa pahoin palanut nainen, kappelin sisällä istuu hiiltynyt tuntematon ruumis. Pastori Tobias Johanssonin vanhuudenpäivät lähetyskentällä muuttuvat hetkessä levollisesta rutiinista kaaokseksi. Hän yrittää pelastaa syyttömän naisen kuolemantuomiolta ja tulee samalla kaivaneeksi esiin päivänvaloa kestämättömiä asioita, jotka lopulta muuttavat niin Tobiaksen kuin koko lähetysaseman kohtalon.
Lauri Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on vakuuttava taidonnäyte, yhtä aikaa kekseliäs murhamysteeri ja herkullinen lukuromaani, joka vie lukijansa keskelle elävästi kuvattua suomalaisten lähetystyöntekijöiden arkea 1900-luvun alun Ambomaalla. Luterilaisten, katolisten ja anglikaanien taistelu reviireistä ja paikallisen väestön sieluista, lähetyssaarnaajien suhteet kuninkaiden hoveihin, näkijöiden juonittelut ja eri osapuolia ajavat inhimilliset motiivit muodostavat jännitysnäytelmän, johon tuovat lisämaustetta eksoottinen miljöö ja uskottava ajankuva.
Taustatyönsä huolellisesti tehneenä Mäkinen onnistuu luomaan tarinastaan kokonaisuuden, jossa historia ja mielikuvitus sulautuvat saumattomasti yhteen. Tuloksena on toinen toistaan kiinnostavampien henkilöhahmojen kansoittama mieleenpainuva tarina, jonka lukemista ei malta lopettaa ennen kuin viimeisen sivun jälkeen on pakko.
Kaiken kaikkiaan kiva lukukokemus. Tosi erityylinen kirja, mitä normaalisti luen. Historiallinen-ish tarina, joka kerrostui hienosti juonen edetessä. Aluksi tuntui, että kirja ei kunnolla ala ja että en pääse sisälle juoneen, mutta mitä pidemmälle luin, sitä enemmän kiinnostus loppuratkaisua kohden heräsi.
3,5. Murhamysteeri oli kiinnostava, mutta juoni junnasi välillä paikoillaan. En osaa sanoa, mitä mieltä olin Tobiaksen hahmosta: toisaalta hän tuntui vikoineen aidolta, toisaalta hän ärsytti suunnattomasti. Miljööstä pidin, mieleen tuli pari vuotta sitten lukemani Elspeth Huxleyn Liekkipuiden varjossa. Kirjan uskonto- ja lähetystyöasioita voisi ruveta ruotimaan, mutta koska en ole itsekään varma mielipiteestäni aiheeseen.
Ehkä neljässä tähdessä yhden annoin yllättävästä aiheenvalinnasta: Ambomaalle suomalaisten lähetystyöntekijöiden maailmaan sijoitettu murhamysteeri kuulosti todella erikoiselta. Mielenkiintoista ajan ja suomalaisen jääräpäisyyden kuvaamista. Herätti halun lukea jotakin faktaa Ambomaan historiasta.