What do you think?
Rate this book
Erehdys
Aika erehtyä vielä kerran.
Kirjailija E:tä on pyydetty yleisötapahtumaan lukemaan novellejaan ja keskustelemaan lukijoidensa kanssa. Jo ajomatka tilaisuuteen horjuttaa kirjailijan uskoa, mutta se ei ole mitään tulevaan verrattuna.
Lukutilaisuus on alusta loppuun piinaava. Lannistunut mutta urhea kirjailija lukee kiittämättömälle yleisölle kuitenkin upeita otteita teoksistaan. Kunnes on aika erehtyä vielä kerran.
Leena Krohnin uusi romaani on hengästyttävän haikea ja tragikoominen kertomus sekä tarinakokoelma. Kirja puhuu viisaasti muistista, toden ja harhan kaksoisvalotuksesta sekä luopumisesta.
Kirjailijan tarinat vievät mukanaan horjahtaneeseen todellisuuteen. Ja toisin kuin julma kuulijakunta antaa ymmärtää, niiden luennan ei soisi koskaan loppuvan.
Kirjailija E:tä on pyydetty yleisötapahtumaan lukemaan novellejaan ja keskustelemaan lukijoidensa kanssa. Jo ajomatka tilaisuuteen horjuttaa kirjailijan uskoa, mutta se ei ole mitään tulevaan verrattuna.
Lukutilaisuus on alusta loppuun piinaava. Lannistunut mutta urhea kirjailija lukee kiittämättömälle yleisölle kuitenkin upeita otteita teoksistaan. Kunnes on aika erehtyä vielä kerran.
Leena Krohnin uusi romaani on hengästyttävän haikea ja tragikoominen kertomus sekä tarinakokoelma. Kirja puhuu viisaasti muistista, toden ja harhan kaksoisvalotuksesta sekä luopumisesta.
Kirjailijan tarinat vievät mukanaan horjahtaneeseen todellisuuteen. Ja toisin kuin julma kuulijakunta antaa ymmärtää, niiden luennan ei soisi koskaan loppuvan.
155 pages, Hardcover
First published March 15, 2015
1 person is currently reading
59 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
July 4, 2017
3,5 tähteä. Kirja saattaa tuntua hieman "askarrellulta", täällä on ollutkin jo kommenttia siitä, että kirjan kehyskertomus kirjailijasta lukemassa kirjastossa omia tekstipätkiään toimii pohjana sille, että Erehdyksen kirjoittaja voi käyttää pöytälaatikon tekstinpätkiä ja muutaman novellitekstin tässä yhteydessä. Asetelma ei kuitenkaan ole mielestäni keinotekoinen (olisihan Krohn novellien kirjoittajana saanut laitettua tekstit varmasti muuhunkin kokoelmaan, niiden sitominen kehyskertomuksella on hauska tapa esittää ne), eikä sillä sinänsä ole mitään väliä kun ne tekstinpätkät ovat näin kiehtovia ja hyvin kirjoitettuja. Kesken jäävissä tarinan aluissa esitellään kussakin mielenkiintoinen idea tai sattumus. Eniten pidin novelleista, jotka olivat kaikki kutkuttavia tarinoita omituisista tapahtumista ja ilmiöistä. Otan ehdottomasti pian lukuun Hotel Sapiensin tai muun Krohnin "kummallisten tarinoiden" kokoelman. Sen verran tämä kyllä innosti!
January 3, 2016
Erehdys on ensimmäinen Leena Krohnilta lukemani teos ja hyvä sellainen. Kirja on taidokas, juuri niitä pieniä suuria kirjoja, jotka ovat täynnä ajatuksia ja jotka herättävät lukijassa vielä enemmän ajatuksia. Ja voi tätä tarinoiden määrää - reilussa 150 sivussa oli useampi tarina, kuin monessa paksumassa kirjassa konsanaan. Tykkäsin.
Kirja ei kuitenkaan henkilökohtaisesti koskettanut ja luin koko kirjan kovin etäältä. Kirja jää yhdeksi niiksi hyviksi, taidokkaiksi kirjoiksi, joille annan paljon arvoa, mutta jotka eivät jätä kovinkaan suurta jälkeä. Harmi.
Kirja ei kuitenkaan henkilökohtaisesti koskettanut ja luin koko kirjan kovin etäältä. Kirja jää yhdeksi niiksi hyviksi, taidokkaiksi kirjoiksi, joille annan paljon arvoa, mutta jotka eivät jätä kovinkaan suurta jälkeä. Harmi.
July 20, 2015
Taattua Krohnia. Unohtaminen, muistaminen, itsekkyyden kulttuuri, ego, taide, kirjallisuus. Kaiken tämän saa mahtumaan 155 sivuun, kun sen osaa.
January 30, 2016
Minusta tuli nyt virallisesti Leena Krohnin fani. Miten älykästä, ajatuksia herättävää ja upeasti kirjoitettua proosaa. Huikea kirja!
September 19, 2016
A novel, where the protagonist reads short stories and excerpts from his novels aloud for an audience, thus giving the author a vessel to display incomplete ideas. Clever. And many of those ideas were interesting.
Helmet reading challenge 19: The protagonist has your dream job
Helmet reading challenge 19: The protagonist has your dream job
June 8, 2015
Kirja, joka puhuu niin isoista asioista, että jää väkisinkin mieleen kaihertamaan.
March 21, 2016
Leena Krohn vankistaa paikkaansa suosikkikirjailijoideni listalla!
May 21, 2020
Leena Krohnilla on oma tyylinsä ja tämä kirja on sille uskollinen: pieni kokoelma jotenkin vähän vinoja tarinoita. Novellit ja katkelmat ovat sekalainen valikoima kirjoituksia, joiden puitteina on kehyskertomus kirjailijasta, joka matkustaa vieraaseen kaupunkiin lukemaan teoksiaan kirjastossa. Yleisöä on runsaasti, mutta vastaanotto on silti kummallinen, jos ei jopa vihamielinen.
Kertomukset ovat kiinnostavia ja kehyskin hienovaraisen tyylikäs. Krohn ei selitä liikaa ja jättää asioita herkullisella tavalla auki. Kehyskertomuksessa viehättää yleisöstä kumpuava vihamielisyys. On vaikea olla ajattelematta, että pitkän linjan kirjailija muistelee tässä kokemuksiaan uransa varrelta... Lukutilaisuuden piinaavuus on yhtä kaikki herkullista.
"Auditorio ei ollut suuren suuri, mutta siellä oli hänen yllätyksekseen suhteellisen runsaasti väkeä, sali oli melkein puolillaan. Siitä sopi sentään olla tyytyväinen. Hän muisti edellisen kirjailijavierailun toiseen kaupunkiin, jonka yleisönä oli ollut vain kolme henkilöä, kaksi kirjastoapulaista ja heistä toisen täti, joka oli kuuro."
Ja tästä tulikin mieleeni eräs kerta Järvenpään kirjastossa...
Kertomukset ovat kiinnostavia ja kehyskin hienovaraisen tyylikäs. Krohn ei selitä liikaa ja jättää asioita herkullisella tavalla auki. Kehyskertomuksessa viehättää yleisöstä kumpuava vihamielisyys. On vaikea olla ajattelematta, että pitkän linjan kirjailija muistelee tässä kokemuksiaan uransa varrelta... Lukutilaisuuden piinaavuus on yhtä kaikki herkullista.
"Auditorio ei ollut suuren suuri, mutta siellä oli hänen yllätyksekseen suhteellisen runsaasti väkeä, sali oli melkein puolillaan. Siitä sopi sentään olla tyytyväinen. Hän muisti edellisen kirjailijavierailun toiseen kaupunkiin, jonka yleisönä oli ollut vain kolme henkilöä, kaksi kirjastoapulaista ja heistä toisen täti, joka oli kuuro."
Ja tästä tulikin mieleeni eräs kerta Järvenpään kirjastossa...
September 27, 2015
Tämä ei nyt vain oikein uponnut minuun. Kaikki kirjan henkilöt tuntuivat elämäänsä kyllästyneiltä alkaen kirjailija E:stä aina lukutilaisuuden yleisöön ja kirjastovirkailijaan asti. Kirjailijan lukemat tarinat/otteet omista kirjoistaan eivät olleet mitenkään erikoisia, oikeastaan yksikään niistä ei erityisemmin kiinnostanut minua. Kirjan pituus ei paljoa pelasta, kun sisältö ja sen välittämä tunnelma vain ärsyttävät. Jos tämä on satiriia, se menee pahasti ohitse, koska kohteita on vain liian monia. Kaksi tähteä lähinnä lopun tapahtumista, muuten kirja on ehkä kuitenkin lähempänä 1½ tai jopa vain yhtä tähteä.
January 8, 2019
Hyvä kokonaisuus. Pidän Krohnin novelleista aina yksittäin, mutta kokoelmina niistä iskee yleensä abstraktiusähky. Erehdyksessä kehyskertomus rytmittää lyhyempiä tarinoita niin, että niistä kustakin jaksaa nauttia paremmin. Tosin nautin ehkä kaikkein eniten kehyskertomuksesta, joka oli vääjäämättömyydessään eheä.
September 21, 2015
Huh & vau. Tämä kirja on syksy.
March 5, 2019
Aluksi hitaasti käyntiin lähtenyt kirja pääsi korkeisiin sfääreihin ja lopulta tykkäsin oikeastaan aika paljonkin. Pienet tarinat olivat kaikki sopivalla tavalla vinksallaan.
June 17, 2016
3,5. Mielenkiintoinen idea ja hieno kirjoitustyyli, joskin ennalta-arvattava loppuratkaisu.
September 15, 2023
3½
Luin ensimmäisen Krohnini vuonna 2016. Se oli Hotel Sapiens, ja lopetin arvioni lauseeseen “aion ehdottomasti lukea toisenkin!”. Nyt se sitten vihdoin tapahtui, kun syksyn uutuuksia ei ole kärsivällisestä (..) odotuksesta huolimatta alkanut kuulua varausjonoista. Odotellessa oli onneksi hyvää aikaa lukea se toinen Krohn.
Erehdys koostuu loistavista pienistä novelleista ja tekstikatkelmista, joita kirjailija lukee yleisölle kirjaston esiintymislavalla. Novellit ovat todella huikeita, mutta vastaanotto on vähintäänkin nihkeä: ne harvat, jotka näyttävät kuuntelevan, vaikuttavat tyytymättömiltä kuulemaansa, ja kirjailijalle esitetyt kysymykset ovat toinen toistaan typerämpiä tai aivan aiheen vierestä. Yksi kuulija haluaa vain kertoa, että pitää kirjailijan dekkareita typerinä, toinen tivaa vastausta tarinan avoimeen loppuun ja kolmas haluaa tietää, mitä tarinan symboliikka tarkalleen ottaen tarkoittaa. Paikalla on myös yksi hankala ex sekä kateellinen kollega. Aivan kuin näissä passiivis-aggressiivisissa katsojissa ei olisi kylliksi, tapahtumaa juontava kirjastonhoitaja on tympeä ja epäkohtelias, ja tuntuu pelkästään ilahtuvan kirjailijavieraan saamasta huonosta vastaanotosta.
Erehdys oli ristiriitainen lukukokemus. Novellikatkelmat olivat kaikki todella mielenkiintoisia, erilaisia ja hyvällä tavalla outoja. Sen sijaan paluu yleisön pariin oli aina yhtä epämiellyttävää, ja itsekin kirjaston tapahtumavastaavana kirjailijan saama vastaanotto tuntui todella nololta. Kenties Krohn hiukan kärjistää kootessaan yhteen tapahtumaan kaikki mahdolliset nihkeyden muodot, joita kirjailija voi epäkiitolliselta yleisöltä ja järjestäjältä osakseen saada. Silti, ihan painajaistahan tuo oli, eikä loppu ollut sen hilpeämpi.
Täytyypä muistaa seuraavalle esiintyjälle keittää vähintään ne hyvät kahvit!
Luin ensimmäisen Krohnini vuonna 2016. Se oli Hotel Sapiens, ja lopetin arvioni lauseeseen “aion ehdottomasti lukea toisenkin!”. Nyt se sitten vihdoin tapahtui, kun syksyn uutuuksia ei ole kärsivällisestä (..) odotuksesta huolimatta alkanut kuulua varausjonoista. Odotellessa oli onneksi hyvää aikaa lukea se toinen Krohn.
Erehdys koostuu loistavista pienistä novelleista ja tekstikatkelmista, joita kirjailija lukee yleisölle kirjaston esiintymislavalla. Novellit ovat todella huikeita, mutta vastaanotto on vähintäänkin nihkeä: ne harvat, jotka näyttävät kuuntelevan, vaikuttavat tyytymättömiltä kuulemaansa, ja kirjailijalle esitetyt kysymykset ovat toinen toistaan typerämpiä tai aivan aiheen vierestä. Yksi kuulija haluaa vain kertoa, että pitää kirjailijan dekkareita typerinä, toinen tivaa vastausta tarinan avoimeen loppuun ja kolmas haluaa tietää, mitä tarinan symboliikka tarkalleen ottaen tarkoittaa. Paikalla on myös yksi hankala ex sekä kateellinen kollega. Aivan kuin näissä passiivis-aggressiivisissa katsojissa ei olisi kylliksi, tapahtumaa juontava kirjastonhoitaja on tympeä ja epäkohtelias, ja tuntuu pelkästään ilahtuvan kirjailijavieraan saamasta huonosta vastaanotosta.
Erehdys oli ristiriitainen lukukokemus. Novellikatkelmat olivat kaikki todella mielenkiintoisia, erilaisia ja hyvällä tavalla outoja. Sen sijaan paluu yleisön pariin oli aina yhtä epämiellyttävää, ja itsekin kirjaston tapahtumavastaavana kirjailijan saama vastaanotto tuntui todella nololta. Kenties Krohn hiukan kärjistää kootessaan yhteen tapahtumaan kaikki mahdolliset nihkeyden muodot, joita kirjailija voi epäkiitolliselta yleisöltä ja järjestäjältä osakseen saada. Silti, ihan painajaistahan tuo oli, eikä loppu ollut sen hilpeämpi.
Täytyypä muistaa seuraavalle esiintyjälle keittää vähintään ne hyvät kahvit!
May 3, 2022
Tämä oli varmaankin ensimmäinen lukemani Krohn, joka ei ollut jonkinlaista scifiä tai maagista realismia.
Kirjailija lukee teoksiaan ääneen kirjaston auditoriossa vihamieliselle ja välinpitämättömälle yleisölle. Mikä herätti heti kysymyksiä Krohnin omasta suhteestaan yleisöönsä.
Pidän Krohnin tavasta kirjoittaa, mutta Erehdyksessä oli vähän välityön makua.
Kirjailija lukee teoksiaan ääneen kirjaston auditoriossa vihamieliselle ja välinpitämättömälle yleisölle. Mikä herätti heti kysymyksiä Krohnin omasta suhteestaan yleisöönsä.
Pidän Krohnin tavasta kirjoittaa, mutta Erehdyksessä oli vähän välityön makua.
March 21, 2023
Ensimmäinen lukemani Leena Krohn. Nyt haluan lukea lisää. Tuli mieleen kaikki hieno nuorena lukemani tieteiskirjallisuus, vaikkei tässä ihan sci-fiä ollutkaan, mutta samanlaisia fiiliksiä nousi. Freesejä ja kutkuttavia ajatuksia. Helppolukuista tekstiä, siitä plussaa.
May 7, 2018
Endnu et mesterværk fra Krohn.
Minimalistisk postmodernisme, en slags let udgave af "Hvis en vinternat en fremmed", bare ikke lige så pjattet.
Minimalistisk postmodernisme, en slags let udgave af "Hvis en vinternat en fremmed", bare ikke lige så pjattet.
June 7, 2015
Novellissa kirjailija erehtyy katsomaan sisälleen väärällä hetkellä. Kohdaten tunteissaan turhautuneen luovan minänsä ja unohtaa edustavansa omalaatuista itseään.
Ulkopuolisuus korostuu yleisön edessä, kun ääni alkaa kadota tyhjyyteen. Eikä ihailua ja vuorovaikutusta synny.
Pettymyksestä asetelma hajoaa, seuraa poistuminen paikalta.
Mikä saa E:n käyttäytymään kuin kuka tahansa loogisuutensa, ammattimaisen otteensa menettänyt?
Kirjailijana hän tarvitsee mahdolliset lukijansa mutta he saavat valita kenet tai minkä kirjan tahansa tuhansien joukosta.
Kirjoittaja tietää jäävänsä yleisönsä armoille, tulevansa käsitetyksi tai ei. Sitä on joskus vaikea hyväksyä.
Tilanteesta lähteminen ei ole pelkkä ele, suuntautuminen mielekkäämpään, ei edes mietitty. Pelkkä refleksin omainen teko.
Tärkeimmältä tuntuu äkkiä pelastautua. Säilyttää sisään muotoutunut hyvän kirjailijan rooli sekä jalostunut ihmisyytensä.
E nousee ja lähtee harharetkelle.
Kirjan läpikuultava tarina piirtyy surullisessa mielentilassa. Kietoutuen sielua ravistelevaan itse kesksteluun sekä arkaan, ahdistavaan lukijasuhteeseen, kehittyen sieltä uudelleen latautumisen kautta luovaan sisäistymiseen.
Leena Krohn vie Erehdyksen läpi osuvasti pysäyttävin kosketuksin. Ihailen hänen aihepoimintojaan, kirjojen rakenteita sekä syvää lyhyttä ilmaisuaan.
Novellissa raju ja herkkä saavat tyynnytellä toisiaan todellisuuden tavoittelussa.
Koin jotakin samaa dramatiikkaa Pulzer-kirjailija Donna Tarttin vieraillessa runsas vuosi sitten Helsingissä.
Kärjistynyt, hylkäävä tapaaminen jättää yleisön muistiin haavansa, joille etsii selityksiä pitkään.
Erehdystä vai ei; ymmärrettävää kaikki. Sen tulkintana selväpiirteinen, hivelevän hallittu kirja näyttää.
Ulkopuolisuus korostuu yleisön edessä, kun ääni alkaa kadota tyhjyyteen. Eikä ihailua ja vuorovaikutusta synny.
Pettymyksestä asetelma hajoaa, seuraa poistuminen paikalta.
Mikä saa E:n käyttäytymään kuin kuka tahansa loogisuutensa, ammattimaisen otteensa menettänyt?
Kirjailijana hän tarvitsee mahdolliset lukijansa mutta he saavat valita kenet tai minkä kirjan tahansa tuhansien joukosta.
Kirjoittaja tietää jäävänsä yleisönsä armoille, tulevansa käsitetyksi tai ei. Sitä on joskus vaikea hyväksyä.
Tilanteesta lähteminen ei ole pelkkä ele, suuntautuminen mielekkäämpään, ei edes mietitty. Pelkkä refleksin omainen teko.
Tärkeimmältä tuntuu äkkiä pelastautua. Säilyttää sisään muotoutunut hyvän kirjailijan rooli sekä jalostunut ihmisyytensä.
E nousee ja lähtee harharetkelle.
Kirjan läpikuultava tarina piirtyy surullisessa mielentilassa. Kietoutuen sielua ravistelevaan itse kesksteluun sekä arkaan, ahdistavaan lukijasuhteeseen, kehittyen sieltä uudelleen latautumisen kautta luovaan sisäistymiseen.
Leena Krohn vie Erehdyksen läpi osuvasti pysäyttävin kosketuksin. Ihailen hänen aihepoimintojaan, kirjojen rakenteita sekä syvää lyhyttä ilmaisuaan.
Novellissa raju ja herkkä saavat tyynnytellä toisiaan todellisuuden tavoittelussa.
Koin jotakin samaa dramatiikkaa Pulzer-kirjailija Donna Tarttin vieraillessa runsas vuosi sitten Helsingissä.
Kärjistynyt, hylkäävä tapaaminen jättää yleisön muistiin haavansa, joille etsii selityksiä pitkään.
Erehdystä vai ei; ymmärrettävää kaikki. Sen tulkintana selväpiirteinen, hivelevän hallittu kirja näyttää.
May 21, 2015
Leena Krohn on pitkään ollut ns. 'seurattavien' listallani. Erehdys oli kuitenkin vähän hankala pala minulle. Kirjallisuuden teorian tuntemus olisi auttanut nauttimaan monista metatasoista (esim. tarinassa kerrotaan, kuinka E. kertoo), nyt kokonaisuus tuntui jotenkin pöljältä. Keskushahmo E:n tragediankin olisi mielestäni paremmin tavoittanut komiikan kautta, nyt E hahmottui minun mieleeni vain epämääräiseksi luuseriksi. Aforistisissa virkkeissään Krohn on hieno, tässä näyte: "Ei kukaan muista, että kerran olimme olemassa, ei kukaan tiedä, miksi olimme niin onnettomia, niin naurettavan onnettomia, niin turhaan."
April 18, 2015
Mielenkiintoisesti toteutettu novellikokoelma. Kirjailija E. menee pikkukaupungin kirjastoon kirjallisuusiltaan. Hän ei ole innostunut, mutteivät kuulijatkaan. Tarkoituksena on, että kirjailija lukee omia tekstejään ja keskustellaan niiden pohjalta. Keskustelua ei synny ja kirjailija jättää jopa tarinansa kesken. Turhautuneen, jopa nöyryytetyn kirjailijan kotimatka saa vielä yllättävän käänteen.
Tosi hyvä on tämä kirja, mutta niin ovat muutkin Leena Krohnin teokset.
Tosi hyvä on tämä kirja, mutta niin ovat muutkin Leena Krohnin teokset.
June 11, 2015
Tarinassa kirjailija menee yleisötapahtumaan lukemaan novellejaan ja kaikkihan ei mene niinkuin olisi luullut. Jännä, että kirja on samaan aikaan romaani ja novellikokoelma! Ainoa mikä häiritsi oli päähenkilön tarkoituksellinen etäännyttäminen. Hän oli vain E ja vasta 92 sivulla mainittiin hänen olevan mies. Olin sitten kerennyt jo luoda päähäni kuvan naiskirjailijasta..
Haluan ehdottomasti lukea kirjailijalta lisää kirjoja.
Haluan ehdottomasti lukea kirjailijalta lisää kirjoja.
November 3, 2015
Siitä olikin aikaa kun oli viimeksi saanut kirjan ahmittua yhdessä päivässä.
Displaying 1 - 22 of 22 reviews