Huippusuositun dekkarisarjan veitsenterävä yksityisetsivä Björk tutkii attentaattiyritystä 1920-luvun kuohuvassa Helsingissä.
Karl Axel Björkin ystävät Ester ja Martti ovat muuttamassa uuteen asuntoon. Kihlaparin elämä järkkyy, kun huoneuston ovelle tuodaan paketti, joka räjähtää postinkantajan käsiin. Oliko paketti tarkoitettu poliisissa työskentelevälle Martille vai asunnon entiselle haltijalle? Kuka sen lähetti ja miksi?
Johtolankoja on kiusallisen vähän, ja Björk joutuu venyttämään lakia jäljittäessään pommin lähettäjää. Herää epäilys, että hänen vanhoilla vihollisillaan saattaa olla sormensa pelissä. Selviääkö rikosvyyhti ilman että Björk joutuu asettamaan oman henkensä alttiiksi?
Rikosjuoni oli tässä oikein hyvä ja kiinnostava, mutta luettuani lyhyellä aikavälillä kaksi Björkiä tuli tarinoiden toisteisuus kovin selväksi ja ärsytti suunnattomasti: Björk kirjoittaa töissä raportteja ja saa niistä kehuja. Björk käy Lisbetin kanssa oopperassa ja elokuvissa ja keskustelee henkevästi niistä. Björk pelaa shakkia Antonin kanssa. Björk syö maukasta illallista Lisbetin perheen kanssa. Björk käy Idan kanssa kahvilla. Aargh! Ja kuten olen ennenkin todennut, kehyskertomus etenee aivan liian hitaasti. Näissä kahdessa viimeisessä tarinassa oli jopa samankaltainen sää kun ne tapahtuivat parin kuukauden sisällä. Toivottavasti seuraavassa kirjassa päästään jo häihin asti, koska muuten en tiedä miten jaksan tätä tervanjuontia. 2,5 tähteä.
Oli ihana palata taas Björkin pariin, mutta tämä uusin ei vienyt mennessään samalla tavalla kuin edelliset. Tämä oli ensimmäinen Björk, jossa olin todella tietoinen kirjan kaavamaisuudesta ja mielestäni loppu jäi todella vaisuksi.