Astu suljetun retriitin kulisseihin ja hengenvaaralliseen manipulointipeliin trillerisarjan odotetussa jatko-osassa
Hurmaava sosiopaatti ja menestynyt hyvinvointivaikuttaja ajautuvat manipulointipeliin Tatiana Elfin Rebekka Nummi -sarjan toisessa osassa.
Sosiopaatiksi itsensä tunnistava Rebekka soluttautuu hyvinvointivaikuttajan Ellan lähipiiriin etsiessään keinoa lievittää pahimpia impulssejaan. Rebekka värvää konsultikseen kuuluisan profiloijan Henrin, joka ymmärtää harvinaisen hyvin pimeää mieltä. Ja myös Rebekkaa.
Rebekan toimista kiinnostuu myös rikostutkija Saku. Häntä kiehtoo nainen, joka on täysin erilainen kuin kukaan muu: pelottava ja hurmaava yhtä aikaa.
Suljetulla hyvinvointiretriitillä Rebekka huomaa olevansa keskellä manipulointipeliä. Jännitys tihenee tikittäväksi, kun Rebekka yrittää paljastaa hengenvaarallisia lankoja vetelevän mestarin. Rebekan on tehtävä valinta: antaako jonkun muun kuolla – vai ylittääkö raja, jolta ei ole paluuta.
Mestari jatkaa sarjaa, jonka avausosa Huijari (2025) nappasi muun muassa Vuoden esikoisdekkari -ehdokkuuden. Äänikirjojen kestosuosikiksi nousseen sarjan ydin on sen vetovoimaisessa päähenkilössä sekä piinaavan jännityksen, yllätyskäänteiden ja romantiikan liitossa, joka kantaa alusta loppuun.
Tilaa tämä psykologinen trilleri itsellesi jo tänään!
”Elf on luonut upean esikoisdekkarin, joka hämmentää, kammoksuttaa – ja välillä jopa naurattaa, Huijari on enemmän kuin trilleri – se on tutkimusmatka poikkeavaan mieleen.” – Ruumiin kulttuuri
”Poikkeuksellinen päähenkilö luo jännitettä ja antaa mahdollisuuksia. Elf tarttuu niihin hienosti.” – Savon Sanomat
”Nyt rytisee ja paukkuu.” – Keskisuomalainen
”Huijari on vuoden toistaiseksi paras esikoisdekkari.” – HS
Tatiana Elf on monipuolinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on erikoistunut rikosdraamoihin ja kirjoittanut muun muassa Syke- ja Roba-televisiosarjoja sekä luonut sarjat Karkurit ja Keisari Aarnio. Helsinkiläinen Elf on koulutukseltaan psykologian ja sosiologian kandidaatti sekä filosofian maisteri. Hän on aiemmin kirjoittanut dialogiromaanin Erokeskusteluja (2023), äitinsä muistisairaudesta kertovan Äitinä omalle äidille (2024) sekä loistavan trilleriavauksen Huijari.
Mä en tiedä mitä Elf näihin kirjoihin laittaa. Musta koukussa tai page turner on liian lieviä sanoja kuvaamaan, sitä kuinka tunsin voimakasta vetoa tätä kirjaa kohtaan silloin, kun en voinut lukea. Siis sellaista lukuhimoa, että teki hetkellisesti mieli antaa mies ja lapset adoptioon, että saisi kertakaikkiaan lukea rauhassa. Vaarallinen kirja siis. Mutta mut valtasi joku alkukantainen ja pakottava tarve saada tietää mitä Rebekka tekee seuraavaksi.
Rebekka on henkilöhahmona äärimmäisen mielenkiintoinen. Ihan omanlaisensa hirviö. Musta on hirveän kiehtovaa, ettei Rebekkaa ole kirjoitettu mitenkään perinteiseen tapaan pahikseksi tai hyvikseksi, vaan hän on aidosti moraalisesti harmaalla alueella liikkuva. Lukiessa hänen armotonta päättelyään alkaa hyväksymään pala palalta, kunnes huomaa olevansa liian syvällä Rebekan pauloissa. Sitten sitä luulee jo alkavansa, näin kahden kirjan syvällä kokemuksella, tuntemaan Rebekkaa, kunnes kirjan loppu vetäisee totaalisesti maton jalkojen alta ja on silleen you wish. Sitä luulee jo ymmärtävänsä tämän monimutkaisen ihmisen, ja sitten Elf tulee ja muistuttaa, että et muuten tunne. Kieroutunutta tässä koko hommassa on se, että Rebekka tekee oikeasti melko kyseenalaisia tekoja, jotka ylittää moraalisen ja rikoksenkin rajan, mut sit sitä itse alkaa olemaan Rebekan puolella. Tapahtumakulku näyttää tyyliin tältä: - Rebekka tekee jotain hirveää - Lukija: 😰😰 - Rebekka perustelee hommaa omalla logiikallaan - Lukija viisi minuuttia myöhemmin: no mutta, kyllä ne tyypit ansaitsi sen 👉🏻👈🏻 Se tekee tästä lukukokemuksesta vähän perverssin siinä suhteessa, et normaalisti sitä tuomitsee ja paheksuu vastaavia toimia, mutta sitä on jo niin emotionaalisesti sitoutunut tähän hemmetin epäilyttävään sosiopaattiin, että on vaan silleen 🤷🏼♀️. Rebekka on näiden tarinoiden moottori, joka ei tee asioita vain siksi että lukijoilla olisi jännää, vaan hänellä on ihan oma sisäinen logiikkansa, joka poikkeaa normista, mutta onnistuu vakuuttamaan. Se tuntuu johdonmukaiselta, vaikka lukijan moraalinen kompassi huutaa jo punaisella. Tällaisia hahmoja ei ole mitenkään helppoa kirjoittaa onnistuneesti, mutta Elf on onnistunut täydellisesti.
Pidin myös tän kirjan hyvinvointikultti teemasta. Muhun uppoaa kaikki kulttijutut, pidän niitä äärimmäisen kiehtovina. Vähän mietin Ellaa ja sitä, että onkohan esikuvana toiminut eräs mielen voimaan vannova julkisuudessa esilläkin ollut naishenkilö. Vähän samanlaista vaaralista huuhaata Ellakin suolsi. 🥹
Mä tarvin lisää heti nyt Rebekkaa. Musta on mielenkiintoista nähdä mihin asti Elf on valmis viemään tän henkilöhahmon. Enkä toivo, et suunta on mikään sellainen, jossa Rebekka yhtäkkiä saa jonkin nätin lunastuksen, jossa hän yhtäkkiä oppii tuntemaan empatiaa tai muutakaan. Toivon et Elfillä on vieläkin enemmän kieroutuneita ideoita varastossa, jossa Rebekka saa olla lumoavan kieroutunut, moraalisesti vinoutunut ja terävän älykäs oma itsensä.
Mainos / kirja saatu arvostelukappaleena kustantamolta ❤️
Vitsi tää kirjasarja on hyvä!! Rebekka on kyllä päähenkilönä niin ainutlaatuinen, etten oo törmänny toiseen samanlaiseen 🤌🏼 ekan osan tavoin todella koukuttava ja vetävä kirja, ja nää kulttihommat oli mun mielestä viihdyttäviä. Jälleen kerran oli kyllä semmosia twistejä, että piti ihan hetkeks pysähtyä ja miettiä et anteeks MITÄ mä just luin 😆 kai tälle saadaan vielä jatkoa pliis?!?
Rebekka on varmasti koko historian sympaattisin sosiopaatti mutta kulttihommat ja sen ympärille kehitelty tarinakiemura ei uponnut nyt ihan täysillä. Viihdyttävä tämäkin oli omassa genressään.
”Loogisesti on täysin naurettavaa antaa toiselle ihmiselle niin paljon valtaa, että tämä pystyy määrittelemään koko identiteetin.”
”Uskonto sai alkunsa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen huijari löysi oikeat työkalut. Luottamuksen, sympatian ja vakuuttamisen taidon.”
”Jaha. Tämä vanha voimaantumismantra. Sanopa Sudanin sodan keskellä eläville, että kuule se on vain siitä kiinni, miten suhtaudut tähän. Että manifestoipa nyt itsellesi uusi koti ja lämpöä ja ruokaa, ja siihen päälle vielä maailmanrauha, niin kyllä ne kohta muuttuvat todeksi.”
Vuoden 50. kirjani on Tatiana Elfin Rebekka Nummi -sarjan toinen osa, Mestari.
Toimintakykyisen sosiopaatin, Rebekan, seikkailut siis jatkuvat. Onko Elf ottanut niin sanotusti onkeensa ensimmäisen kirjan kritiikistä, sillä tämä tarina on kerrottu minä-muodossa, tosin kertoja-minä hieman vaihtelee ja on välillä muukin kuin Rebekka. Ensimmäisessä kirjassahan Rebekan osuus kerrottiin minä-muodossa ja muut osuudet kertoi kaikkitietävä kertoja. Tätä ratkaisu hieman kritisoitiin kritiikeissä.
Tarinasta: ”Sosiopaatiksi itsensä tunnistava Rebekka soluttautuu hyvinvointivaikuttajan Ellan lähipiiriin etsiessään keinoa lievittää pahimpia impulssejaan. Rebekka värvää konsultikseen kuuluisan profiloijan Henrin, joka ymmärtää harvinaisen hyvin pimeää mieltä. Ja myös Rebekkaa. Rebekan toimista kiinnostuu myös rikostutkija Saku. Häntä kiehtoo nainen, joka on täysin erilainen kuin kukaan muu: pelottava ja hurmaava yhtä aikaa. Suljetulla hyvinvointiretriitillä Rebekka huomaa olevansa keskellä manipulointipeliä. Jännitys tihenee tikittäväksi, kun Rebekka yrittää paljastaa hengenvaarallisia lankoja vetelevän mestarin. Rebekan on tehtävä valinta: antaako jonkun muun kuolla – vai ylittääkö raja, jolta ei ole paluuta.”
Elf tekee kyllä muutamankin oikein hyvän juonenkäänteen. Ja nämä käänteet saivat arvioni kirjasta kyllä koko ajan nousemaan. Lähdin siitä, että erittäin vahva kolmonen. Kun lukeminen jatkui, olin sitä mieltä, että kyllä tälle koko tähdissä pitää nelonen antaa, koska teksti on niin sujuvaa ja tarina puoleensavetävä - ja hieman tavanomaisista jännäreistä poikkeava.
Ja sitten tuli pari hyvää käännettä. Jos niitä ei olisi tullut, olisin antanut ehkä hieman huonomman arvion kuin nyt. Nimittäin sen kummemmin spoilaamatta voin sanoa, että jos Rebekka olisi mennyt toistamiseen samaan lankaan kuin ensimmäisessä kirjassa, niin se olisi laskenut ehkä arviota.
Toisaalta jos Rebekka olisi mennyt siihen lankaan (en nyt voi spoilaamatta kertoa enempää, mutta koskee siis asennoitumista Henriin tässä kirjassa ja Alexiin ensimmäisessä kirjassa), niin myös tietysti seuraava kolmas osa tästä sarjasta olisi varmasti ollut erilainen kuin mitä se tulee olemaan. Tosin myös esimerkiksi Henrin suhteen tehty ”paljastus” on siinä ja siinä rajoilla, olisiko näin oikeasti voinut tapahtua nykyaikana.
Mutta erittäin hyvä kirja ja annan saman arvosanan kuin ensimmäiselle osalle, jonka olen näköjään lukenut tänä vuonna, joten oli suhteellisen hyvin vielä muistissa aiemman kirjan tapahtumat, joihin tässä luonnollisesti viitattiin.
Arvio: 3,7/5 Tatiana Elf: Mestari (2026). Sivuja 300 (luin e-kirjana), vuoden kokonaissivumäärä on nyt 13 689 sivua.
Päähenkilön osalta huima parannus ensimmäiseen, juonenkäänteiden tasolla jäi aloitusosasta, joten tämä tasapainottaa arvosanan neloseen.
Tuntui, että kirjailija oli tutustunut tarkemmin sosiopatiaan ja siihen miten se ilmenee tosielämässä ensimmäisen ja toisen kirjan välissä. Tässä kirjassa ei samalla tavalla sorruttu kliseisiin tämän asian osalta, mikä oli hienoa vaikkakin hahmo tuntui ehkä välillä turhankin erilaiselta siihen Rebekkaan johon ekassa kirjassa tutustuimme.
Pidän kuitenkin hahmosta paljon! On virkistävää, kun on hahmo joka on suorapuheinen eikä ota vastaan muiden ihmisten 💩puhetta. Suuret plussat siitä. Tässä(kin) kirjassa sivuhahmot olivat hyviä ja juoni sekä ajankohtainen että mielenkiintoinen. Twisti tässä edellistä huonompi ja tuli mielestäni vähän myöhään.
4- ✨ Mä oon aina vähän skeptinen trillerien suhteen, mut huijari (1. Osa) oli must todella onnistunu ja osaltaan innosti lukee tätä genree lisää.
Nyt toisessa osassa tasot nousi ja tilanteet eskaloitu. Välillä must niit kääntei kuitenki oli vähä jopa liikaa ja huijauksii jatkuval syötöl, et niitten vaikuttavuus alko laskee. Lisäks tää kirja oli graafisempi ku aiempi, enkä tiedä olisko tän välttämättä tarvinnu olla xd.
Näis kirjois kuitenki kiehtovinta on harmaat hahmot ja Rebekka hahmona on sellane, et voisin lukee kyllä jatkossakin kirjoi hänest
Ei yltänyt ekan osan tasolle. Hahmoja ja juonia oli aika monta yhtä aikaa ja loppu oli vähän nopeasti selvitetty ja liian epäuskottava. Poliisin ja Rebekan kanssakäynti oli parasta antia, sitä ilmeisesti lisää seuraavassa osassa!
Tää oli imo parempi kuin sarjan eka osa, varsinkin eka puolisko kirjasta oli kiinnostava ja koukuttava. Hyvinvointiguru ja kulttimeininki kiinnosti, mutta Henriin liittyvä kuvio oli mun mielestä liikaa ja teki tarinasta turhan överin. Kulttisekoilu ja siihen liittyvät käänteet olisi yksistään jo tehnee tarinasta kiinnostavan! Kirja oli nopeatempoinen ja helppoa luettavaa, sellaista kaipaavalle siis hyvä valinta
Jälleen loistava kirja Tatiana Elfiltä! 🌟 Mestari on koukuttava jatko-osa ja odotan jo kovasti seuraavaa sarjan päätösosaa. Juoni oli täynnä käänteitä ja yllätyksiä loppuun asti. Tatiana onnistuu kuvaamaan sosiopaatit mielensisäistä maisemaa uskottavasti. Kirja oli hyvin koukuttava ja luin sen päivässä 🤓
Kuuntelin Helsingin kirjamessuilla Elfin haastattelua, jossa hän kertoi kiinnostuksestaan persoonallisuushäiriöihin, ja kylläpä tässä kirjassa olikin sosiopaatteja kerrakseen. Viihdyin hyvin tätä lukiessani, sillä persoonallisuudeltaan vinksahtaneet kiehtovat minuakin. Kulttien maailma loi hyvät puitteet jännitykselle, jota piisasi ihan kirjan loppuun saakka.
Ensimmäimen osa, Huijari oli ehkä vähän parempi kuin tämä. Mutta pidin paljon tästäkin, ehkä keskivaiheilla tarina vähän junnasi. Alku tempaisi mukaan ja lopun juonikiekurat tietenkin hyviä. Toivon niin jatkoa Rebekka Nummen tarinalle, on sen verran huikea hahmo.
Oli jopa Huijariakin parempi, ja lopun käänne viimeisteli viisi tähteä. Loppuratkaisu on myös sellainen, että liekö jatkoa tulossa. Tämä oli todella koukuttava ja halusi lukea kerralla mahdollisimman paljon.
Tykkäsin ekasta osasta vähän enemmän mutta tääkin oli mukavan ahmittava ja tykkäsin etenkin kirjan lopusta! Välillä vähän ärsytti kuinka paljon hierottiin sitä kuinka Rebekka on erilainen kuin muut eikä ymmärrä muiden ajatuksia ja tunteita ja tiesithän nyt ihan varmasti että Rebekka on sosiopaatti
Parempi ku eka osa! Super mielenkiintoset hahmot ja nii hyvin kirjotetut et rupes ärsyttää itteäki ne jotkut hahmot. Myös mielenkiintonen ja tosi erilainen juoni en oo ikinä lukenu tollasta! Petyin ehkä lopusta kuitenki:(
Tykkäsin kovasti, tapahtumia riitti ja tosi mielenkiintoinen päähenkilö. Tykkäisin juonen jooga/retriitti osuudesta, mutta tää Henrin kuvio jäi pikkusen vajaaksi. Tää oli kaiken kaikkiaan parempi kuin eka osa.