Äiti, älä unohda minua - Kansainvälisen lapsikaappauksen rikkoma lapsuus

by Miina Kokoi, Mina Iranta

Omakohtainen kertomus lapsesta, joka kaapattiin ulkomaille.

Kun Miina Kokoi oli kahdeksan, hän joutui huoltajuuskiistan pelinappulaksi. Onnellinen lapsuus muuttui henkiseksi väkivallaksi, joka kärjistyi lapsikaappaukseksi ja törkeäksi vapaudenriistoksi.

Manipuloitu Miina alkoi pelätä äitiään, joutui ylittämään yksin valtioiden rajoja ja tuli huostaanotetuksi vieraassa maassa. Äidin ja viranomaisten yrityksistä huolimatta isä oli aina askeleen edellä ja piilotteli tytärtään ulkomailla yli vuoden ajan.

Tiivistunnelmainen tositarina käsittelee kansainvälistä lapsikaappausta perusteellisesti ja ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Teos antaa toivoa: vaikeistakin kokemuksista voi selvitä.

315 pages, Hardcover

Published May 20, 2026

Reviews

[Ada · Rating 5 out of 5]

Harvoin sitä tulee imaistua kirjaa aivan yhtä nopeasti kuin mitä tämän teoksen kanssa tuli. Kirjaa oli vaikea laskea käsistä, sillä lukijana janosin aina tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi, vaihteleva kerronta piti otteessaan ja antoi hyvää tempoa.

Kirja antaa karun ja rehellisen kuvan miltä lapsikaappaus näyttää lapsen näkökulmasta, ja miten oma vanhempi voi ensin olla lapsen koko maailma, kunnes kaikki tulee rymistellen alas ja täydellinen kuva tuhoutuu ja vaihtuu vastakohtaan.

Huomasin jatkuvasti pohtivani miten vaikka lapsen mieli on niin kovin joustava ja kestävä, ei sitä olla missään nimessä suunniteltu käsittelemään jotain näin suurta ja traumaattista - asioita joita harva aikuinen joutuu ikinä elämässään kokemaan, tai edes pohtimaan. Tavalla tai toisella, kirja vahvisti käsitystä siitä, miten jokaisen lapsuus tosiaan luo pohjan, jonka päälle elämä sitten rakennetaan.

Kirjan relevanttius kumpuaa monella tasolla ja on valitettavan hyvä esimerkki siitä, miten viranomaiset sekä maiden sisäiset ja väliset byrokratiat voivat vaikeuttaa lapsikaappauksen ennaltaehkäisyä ja pysäyttämistä. Huomasin turhautuvani monessa kohtaa, kun ihmettelin viranomaisten toimintaa ja jarruttelua - ikään kuin ei haluttu myöntää mitä oli/on tapahtumassa. Pohjoismaiden toimintaa pidetään yleensä malliesimerkkinä toisille maille, tällä tasolla sillä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä.

Lukiessa ihailin myös jatkuvasti Miinan kykyä sanoittaa kaikkia tuntemiaan tunteita ja tilanteita lapsen silmin, se tuokin kirjaan uudenlaisen syvyyden kun kerronta maalaa niin tarkan kuvan hänen kokemuksistaan. Pelkkää ihailua koko projektia kohtaan. Minalle myös kiitosta siitä, miten hän yhdisti kaikki viranomaisten palaset yhdessä Äidin turhautumisen ja loputtoman työn kanssa.

Silkkaa ihailua koko teosta kohtaan niin monella tapaa - kiitos molemmille kirjailijoille!

[Kirppu]

Jos jotain tästä opin, niin sen että Suomessa kannattaa tehdä rikos kesällä kun kaikki jää lomille eikä asiat etene. Todella tuskastuttavaa luettavaa, samalla ristiriitaista, koska Miina kertoo koko ajan pelkäävänsä äitiä, mutta aikuislukija tietysti tajuaa, että lapsen repäiseminen tutusta ympäristöstä ei voi olla lapselle hyväksi. Hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Aikajana olisi voinut olla selkeämpi, koska oli vaikea hahmottaa viranomaistyön ja Miinan ja isän pakomatkan edistymistä. Toisaalta ehkä Miina ei osannut tarkasti sanoa milloin oli ollut missäkin maassa ja kuinka pitkään.