Pienen rasian jumala (Portti 1/2009) Talo jota en näe Kutsuvat sitä kuolemaksi (Portti 3/2008) Nahat (Portti 3/2010) Sanojen mahti (Portti 1/2010) Ken vainajia muistelee (Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita, 2013) Tuonenkalma, surmansuitset (Kuun pimeä puoli, 2013) Tilastollisesti syyllinen Oliverin kirja (Portti 4/2011)
Tyttö, joka löytää sisältään suden. Poika, joka ei saa rauhaa ennen kuin pystyy muistamaan rakastettunsa. Mies, joka haluaa selvittää, mihin rikokseen hän tulee todennäköisesti syyllistymään. Ja kulkijanainen, joka toivoo, että parkkiintunut iho tuntisi - mitä tahansa.
Pienen rasian jumala kertoo kohtalokkaista rakkauksista, mieltä kaihertavista muistoista ja ihmismielen levottomuudesta. Teos vie tulevaisuuteen, jossa yhteiskunta on romahtanut, ja maailmoihin, joissa kaikki näyttää olevan hyvin, vaikka pinnan alla kihisee. Silti on myös valoa: lapsia, joilla on mahdollisuus muuttaa todellisuutta, ja lapsia, jotka ovat aivan tavallisia ja siksi arvokkaita.
Anne Leinonen ammentaa tarinoihinsa menneisyydestä ja kurottaa samalla tulevaan. Maailma on epävakaa ja muuttuva, mutta perusasiat pysyvät: On luotava nahkansa, jotta voi vapautua. On muistettava, jotta voi antaa anteeksi.Anne Leinoselta (s. 1973) on aiemmin ilmestynyt romaani Viivamaalari, jota kiiteltiin yhteiskuntakriittisyydestä ja poikkeuksellisesta otteesta suomalaisessa kirjallisuudessa. Novelleillaan Leinonen on voittanut arvostetun Atorox-palkinnon kolme kertaa. Hän on myös kirjoittanut useita nuortenkirjoja.
Olipas vallan mainio kokoelma. Menee kirjailia muutenkin vähän tarkempaan seurantaan. Ajattelin että voin lukea novellin kerrallaan muiden kirjojen välissä, mutta luinkin kahdella istumalla. Kokoajan tuli vaan sellanen "vielä yksi..."
Sinänsä ihan hyviä novelleja, mutta joltisenkin masentava ja ahdistava tunnelma jokaisessa. Siihen oikeastaan tiivistyykin hyvin se, miksi niin usein tuntuu jo ajatuksenakin raskaalta lukea suomalaista nykykirjallisuutta, mutta novellimitassa kynnys lukea on toki matalampi kuin romaanimitassa.
Kirja muistutti, että olen kuitenkin enemmän romaaninlukija. Monen novellin kohdalla olisin halunnut tietää sen maailmasta ja hahmoista niin paljon enemmän. Toisaalta pidin siitä, kuinka monessa tarinassa jätettiin tulkinnanvaraiseksi se, liikuttiinko menneessä, tulevassa vai kokonaan toisessa maailmassa.
Osasin jo kirjaan tarttuessani olettaa, ettei Leinosen tyylilaji kuulu suosikkeihini ja ennakko-oletus osoittautui oikeaksi. En ole aikaisemmin tutustunut käsitteeseen 'spefi' eli spekulatiivinen fiktio, enkä tiedä luokitellaanko tämä sellaiseksi vai scifiksi vai fantasiaksi, mutta vierastin novelleja joka tapauksessa. Kirja pääsee kiertoon ja löytää varmaan lukijan , joka pitää minua enemmän.
Miten minulta meinasi mennä ihan täysin ohi tämä mahtava, todellisen spefi:n ystävän novellipaketti? Onnekseni huomasin tämän toukokuussa ilmestyneen teoksen arvostelun Risingshadow-sivustolla ja kiinnostuin. Muistin taas, miten mukava on välillä lukea novelleja paksujen romaanien sijaan - työmatkalla bussissa ehdin juuri sopivasti aina lukea yhden novellin.
Anne Leinosen novellikokoelma sisältää yhdeksän toinen toistaan milenkiintoisempaa novellia, joissa on ripaus fantasiaa, scifiä, dystopista ja postapokalyptista maailmaa. Kaikista eniten pidin seuraavista novelleista:
Sanojen mahti sijoittuu tulevaisuuteen, jossa osa ihmisistä on perustanut siirtokunnan uudelle planeetalle. Suurlähettiläs van Leeden on saapunut turistiryhmän mukana uudelle planeetalle pyytämään apua Lakatos-nimiseltä mieheltä, joka on saanut erikoisvoimia uudella planeetalla asuessaan. Maahan on tunkeutunut kissankaltaisia olentoja, prosakkeja, jotka tekevät isäntäihmisen elämästä niin täydellisen kuin tämä haluaa. Van Leeden ei pidä sitä hyvänä asiana. Tarina kauhistuttaa, yllättää ja hieman ahdistaa, mutta myös herättää ajatuksia.
Tilastollisesti syyllinen esittelee dystopisen maailmankuvan, jossa kaikesta ja kaikista voidaan tehdä tilastoja seulontojen avulla. Näin voidaan estää onnettomuudet, estää ihmisten sairaudet, karsia rikolliset pois joukosta ja tehdä maailmasta täydellisen vaaraton paikka. Tilastointisysteemi näyttää toteuttavan itseään karmaisevalla tavalla, sen saa päähenkilö Leon huomata.
Oliverin kirja on tarina tulevaisuudesta, jossa kirjat ovat harvinaisuuksia ja niihin ei ole varaa kuin harvoilla ja valituilla. Felix-poikaa kiehtoo kirjat ja hän saakin sellaisen lahjakseen uudelta naapurinrouvalta. Pian alkaa paljastua asioita, jotka muuttavat pienen pojan maailmankuvan täysin.
Suosittelen tätä mahtipontista novellikokoelmaa eritoten kaikille scifin ystäville. Viihdyttävää ja mukavaa luettavaa, kiitos!
Olipas tosi hyvä novellikokoelma! Olen kuitenkin hyvin kitsas antamaan viittä tähteä, se vaatisi täydellisyyttä hipojan lukukokemuksen. Jotkut novellit olivat makuuni turhan epämääräisiä ja kokoelman viimeinen novelli tuntui selvästi muita heikommalta. Muuten kyllä novellit pitivät otteessaan ja kirja eteni nopeasti, kun aina halusi lukea vielä yhden jutun. Aion ehdottomasti lukea tulevaisuudessa lisää Anne Leinosta.
Jos sitä ei jo toistuvista Atorox-voitoista osannut päätellä, niin viimeistään tämä kokoelma osoittaa, että Leinonen on tämän päivän modernin spefinovellistiikan kärjessä. Viiden tähden kokonaisuus.
Anne Leinonen's short story collection gathers a range of stories with a considerable variety. From aliens posing as cats to wandering mystics storing information on their skins to be used as tapestries, the collection has interesting scope, even if some of the stories give the feeling that they have been told before.
The nine stories show a writer not willing to associate with only one genre. Indeed, while many stories might be classified either as SF or fantasy, there are items that have no traces of fantastic elements and in those stories that do contain them, they are not always easily classified.
While the stories escape many cliches, and could more easily be classified as Weird than Speculative fiction, there is still a feeling that I have read something similar to each of the stories. Then again, I certainly have not read those similar things from the same collection. Leinonen displays an impressive range of story telling and imagination, which results in a fascination collection, which is an important part of the current Finnish fantastic literature. Not all the stories are diamonds, but the collection manages to keep one interested.
Hit and miss. Jotkut novellit ovat ihan mielettömän hienoja, kun jotkut taas ovat vähän tylsiä ja valmistavat pieniä pettymyksiä. Välillä oli siis vähän tälläinen tunnelma, että Leinosella puuttui tarinoita kokelman päättämiseksi ja se oli ottanut jotain jostakin. Eli siis ihan keskinkertainen kokoelma, mutta luultavasti luen sen joskus uudelleen, koska suomalaista sci-fiä ei julkaista niin paljon ja koska jotkut novellit ovat erittäin hyviä.
3+. Siinä missä muut viime aikoina lukemani novellikokoelmat ovat hämmästyttäneet epätasaisuudellaan, Pienen rasian jumala ilahdutti tasalaatuisuudellaan. Kaikki novellit olivat eheitä ja teknisesti hyviä. Osa jäi itselleni etäisiksi lähinnä alagenren vuoksi, koska olen huono lukemaan mitään, mikä on vähäänkään paleofiktion suuntaan kallellaan. Sen sijaan erityisesti Oliverin kirja ilahdutti jonkinlaisena Kirjanoidan ja Noitakirjan henkisenä edeltäjänä.
Kirjassa oli muutama erittäin kiinnostava novelli, muutamia hyvä ja muutamia ihan ok. Yhtään erityisen huonoa ja puuduttavaa ei ollut, ja helmien takia ehdottomasti kannattava lukukokemus! Toisaalta keskivälissä kirjaa tajusin, että olen saattanut lukea tämän ennenkin, mutta unohtanut pian sen jälkeen. Kummallista.
Ihastuttavan häiritseviä novelleja, joissa todellisuus on hieman toisenlainen kuin nyt, mutta jonka ominaisuudet tunnistaa turhankin hyvin. Leinosen idearikkaus herättää kunnioituksen, hahmot kiehtovat. Muutamassa novellissa loppu on hieman rautalangasta väännetty, mutta muuten oivallinen lukukokemus!
Bite sized speculative fiction, with a mix of fantasy and scifi short stories. Many of the stories are heavy and can make you anxious, but they are well written and will make you put the story down to think.
Recommended for those looking for short stories in speculative fiction with heavy themes. Perfect for commuting or a quick read between busy moments.
Tartun harvoin novellikokoelmiin, mutta tämän kokoelman tyylilaji innosti lainaamaan kirjan kirjastosta. Viihdyin tämän parissa erinomaisesti ja kokoelmaan mahtuu useampikin hieno novelli! Erityisesti Tuonenkalma, surmansuitset ja Tilastollisesti syyllinen jäivät mieleen, ne heräsivät lukiessa eloon ja etenkin jälkimmäinen leikitteli hauskasti nykypäivän informaatioyhteiskunnalla.
Pidin suunnattomasti. Vaikka kokoelmaan mahtuukin muutama vähän heikompi novelli, kokonaisuus on kuitenkin hieno ja hyvä maku jää suuhun. Lempinovellejani olivat Nahat, Ken vainajia muistelee, Tuonenkalma, surmansuitset, Tilastollisesti syyllinen ja Oliverin kirja. Suosittelen!