Tikusta asiaa : Suomalaisia sanontoja

by Kaisa Häkkinen

Suomen kielessä on yllin kyllin erilaisia sanontoja, sellaisia kuin vaikkapa yllin kyllin. Usein vertauskuval­li­ sina ilmauksina ne rikastuttavat kieltä, kuljettavat informaatiota, ja koska ne ovat kaikille tuttuja, myös osaltaan yhdistävät omaleimaista kieliyhteisöämme. Sanonnat voivat olla peräisin mitä moninaisimmista lähteistä tai vaikkapa tosielämän sattumuksista, mikä tekeekin niistä lystikkäitä: varsin harvoin niitä voi eri käyttöyhteyksissä aivan kirjaimellisesti ymmärtää.

Kaisa Häkkinen ei ole levännyt laakereillaan, vaan on koonnut kirjaan Tikusta asiaa 137 tällaista vakiintunutta sanontaa merkityksineen ja syntyhistorioineen. Teos on riemukasta luettavaa kaikille suomen kielen puhujille, niin kokeneille kuin aloittelevillekin.

215 pages, Hardcover

Published June 15, 2026

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kun tehdään tikusta asiaa, paisutellaan jotain turhanpäiväistä asiaa tai käytetään jotain veruketta varsinaisen päämäärän saavuttamiseen. Mutta mistä tämä sanonta on peräisin? Moni veikkaa, että sen tausta on Algot Untolan romaanissa Tulitikkuja lainaamassa, jossa tulitikkujen lainaaminen naapurista johtaa monipolviseen tapahtumaketjuun, mutta sanonta on kuitenkin tätä vanhempi, ja sitä on käytetty ainakin 1870-luvulta asti. Sanonta lienee siis kansankielestä peräisin ja tikku on vain viittaus johonkin vähäpätöiseen.

Tällaisia selityksiä suomalaisille sanonnoille on Kaisa Häkkisen Tikusta asiaa -teos täynnä. Kirjasta löytyy selitys melkein 140 sanonnalle. Häkkinen viis veisaa tarpeettoman pitkistä selityksistä: kirjalla on mittaa reilut 200 sivua, eli kukin sanonta käsitellään 1–2 lyhyellä sivulla ja sitten on päivä pulkassa. Selitykset ovat alunperin peräisin radio- ja televisio-ohjelmissa ja lehtien sivuilla esitettäväksi laadittuja vastauksia toimittajien tai yleisön kysymyksiin. Mukana on myös ennen julkaisemattomia selityksiä ja vanhatkin on tarkistettu ja muotoiltu uusiksi.

Häkkisen sanan säilä sivaltaa terävästi; hyvin huomaa, ettei kielitieteilijä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa, olenhan suuri etymologian ystävä. Siihen nähden selostukset tuntuivat alkuun jopa vähän pettymyksiltä. Näinkö tiiviisti kirjassa edetään? Mutta ei pidä kuurnita hyttysiä ja tehdä kärpäsestä härkästä: nämä valitukset hajoavat kuin akanat tuulessa, kun Häkkisen tekstiin uppoutuu. Kirjassa on kuin herran kukkarossa, sen verran pätevästi ja ytimekkäästi Häkkinen sanontojen taustaa avaa. Mikä parasta, hän osaa myös sanoa, kun jonkun sanonnan tarkka merkitys tai alkuperä ei ole tiedossa.

Monen sanonnan alkuperä on tietysti Raamatussa, joko suoraan tai sitten niin, että lopullinen muoto on tullut myöhemmän kehityksen myötä. Vaikkapa ”kaiken pahan alku ja juuri” on tällainen, tai ”erottaa jyvät akanoista”. Joskus Raamatun käännös on muuttunut niin, että sanontaa ei sellaisenaan enää Raamatusta löydy. Danielin kirjasta tullut ”hävityksen kauhistus” on nykyään Raamatussa ”turmion iljetys”. Sanonnat elävät muutenkin, muuttavat muotoaan tai menettävät osiaan. Hyvä esimerkki siitä on ”selvä pyy”, josta on tullut vähän tuollainen mitäänmerkitsemätön yleistokaisu. Alkujaan se on taitamattomuuden ilmaus: yksi pidempi muoto kuuluu ”Selevä pyy, sano akka kun variksen ampu”.

Sanonnat aakkosjärjestyksessä esittelevä kirja on mainio lähdeteos, josta on helppo tarkistaa jonkun sanonnan alkuperä ja välttyä kansanetymologioilta tai muulta arvailulta. Sananselitysten ystäville kirja tarjoaa toviksi mukavaa ajanvietettä, jonka parissa ei tarvitse olla kallella kypärin tai pukeutua säkkiin ja tuhkaan. Tässä kirjassa on kiinnostavaa tietoa yllin kyllin!

[Maija · Rating 4 out of 5]

Suomen kielen yleisistä sanonnoista koottu teos lyhyine selityksineen. Kirjassa on napakasti selitetty sanontojen alkuperää, joista monet ovat peräisin Raamatusta.

Viimeinen villitys -sanonta kuulostaa uudelta muotivillitykseltä, mutta alunperin sanonta on tullut Jeesuksesta, joka oli kansan villitsijä.