Joka yksin jää

Saana Havas #6

by Elina Backman

Saana Havas palaa Hartolaan huippusuositun jännärisarjan kuudennessa osassa.

True crime -podcastaaja Saana Havas ja rikosetsivä Jan Leino ovat suhteessaan uuden edessä. Saana matkustaa Inkeri-tätinsä luo Hartolaan kertoakseen tädille suuren uutisen.

Kun Leivonmäen kansallispuistosta löytyy metsähauta, Saanan uteliaisuus herää. Kenet salaiseen paikkaan on haudattu? Samaan aikaan Jan ja hänen kollegansa Rynkky saavat pöydälleen KRP:ssa vanhan rikoksen. Jokin ei täsmää. Onko poliisi pidättänyt aikoinaan väärän ihmisen? Löytyykö murhaaja vuosien jälkeen?

Dekkarikuningattaren vahvatunnelmainen jännäri nuoruuden vimmasta ja vaietusta rakkaudesta.

Genres: Crime, Fiction, Finnish Literature

379 pages, ebook

Published August 14, 2026

Reviews

[Veera]

Harmillisesti itselleni huonoin Saana Havas tähän asti. Kirja käynnistyi todella hitaasti ja vielä 3 tunnin kohdalla tuntui, että kirjaa pohjustettiin. Kirjan kieli myös tuntui paikoin kömpelöltä ja siltä, että kirjan toimittaminen on tehty kiireessä. Osa sanavalinnoista oli outoja ja osa ihan kielellisesti heikkoja (esimerkiksi puhuttiin paperin haperoitumisesta eikä hapertumisesta). Lisäksi tapa tiputella englanninkielisiä sanoja tekstin seassa tuntui kömpelöltä sen sijaan, että olisi tuonut tekstiä lähemmäksi oikeaa elämää ja kaikenmaailman cloussaamiset ja mayhemit särähtivät omaan korvaan.

Queer-teemat jäivät paitsioon ja harmitti, että tätä juonikuviota käytettiin vain kiinnostavuustekijänä ilman, että siihen oikeasti paneuduttiin kunnolla.

Tästä eteenpäin spoilereita.

Tuntuu vähän halvalta, että kirjan keskiössä tapahtuva rikos on viharikos ja siitä huolimatta siihen ei syvennytä. Lgbtq+ ihmisiin kohdistuva viha on lisääntynyt viime vuosina myös niissä maissa, joiden on ajateltu olevan edistyksellisempiä. Kirjassa sivuutettiinkin kaikki mahdollisuudet oikeasti antaa ääni asialle ja homous toimi kirjassa vain hauskana lisämausteena. Pidänkin tätä ongelmallisena. On totta, että kirjallisuudessa tarvitaan hahmoja, jotka sattuvat vain olemaan homoja/kväärejä. Kuitenkin tilanteessa, jossa koko juonen keskiössä on viharikos, on mielestäni väärin sivuuttaa se tällä tavalla lähes täysin. Murhaajan teot laskettiin kirjassa ikäänkuin hänen omiksi erheiksiin sen sijaan, että siinä oltaisiin edes hieman sivuttu yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa viharikokset.

Lisäksi juoni oli ennalta arvattava jopa turhautumiseen saakka. Lisäksi murhaajan profiili oli jopa dekkariksi liian epäuskottava. Jos toinen on niin homovastainen, että päätyy murhaamaan sen vuoksi, miten hän yhtäkkiä muka pystyisi elämään vuosikymmeniä ilman, että uudestaan päätyy toimimaan väkivaltaisesti. Erityisesti kun samalla kylässä on yhä toinen homo, jonka kanssa hän vain elää sulassa sovussa. Muutenkin murhaaja toimii tavoilla kirjassa, jotka kertovat siitä, että hän on sairas. En usko, että tällaisessa tilanteessa olisi mahdollista, että murhaaja olisi voinut vain jatkaa elämäänsä kunnon kansalaisena, ilman, että joku huomaa jotain outoa.

[Linda]

Selvästi on Toivakassa käyty.
Juonellisesti ok, mutta vaikka kuinka oli pienet piirit ja pitäjät niin motiivi murhaajalla oli kyllä vähän hepponen.

[Helena]

Tapahtumissa palattiin Hartolaan, joka toi mieleen sarjan alkuosan. Viihdyttävää luettavaa, tutulta tuntuvaa tekstiä Backmania aiemmin lukeneelle. Erityisen lämpöisä fiilis tuli taas Saanan ja Inkeri-tädin suhteesta. Kirjan lopussa lupaillaan Havas-sarjalle jatkoa, luen tulevat osatkin mielelläni.

[Tommi Kortesniemi]

Taattua laatua ja kiva jatko sarjalle. Ei sarja paras mutta mukaansatempaava tarina.

[Nina]

Luin/kuuntelin 35%. Alku vaikutti lupaavalta, mutta kyllästyin liian yksityiskohtaiseen jaaritteluun. Ehkä olisin jaksanut pidemmälle, jos olisin jatkanut kuuntelua.

[Sara Miettinen]

Sarjan alkuosissa pidin henkilöhahmojen verkkaudesta ja sisäisen maailman ehkä himan naivistakin maalailusta. Kuudennessa osassa verkkaisuus muuttui pitkäveteiseksi ja sisäinen ajattelu hieman liian alleviivaavaksi. Lisäksi lopulta tekijäksi osoittautuneen naisen motiivit lepäsivät kohtuuttoman heikoilla perustuksilla. Siis enempi 2,5/5 tähteä, lopulta. Backmanin kirjoitustyyli on silti sujuvaa ja huoliteltua, tästä syystä sinnittelin loppusivuille, jotka toivatkin pienen palkinnon sinnikkäälle lukijalle.

[siiri]

happy pride month

[Timo Pietilä]

Uusin osa Saana Havas-sarjassa. Saana on raskaana ja juuri viimeistelemässä podcastinsä viimeisintä kautta. Hän miettii, vieläkö aloittaisi uuden kauden ennen väistämätöntä äitiyslomaa, mutta sopivaa tapausta ei ole mielessä. Hän lähtee tapaamaan Inkeri-tätiään Hartolaan. Tädin miesystävä kertoo kaverinsa löytäneen kansallispuistosta haudan, todennäköisesti naisen haudan. Hauta ei ole ihan tuore, vaan vähintään vuosia vanha. Saana alkaa selvittää viime vuosikymmeninä kadonneita nuoria naisia ja löytää sopivan ehdokkaan. Samaan aikaan Saanan miesystävällä Janilla on uusi tapaus tutkittavana – tapaus tosin on vuosikymmeniä vanha. Nuori nainen oli kadonnut ja hänen murhastaan oli jopa tuomittu mies, joka aikaisemmin oli pari nuorta naista siepannut ja raiskannut. Mies ei kuitenkaan koskaan kertonut, mihin ruumiin oli kätkenyt, ja kun yllättäen miehellä osoittautui olevan alibi murhan ajalle, on ilmeistä, että murhaaja on yhä vapaana. Miten tutkia jotain, josta on kulunut kymmeniä vuosia? Sivujuonena Janin työtoveri on löytänyt unelmiensa miehen, mutta onko tämä sekaantunut rikollisliigan toimintaan?
Saana ja Jan selvittävät nyt molemmat vanhaa nuoren naisen kuolemaa. Tällä kertaa eri naisten, mutta tapauksilla tietysti osoittautuu olevan yhteyksiä. Kirja oli sujuvaa tekstiä, joka piti otteessaan, vaikka pääosan teoksesta tapahtumien vauhti ei ollut mikään huikea. Murhaajan motiivi jäi kyllä hiukan heikonpuoleiseksi, eikä hänen arvaamisensa ihan helppoa olisi ollut (itsellä oli pieniä epäilyksiä lähinnä “dekkari-perusteella”: kuka on henkilö, joka olisi mainittu edes lyhyesti, mutta olisi yllättävä syyllinen?)
Hyvää tottua laatua, vähintään sarjansa keskitasoa oleva kirja.

[Mai Laakso]

Elina Backmanin dekkari Joka yksin jää jatkoi yhtä varmalla ja samalla viihtyisällä otteella kirjasarjaa, jonka päähenkilöinä toimivat podcastaaja Saana Havas ja hänen avomiehensä ja tulevan lapsensa isä, rikosetsivä Jan Leino.

Saana oli tullut viettämään aikaa tätinsä Inkerin luokse, ja kuuli tädin miesystävältä Harrilta lähistöllä kadonneista tytöistä, joten hänellä alkoi surista uusi podcast-juttu mielessään. Saanan päiviin tuli siis kiireitä, ja toisaalla poliiseillakin oli kiireitä erään vanhan rikostapahtuman selvittelyssä.

Saana sai uuden podcastinsa melkein valmiiksi Inkerin hellässä huomassa. Vielä siinä jäi tekemistä, mutta rikollinen jäi kiinni, koska murha, ja tässä tapauksessa murhat, eivät vanhene koskaan. Saas nähdä jatkossa, malttaako Saana jäädä kotiäidiksi vauvan synnyttyä. Siihen oli kuitenkin monta kuukautta vielä jäljellä.

[Tony Töyrylä]

Taattua Backmania ja kyllähän näiden äärellä aina viihtyy. Joissain arvosteluissa moitittiin liikaa kuvailua ja yksityiskohtia, mutta itse pidän niistä kovin. Jos viime kesänä päädyin kokemaan Kaunissaaren maisemat ja tunnelmat vahvasti kirjan kautta, niin tuntuu siltä kuin olisin viettänyt tämän kesän Toivakassa ja Hartolassa Inkeri-tädin ja hänen talonsa lämmössä. Kustantamolle tai kelle lie oikolukijalle terveisiä, että tähänkin teokseen oli päätynyt harmittomia, mutta silmään pistäviä virheitä, jotka oli ihan noviisinkin bongattavia. Muiden kirjoihin ei mielestäni osu niin paljon lapsuksia :D Juoni johdatti kuitenkin kivasti vähän ehkä harhaan ja olisin toivonut lisää rakennetta lopputuloksen ympärille. Silti kovin eheä, tunnelmallinen ja viihdyttävä kokonaisuus!

[Anne Holappa]

Ihan mielekkäästi tämä eteni. Useampi juonipolku mitä seurattiin. MUTTA se, mistä en tämän teoksen suhteen pääse nyt yli on tämän poliisi-Susannan nimitys. Välillä hänestä puhutaan Susannana, välillä lempinimellä (joka on muuten ruma) Rynkky, jopa samassa kappaleessa. Miksi?? Eikä ole kyse siitä, että hän on toisessa kohtaa poliisin tehtävässä ja toisessa siviilinä. Tämä jatkui koko kirjan läpi, enkä vaan löytänyt sille selitystä.

[Minna]

Dekkari, joka kuuluu kesään. Tarina itsessään melko perusdekkarijuttu, mutta jotenkin jatkoa jää odottamaan.

[Johanna]

Kesään nyt vaan kuuluu Saana Havaksen murhaselvitykset. Oli viihdyttävä ja jaksan odottaa seuraavaa osaa, vaikka pieni tauko ilmeisesti tuleekin.

[Kaisa N]

Tutut maisemat ja tuttu tapa selvittää rikoksia toimii.

[Nea]

4.5⭐️

[Ritva]

49. julkaistu vuonna 2026

[Tytti Hirvonen]

3,5 ⭐

[Pasi Rautio]

Vähän pyörii nyt kapealla kelalla, mutta ihan mukiinmenevää jännitystä.

[Josefin]

Pidän Saanasta ja Janista sekä heidän tarinastaan. En kuitenkaan oikein muista, mitä kirjassa tapahtui tai miksi. Se ei jäänyt mieleeni. Mutta kyllä aion jatkaa sarjan seuraamista.