Melkein äiti

by Leena Paasio

Leena Paasion esikoisromaani Melkein äiti pureutuu ajankohtaiseen aiheeseen, uusperheen arkeen.

Kahden eri perheen kanssa kasvaa yhä suurempi osa suomalaisista lapsista, mutta aiheesta on keskusteltu yllättävän vähän. Suomessa esimerkiksi lapsilla voi olla vain yksi osoite, eikä meillä vieläkään ole toimivaa nimitystä "puolison lapselle" tai "äidin uudelle puolisolle". Melkein äiti valottaa hauskasti ja koskettavasti uusperheen elämää, jossa on etsittävä ratkaisut vaihtojen sopimiseen, mustasukkaisuuteen, kateuteen ja siihen, kuka leipoo mokkapalat koulun myyjäisiin.

Kun romaanin päähenkilö Anu Lindfors tapaa Jani Niemelän ja rakastuu, hän saa maailman parhaan miehen mukana myös ihanan esikoululaisen, Siirin. Ja Siirin myötä mukana tulee myös hänen äitinsä, lifestyleblogia pitävä ex-vaimo Mira ja tämän uusi puoliso. Pian koottavana on perhepalapeli, jossa on yksinkertaisesti väärä määrä paloja. Ja lähes aina Anu tuntee olevansa pala, joka jää yli. Se, jolla on paljon vastuuta, mutta vähän valtaa. Se perheen ainoa, jonka nimi ei ole Niemelä vaan Lindfors-Niemelä. Puolikas.

Leena Paasio rakentaa taitavasti ja varmaotteisesti uudenlaisen perheasetelman ympärille romaanin, jonka päähenkilö etsii ratkaisua yhtälöönsä kuvittelemalla elämänsä milloin naistenlehtijutun aiheeksi, milloin Vinkkejä uusperheen vanhemmille -opaskirjan esimerkkitapaukseksi. Kokonaisuudesta kasvaa tarina, joka itkettää, naurattaa, raivostuttaa ja lohduttaa.

Genres: Relationships, Finnish Literature

283 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[emus biggest fan · Rating 2 out of 5]

EN KESTÄ TÄTÄ ANNAN OK KIRJOILLE 3 TÄHTEE EN KESTÄ KUN JOUDUN ANTAA NIILLE SAMAN RATINGIN KUN TÄLLE joten vaihdoin sen

[Helena · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin tämän äänikirjana, hieman ristiriitaisin tuntein. Kirja on sujuva ja mukava, sinänsä hyvä kuvaus keskiluokkaisesta uusperhe-elämästä. Keskenmenojen kuvaukset olivat koskettavia, Anun kasvu äitipuolen rooliin tuntui aidolta. Se, mistä en pitänyt, oli arkinen, yksityiskohtainen ja vähän naiivikin dialogi esimerkiksi Anun ja Janin kesken. Jos olisin lukenut kirjaa tavanomaisessa formaatissa, olisin silmäillyt näitä kohtia nopeasti ohi, mutta kuunneltuna se ei ollut mahdollista ja olipas tuskallista kuunnella vuoropuheluja esimerkiksi kaupassakäynnin tai harrastuksiin kuskaamisen aikatauluista. Kirja tuntui turhan pitkitetyltä, ja jäi olo, ettei kirjoittaja ollut osannut päättää, kirjoittaako pinnallista höttöä vai syvällistä tunnepohdintaa sinänsä vakavista aiheista. Jostain syystä minua ärsytti myös idealisoitu kuvaus Janista yliymmärtävänä ja nössönä perheenisänä.

[iris ୨ৎ · Rating 2 out of 5]

okei siis idea oli ihan kiinnostava ja varmasti koskettava niille, jotka pystyy samaistua tähän. mutta koska itse en ole kokenut samanlaisia asioita, kirja tuntui erittäin vieraalta. siellä oli tosin hauskoja kohtia, mutta suurimmaksi osaksi kirja oli todella tylsä. menin sekaisin keskusteluiden aikana (kirjailijan tapa kirjoittaa dialogi oli erittäin ärsyttävä) ja takaumat olivat sitten taas vielä hämmentävämpiä.

kaksi tähteä, koska se ei ollut aivan täysin paska ja toimii kirjana. ja entinen äidinkielen opettajani kirjoitti tämän, joten tottakai pidän kirjaa jollain tavalla mahtavana <3

[Inka Partanen · Rating 1 out of 5]

Tämän kirjan paras puoli oli se, että se oli lyhyt. Dialogi oli kömpelöä (ja sitä oli paljon), ihmiset epäuskottavia (teinit naurais tälle jos niitä kiinnostais) ja juoni surkean ennakoitava. Enkä tiedä mitä vaikuttajia tämä kirjoittaja seuraa, koska kirjan esittelemällä tyylillä ei kyllä Suomen some- ja blogiskenessä ole kukaan koskaan pärjännyt.

[Meri · Rating 4 out of 5]

Kiva kurkkaus uusperhekuvioihin ja plussaa siitä, että näkökulmana olikin bonusvanhemman ehdoton rakkaus bonuslapseen - useinhan tuodaan esiin bonuslapsen kokemista rasitteena. Pitkät dialogit oli kamalia luettavia, koska niissä meni koko ajan sekaisin, että kuka on äänessä. Henkilöhahmot olivat Miraa lukuun ottamatta ymmärtäväisyydessään ja tyyneydessään jo hiukkasen epäuskottavan puolella. Kirjan lopun tyyni hyväksyminen tuntui myös epäuskottavalta, mutta loppu oli kuitenkin selkeä piste tarinalle, joten siinä mielessä hyvä.

[Pauliina Lassila · Rating 3 out of 5]

Ihan todentuntuinen kuvaus uusperhekuvioista. Vuodesta toiseen-hypyt tuntuivat välillä sekavilta, saattoi johtua myös siitä, että luin yöllä (eli väsyneenä). Tässäkin oli ahdistavia menetyksiä päähenkilöillä, joten seúraava kirja pitää valita huolella: Hauskaa kiitos!

[Suvi]

Luin tästä noin yhden kolmasosan (vai puolet?), sitten aloin selailla kirjaa eteenpäin, että tapahtuuko tässä mitään kiinnostavaa, jotain muuta kuin ylipitkiä dialogeja yksisanaisen teinin kanssa. Aina huono merkki, kun tarina ei jaksa vetää mukanaan, vaan tekee mieli tirkistellä loppuratkaisua viimeisiltä sivuilta. Yleensä olen lukenut loppuun kaikki aloittamani kirjat, mutta ruuhkavuosissa tuntuu, ettei ole aikaa eikä intoa satoja sivuja kahlata, jos tuntuu pakkopullalta. Siispä kesken jäi.

[Hilkka · Rating 2 out of 5]

Hyviä huomioita, mutta liian uuvuttava ja sekava kirjoitustyyli.

[Sanna · Rating 3 out of 5]

Puhuttelevinta oli surun ja menetysten kuvaus. Ehkä osa kirjaan sisältyvistä eri tekstilajien antoisuudesta meni minulta ohi.