Elämänmakuisessa suosikkisarjassa pääset kurkistamaan kyökin puolelta herrasväen salonkeihin kuin Downton Abbeyssa ikään.
Vuonna 1900 Ida Eriksson aloittaa taloudenhoitajana Edelfeltien perheessä. Hän ihastuu isäntäänsä ja joutuu katsomaan sivusta tämän onnetonta avioelämää ja vaihtuvia rakastajattaria. Kunnes kokee oman intohimoisen romanssinsa.
Enni Mustosen lumoava historiallinen sarja kertoo sipoolaisen Ida Erikssonin elämänvaiheista. Pienen, tuntemattoman tyttöpahasen vaiheet yhdistyvät nautittavalla ja uskottavalla tavalla suomalaisten kulttuurisukujen historiaan.
Omassa sarjassaan kolmen tähden teos. Luen Mustosta historiallisena chic litinä, jonka parissa saa rauhoittua.
Kieli ja juonenkäänteet ovat odotettavissa olevaa Mustosta. Huomasin välillä ärsyyntyväni dialogissa käytetystä ruotsista ja sen suomentamisesta Idan sanoin samankaltaisena toistuvalla lauseella: "Vai tarkoitti Bertta-rouva, että minun pitäisi siivota koko ateljee lattiasta kattoon." Mutta kuten sanoin, tämä on sitä odotettavissa olevaa kieltä ja pyrin suodattamaan ärsytykseni pois.
Muutoin Sivustakatsojan-sarja on yksi suosikkini Mustosen tuotannosta. Suomen lähihistoria vetoaa aina ja erityisesti tämä taide- ja kulttuurivaikuttajien vanavedessä kulkeminen saa minulta pisteet. Emännöitsijä jatkaa sarjan linjalla.
Pidin tästä melkein yhtä paljon, kuin sarjan edellisistä osista. Vähän minua edelleen vaivasi faktafiktion problematiikka, mutta tarinana on taattua tavaraa.
Tämä sarjan kolmas kirja oli mielestäni paljon pitkäveteisempi ja tylsempi kuin edeltäjänsä. Oli myös ihan liikaa henkilöitä, ja nimiä vilisi joita olisi pitänyt muistaa ja osata yhdistää. Tavallaan oli äärettömän mielenkiintoista lukea Edelfeltin hyvinkin tarkasti kuvattua elämää, olkoonkin kuinka väritettyä tahansa, mutta puolen välin jälkeen kävi jo puuduttavaksi, ja sai taistella että jaksoi kuunnella loppuun asti kun mitään ei tapahtunut eikä asiat edenneet. Ja silti, niin uskottavasti ja kauniisti oli kuvattu Iidan ja Albertin välinen rakkaus ja etenkin kirjan loppuosa Edelfeltin kuoltua, että ne tekivät kirjasta kuuntelemisen/lukemisen arvoisen. Nyt luen jotain muuta ennen neljättä osaa!
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kirjassa Ida on edelleen kaikin puolin erinomainen ihminen, jopa Harry Potter ja Mikki Hiiri kalpenevat Idan rinnalla. Ida on taitava, tehokas, kaunis, hyveellinen, sivistynyt, ei puhu samanlaisia junttimurteita kun muut piiat, tyylikäskin. Ida on ollut kaikkein paras piika kaikissa paikoissa joissa on ollut piikomassa ja saanut pelkästään erinomaisia arvosanoja. Harmi että tykkään tällaisista arkisista historiakuvauksista niin paljon, että pidää Idaakin sietää samalla.
Emännöitsijä ei ollut enää yhtä mukaansatempaava ja mielenkiintoinen kuin aiemmat kaksi. Oli kuitenkin kiinnostavaa seurata, miten Idan elämä etenee. Harmi, ettei kirjailija enää kuvannut suhteen kehittymistä yhtä tarkasti kuin aiemmin. Mielenkiintoista, että tässä teoksessa kaikki ruotsinkieliset pätkät käännettiin suomeksi, kun ensimmäisessä taas ne piti lukijan itse ymmärtää.
Rakastin tätä yhtä paljon, jopa ehkä enemmän kuin edellistä osaa. On ihanaa ja myös sydäntä raastavaa seurata Idan kasvua ja yllättävä romanssi toi mukaan uusia sävyjä. Aion ehdottomasti jatkaa sarjan lukemista seuraavana vuonna.
Tämä osa ei ihastuttanut tai vienyt mukanaan niin kuin kaksi edellistä osaa. Ida on siirtynyt emännöitsijäksi Helsinkiin Albert Edelfeltin ateljeehen ja taiteilijoiden juhliva elämäntyyli teettää hänelle työtä enemmän kuin tarpeeksi. Romanssiakin nähdään. Tarina on kuitenkin aika paikallaanjunnaavaa eikä yksinkertaisten asioiden kuvaamisesta ole saatu niin viehättävää kuin aiemmissa osissa. Ihan mukavaa luettavaa tämä silti oli. Jään mielenkiinnolla odottamaan lähteekö tarina vielä uuteen lentoon jatko-osissa.
Tämä oli kyllä vähän pitkäpiimäinen ja junnaava, paikoitellen jopa lässy. Tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Loputtomasti kerrontaa pöytien kattamisesta ja astioiden tiskaamisesta sun muista arkiaskareista, portaita ylös ja alas ja voi voi. Äänikirja tuntui kestävän iankaikkisesti. Ja kuitenkin, olihan se kuunneltava loppuun saakka. Jotain kiehtovaa siinä kuitenkin oli. Mielenkiintoista tämä arkipäivän historian elävöittäminen.
Minusta tämä oli tähän mennessä sarjan paras kirja! Ainakin luin sitä aina, kun pienikin hetki liikeni. Elisabetinkadun kerrostalon elämää oli mielenkiintoista seurata ja Idan luonne tuli myös paremmin esiin. Myös Idan romanssin kehkeytyminen toi mukavaa lisämaustetta soppaan. Kesälukemista parhaimmillaan siis!
Tänään 25.1.2022 sain loppuun kirjan nimeltä Emännöitsijä. Emännöitsijä oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Emännöitsijä minulle tuli aluksi sellainen tunne että Edvard Richter on ihastunut Idaan ja Albertin vaimo on epäystävällinen Idaa kohtaan, mutta se sitten muuttui ystävälliseksi. Märta rouva on samanlainen kuin Hovimäen vanharouva. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜
Ihan hyvä kirja enkä voi olla vihainen päähenkilölle, joka ei ole täydellinen mut joutuu samankaltaiseen tilanteeseen kuin monet naiset tuolloin. Ida Eriksson I love you girl but a married man..
This entire review has been hidden because of spoilers.
Sama tyyli jatkuu kuin kahdessa edellisessäkin osassa: historialliseen kontekstiin naamioitua chicklitiä.
Mustonen hallitsee kunnioitettavan tarkasti historian kuvaamisen, mutta itse tarina on tylsä. Hyvin suoraviivaista kerrontaa. Tuntuu kuin juoni olisi yritetty rakentaa niin, että siihen saadaan mahdollisimman paljon historiallisia yksityiskohtia upotettua sen sijaan että miljöön ja tapahtumien kuvaus tukisi keskiössä olevaa tarinaa. Kirjassa on esim. paljon kuvausta sen ajan kotitöistä, vaikkei se varsinaisesti vie juonta eteenpäin. Tällaisissa sarjoissa, kuten myös esim. Seitsemän sisarta, on se vaara että sorrutaan tietynlaiseen kaavamaisuuteen. Sinänsä hatunnosto hyvin tehdylle taustatyölle. Ajankuva vaikutti uskottavalta, kuten aiemmissakin kirjoissa.
Edelfelt ja tuon ajan taide ylipäätään alkoi kiinnostaa, ja piti vähän googlailla taustoja ja tauluja. Viime vuonna kävin Haikossa Edelfeltin ateljémökissä, ja täytyy sanoa että kyllä Mustosen kuvauksesta sen tunnistaa. Sinänsä kiintoisaa kun fiktiossa kuvataan todellisen henkilön elämää, mutta toisaalta todella vaivaannuttavaa kun tämä pistetään tekemään asioita, joita tämä todennäköisesti ei ikinä olisi oikeasti tehnyt.
Tarinan sisältö oli vähän ohut ja asetelma kulunut. Albert Edelfeltin avioliiton ulkopuoliset romanssit ja naisten vähättely ja sormiensa ympärillä pyörittely tiedetään jo historialähteistä. Tämä Mustosen fiktiivinen tarina tuntuu rakentuvan sen ympärille, että lukija jännittää mitä Albert nyt tekee ja saako Ida häneltä minkäänlaista huomiota. Asetelma nostaa Edelfeltin taas hurjalle jalustalle, jolle hänet on muutenkin historiassa nostettu ja antaa minulle naislukijana todella tylsistyttävän samaistuttavan, parikymppisen Idan, joka odottaa viisikymppisen Albertin huomiota. Ida kyllä tuntuu elävän oikeasti miljöössään, mutta samaan aikaan hän tuntuu kirjan nimenkin mukaisesti, vain syrjästäkatsojalta, joka hyväksyy kaiken ympärillään eikä ole millään lailla kiinnostava toimija.
Esimerkiksi Albertin vaimo Ellan olisi ollut todella kiinnostava hahmo syventyä edes hivenen. Sen sijaan, että Ida kyräilee Ellania mustasukkaisena, olisiko heistä voinut tulla ystävät?
Pitkäveteistä luettavaa.. sinällään mitään huonoa kirjassa ei ollut, koska Idan tarinaa on kiinnostava seurata. Tämä vaan jotenkin ei uponnut. Lukemiseen meni tuplasti enemän aikaa ja huomasin jo hyppiväni kohtia yli. Etenkään kuvaukset Albertin taiteenteonsta ja ystävien kokoontumisista eivät kiinnostaneet. En ehkä myöskään lämmennyt Idan romanssille. En nähnyt kemiaa hahmojen välillä. Mutta, aion lukea sarjan seuraavan osan, toivottavasti pidän siitä enemmän!
Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjan 3. osa, jossa Ida muuttaa Helsinkiin Elisabethinkadulle ja toimii Albert Edelfeltin ateljeehuoneistossa emännöitsijänä. Elämä jatkuu työntäyteisenä ja Helsingin taide-elämän lisäksi Idan pään pistää pyörälle rakastuminen työnantajaansa. Tunteet on kuitenkin syytä pitää piilossa.
Tarina vie mukanaan ja tunnelma on jälleen lämminhenkinen edellisten kirjojen tapaan. Ida kasvaa erilaisten kokemusten siivittämänä ja viettääkin kirjan lopulla jo 25-vuotissyntymäpäiväänsä. Normaaleissa olosuhteissa pitäisin joitakin Idan tekemiä valintoja kyseenalaisina ja huonoina. Kirjailija onnistui kuitenkin hyvin pitämään minut Idan, ja myös Albertin, puolella koko matkan.
Edelfeltin sukuun tutustuminen ja taulujen syntyhistoriasta lukeminen sai minut monta kertaa googlettamaan henkilöitä ja tauluja. Nyt mieleni tekeekin lukea Albert Edelfeltin elämänkerta. Sen verran mielenkiintoiseksi hahmoksi hänet kirjassa kuvattiin.
Aion ehdottomasti lukea seuraavan osan!
Tässä kirjasarjassa on lämpöä, minulle täysin uutta taidehistoriatietoutta ja mukavaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämänkuvausta ilman turhaa pakotettua draamaa. Kirjoissa yhdistyy harmiton viihde, pelkistetty mutta elämänmakuinen kerrontatyyli sekä Suomen historian kuvaus erityisesti sen ajan taidepiirin merkkihenkilöiden ympärillä.
Tässäpä riitti juonenkäänteitä, tähän mennessä paras Syrjästäkatsojan tarinoista!
Emännöitsijässä pidin eniten siitä, miten kuvailtiin muuttuvaa suomalaista yhteiskuntaa, tavattiin paljon taiteen parissa työskennelleitä merkkihenkilöitä ja romanssitkin tuntuivat järkevämmiltä aiempiin verrattuina. Monta kertaa hymyilin itsekseni tuttuja henkilöitä "tunnistaessani", hauskasti Mustonen kyllä yhdistelee kuvitelmaa todellisiin tapahtumiin. Samalla oli hauska lukea kirjaa Edelfeltin vuoden 2023 Ateneumissa olleeseen näyttelyyn tutustuneena kun taulujen nimet tuntuivat yhdistyvän sukkelasti tauluihin tai kun oli nähnyt Haikkoon kartanosta (tai kartanolla) maalattujen taulujen sekä itse paikan merkityksen Edelfeltin perheelle, pääsi tavallaan paremmin tarinan vietäväksi.
Vaikka romanssikuviot olivatkin ennalta-arvattavat, kiitos kirjan takakansikuvailun, oli matka 1900-luvun Edelfeltien sisaruussuhteisiin ja huusholleihin kiinnostava. Sanoisin, että mikäli en olisi ollut tietoinen näistä romanssikuvioista, olisin saattanut reagoida niihin negatiivisemminkin, en nimittäin ollut tajunnut sarjan keskittyvän pitkälti myös Idan suhdekuvioihin.
Ennen kaikkea kiinnostavaa ajankuvausta! Innolla jatkan Ruokarouvan pariin.
Olipa jälleen mielenkiintoista lukea Idan elämästä, tällä kertaa Albert Edelfeltin ateljeessa. Tämä kirjasarja aiheuttaa lisätiedon janon; on tullut etsittyä internetistä kaikenlaista lisätietoa Edelfeltistä ja katseltua miltä kirjassa mainitut taulut näyttävät (suurin osa niistä olikin tuttuja). Tämä kirjasarja vie mukanaan!
Edelleen hyvä jatko-osa, mutta loppuun asti toivoin, että lapsen isä olisi joku muu kuin Albert... Ida on ihan mielenkiintoinen päähenkilö, mutta välillä aika naiivi ja ärsyttävä, toisaalta ihan ymmärrettävästi. Jännä on myös lukea maailmanhistorian merkkitapahtumista melkein sivulauseissa kerrottuna. Jatko-osa odottelee jo hyllyssä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
No niin, nyt oli vauhtia, draamaa ja kohtauksia. Paras kolmesta, jotka olen tästä Enni Mustosen Syrjästäkatsojan Tarinoita - sarjasta lukenut. Luin jokin aikaa sitten Aino Ackten elämästä kertovan kirjan, ja siinäkin kuvattiin hänen ja Albert Edelfeltin suhdetta. Taidemaalari oli aiksmoinen hurmuri! 😊
Samaa linjaa edellisten kanssa. Ida (onneksi) kasvaa ja aikuistuu tarinan edetessä. Miesten suhteen hän on kuitenkin todella naiivi, mutta se voi olla myös ajan kuvaa kun naisen ja varsinkin palvelusväen asema ei ollut niin hyvä. Kiva myös nähdä omin silmin paikkoja, missä Ida on seikkaillut. Loppu jäi myös kutkuttavaan kohtaan, joten odotan seuraavalta kirjalta taas uutta kulmaa.
Luin kirjan melko nopeasti - mukava ja helppolukuinen tarina. Historian ja fiktion sekoittaminen yleensä kiinnostaa minua, mutta tässä kirjassa ei kaikki tarinan käänteet olleet ehkä aivan uskottavia. Kirja oli ehkä hieman pitkäksi venytetty - alussa edettiin verkkaisesti, mutta lopussa tapahtui paljon lyhyessä sivumäärässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin miellyttävä lukukokemus.
☆ida on niin ärsyttävä ☆niin tylsä ☆2 ekaa kirjaa oli niin hyvii mut tää oml rock bottom ass ☆täs vaan jauhetaan kokoajan sitä samaa paskaa oijoij rakastan tota oijoij nyt siivoan lalallaaa nyt oon täällä kartanossa siivoomassa uudestaan ja uudestaan ☆just the bones no meat ☆2/10 ☆aijon kyl lujee seuraavanki koska ehkä siinä ida jopa kuolis jee oml miks se on noin ärsyttävä
Nyt oli Iidan tarinaan saatu jo Iidallekin luonteeseen parannusta. Lapastelu ja vetistely on poissa ja henkilössä ikäviäkin piirteitä. Ajankuva ja kerronta on varsin mukavaa.
Vahva kolmonen, nautin kovasti vaikkei mikään maailman- tai edes kotimaisen kirjallisuuden kirjallisin helmi olekaan. Syrjästäkatsojan tariniota -sarja on mainio välipala raskaamman lukemisen lomassa, historiallisilla faktoilla maustettuna.
Paimentyttöä ja Lapsenpiikaa tylsempi teos. Romanssia kuvattiin aika hienovaraisesti, siis niin, etten sitä ensin edes tajunnut. Olisin halunnut Idan kertovan syvemmin omista tunteistaan ja tapahtumista, analysoivan vähän. Tässä(kin Syrjästäkatsojassa) oli kiva tunnelma.
En välitä pätkääkään siitä, kun nuori nainen ja vanha mies päätyy suhteeseen. Vielä kun muita romanssiehdokkaita oli ja jäi tunne, että Ida päätyi yhdeksi avioliiton ulkopuoliseksi, lopulta merkityksettömäksi suhteeksi useiden samanlaisten jonoon. Muuten ihan miellyttävää ajankulua.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Kuten sarjan aikaisemmatkin osat, tämä oli ihan mielenkiintoinen historiakatsaus, hyvä tapa tehdä historiaa eläväksi. Tämä on ihan hauska tarina, vaikka juoni ei ehkä kovin kummoinen olekaan. Ihan mielelläni tätä sarjaa luen aina silloin tällöin. Hyvä kesäkirja :)